Olen surullinen tytärpuoleni vuoksi...

Ihan asiallista palautetta. Oma kielenkäyttösi sen sijaan ei ole.

eivät olleet mielestäni asiallisia vastauksia.

Miten kielenkäyttöni ei ollut asiallista?

huomaan että hänessä alkaa olemaan samoja piirteitä kuin äidissään joka on henkisesti sairas. Ja tyttö on vasta 6. Tiedän että jos lapsella on myös normaaleja aikuissuhteita, hän ei välttämättä " peri" vanhempansa ongelmia, mutta toisaalta jos lapsi on herkkä ja vaikutuksille altis, asia on toinen. Osa tästä nimittäin on opittua käytöstä. Nytkin tyttö sai raivarit aivan oudosta asiasta. Onneksi hän asuu meillä, edes se antaa jotain toivoa.

Ap on äitipuolena sitä mieltä, että tytärpuoli on perinyt äitinsä psyykkisesti epävakaan persoonan tai taipumuksen, ja että kyse on sosiaalisesta perimästä, mallista, minkä saa äidiltään.

Perustelut tähän ovat 6 vuotiaan raivarit aivan mitättömistä asioista. Nämä ovat äidin mallioppimisesta.

Ja lapsi ei kuitenkaan edes asu äidillään, vaan ap.n luona - äitipuolen ja isän luona.

Vähän ristiriitaista.

Sitä yritin lähinnä sanoa, että aika vaikea kokonaisuutta yleensä sanoiksi pukea. Mutta että jos se huoli-sana siellä on, niin sellanen voi ihan oikeasti silloin olemassa olla, vaikkei kaikkea maan ja taivaan väliltä aloitukseen kirjoitettua saisikaan, tai vaikka jopa kuulostaisi ristiriitaiselta.



Ei mulla muuta :) Paitsi siihen vielä toivoisin vastausta, miten omat kirjoitukseni olivat asiattomia?

Itse en näe ristiriitaa tuossa? Jos lapsi on esim neljävuotiaaksi asunut äidillään, ja sitten muuttanut isän luo? esim.

miehen exällä on mielenterveysongelmia (niinhän niillä aina on) ja miehen tytär on perinyt äitinsä hulluuden, koska saa raivareita (jotka nekin kuuluvat normaaliin kehitykseen).



:)

Voihan olla niinkin. Vaan emme me tiedä, vaikka lapsen äidillä oikeasti olisi mielenterveysongelma, kun asuukin isällään nyt?

Ja äitipuolella aito huoli, jota ei vain osannut kovin hyvin selittää.

Omat lapset jo niin isoja, etten kovin hyvin muista, mutta ei mun siskon 5v poika mitään raivareita ja tavaroiden heittelykohtauksia saa. Kiukuttelee varmaan joskus juu :)

Mutta miten vaan. Olen yleisesti väsynyt tään palstan ihmisten paskamaisuuteen, vaikka mielelläni täällä käyn, kun kivaakin luettavaa.

En tähän ikään ole tavannut äitipuolta, jonka mielestä miehen eksällä ei olisi henkisiä ongelmia.



Viimeisin tällainen tapaus on työkaverin kohta-eksä, joka sai selville, että työkaverini pettänyt vaimoaan jo pidemmän aikaa toisen työkaverini kanssa. Vaimo meni suunniltaan ja reagoi uutiseen, joten nyt sitten nämä minun työkaverini väittävät häntä tasapainottomaksi. Itse tunnen ko. vaimon ja tunnen kaikki lapset, eikä heissä kyllä minusta mitään tasapainotonta ole...



Joten ihan jo tästä syystä suhtaudun näihin "diagnooseihin" tietyllä varauksella.

olen ihan samaa mieltä siitä että eksiä haukutaan usein.



Se ei poista sitä tosiasiaa, että niitäkin eksiä on, joilla on oikea mielenterveysongelma.

