Onko aikuiset koirat yhtä ”idiootteja” kuin pennut?

Paska koiranomistaja? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä rotuinen koira? Kouluttamalla pääsee eroon tuhoamisesta, mutta tietyn rotuiset koirat tuppaavat olemaan koko ikänsä höpsöjä sählääjiä tai jatkuvasti omistajaansa varjostavia.

Äkkiä koulutussuunnitelma kokoon, niin vältyt pahimmalta vahingolta.

Dandie dinmontinterrieri. Tosi hyvin on oppinut sisäsiistiksi ja suht. hyvin yleensä kulkee hihnassa. Nukkuu hyvin ja osaa istua käskystä. Silti välillä hermot menee nimenomaan tähän vinkumiseen ja jaloissa pyörimiseen (ei helvetti pysty edes kävelemään ilman että astuu koiran päälle).

Terrierit on pentuina melkoisia... Mutta sitten aikuisena päinvastoin laiskamatoja sisätiloissa .Mulla 2 terriä kotona, ja ei niitä edes huomaa paitsi kahdessa tilanteessa 1) avaa jääkaapin oven 2) avaa ulko-oven. Silloin ne vilahtaa esiin makoilemasta milloin missäkin sängyn alla tai sohvan takana.

21 jatkaa, että mulla varsinkin narttu oli pentuna todella uuvuttava. Se näykki jatkuvasti, kaikkea. Mulla on vieläkin ikuiset arvet käsivarsissa sen veitsenterävillä maitohampailla siinä roikkumisestani. Lisäksi se tietysti yritti syödä johtoja, repi kaikki paperit mitä löysi jne. Se ei edes koskaan ollut rauhallinen ja kävellyt jossain, vaan se joko juoksi, puri jotain, murisi ja touhusi, ja nukahti sitten suorilta jaloilta kesken touhun. Vaan itsestään tuokin rauhoittui ja nyt nelivuotiaana on todella rauhallinen koira sisätiloissa. Ulkona sitten riistavietti laittaa kyllä kierroksille usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä rotuinen koira? Kouluttamalla pääsee eroon tuhoamisesta, mutta tietyn rotuiset koirat tuppaavat olemaan koko ikänsä höpsöjä sählääjiä tai jatkuvasti omistajaansa varjostavia