Jännä miten typerykset tässä ketjussa (selvästi niitä jätettyjä eksiä) hokevat vain kuinka äitejä aina haukutaan, unohtaen sen miten itse saavat pitää äitipuolia itse perkeleinä jatkuvasti.

lasteni isän kanssa, ei ole eksiä, ei nyksiä, ei puolikkaita lapsia.



Uusioperheen lapsi olen - ja äitini haukkui myös meille lapsille sekä isän kaksi edellistä vaimoa että velipuoleni. Velipuoli muuten oli äitini mukaan epävakaa persoona...



26

lapset saa raivareita ja siihen ei syytä paljoakaan tarvita.

Omani raivosi 5 vuotta ja nyt poika 8v. ja ihan kunnon poika on.

6v. on muutenkin hankalassa iässä.

Mua kuvottaa pahat äitipuolet ja säälin uusioperheitä.

lasteni isän kanssa, ei ole eksiä, ei nyksiä, ei puolikkaita lapsia.

Uusioperheen lapsi olen - ja äitini haukkui myös meille lapsille sekä isän kaksi edellistä vaimoa että velipuoleni. Velipuoli muuten oli äitini mukaan epävakaa persoona...

26

Todistit tällä vain tuota väittämääni että äidit jostain syystä saavat haukkua äitipuolia aivan estoitta, mutta heidät pitäisi nähdä pyhimyksinä?

Puhu asiasta miehen, neuvolan, päiväkodin, psykologin kanssa. Puhu usein. Puhu paljon. Tytön kuulematta, jätä se puoli asiantuntijalle. Ohjata ja neuvoa, ts. Kasvattaa tietysti saa ja pitääkin, auttaa oikealle polulle ja näkemään asiat oikein.

Itse huomaan itsestäni niitä ei-niin-toivottuja piirteitä kummastakin vanhemmastani, nyt ikää on nelisenkymmentä... Ei niitä geenejä karkuunkaan pääse.

Henkisesti sairaita.



Oletko itse äiti? Vai mistä tiedät mitkä on normaaleja syitä eskari-ikäisen raivokohtauksiin?



Minulla on kaksi tytärtä - siis ihan oikeasti omaa lasta -, iät 8 ja 10. Ja kyllä nämä ja kaverinsa saa minusta ihan ihme asioista raivareita, enkä silti päättele että ovat perineet äitinsä hulluuden.

ja aivan mitättömistä jutuista (minun mielestäni). Tuo tulistuminenon on pitkälti temperamenttipiirre. Kasvun myötä oma lapseni oppi hillitsemään itseään, edelleen kyllä tulistuu mutta ei enää hajota ja paisko tavaroita eikä huuda hulluna.

ja miehen lapsi on saatanasta. Just.

Henkisesti sairaita.

Oletko itse äiti? Vai mistä tiedät mitkä on normaaleja syitä eskari-ikäisen raivokohtauksiin?

Minulla on kaksi tytärtä - siis ihan oikeasti omaa lasta -, iät 8 ja 10. Ja kyllä nämä ja kaverinsa saa minusta ihan ihme asioista raivareita, enkä silti päättele että ovat perineet äitinsä hulluuden.

Oma poikani on 6v. ja saa myös raivareita ihan olemattomista asioista. On vissiin perinyt hulluutensa äidiltään ;)

Tuin ikäinen elää uutta uhmaikää. Raivarit ovat täysin normaaleita, vaikka ne tulisivat ihan pienestäkin (ja meidän aikuisten näkökulmasta oudosta) asiasta.

Ihan tasapainoisillakin lapsilla tavallisissa perheissä on kasvussaan vaiheita, jolloin raivari oudosta asiasta on mahdollinen. Varo ennustamasta ongelmia, usein odotukset toteutuvat.



Meillä on neljä lasta, joista varmaan jokaisella on ollut jokin hetki joka yksinään olisi huolestuttavan kuvan antava. Kaikki voivat kuitenkin hyvin.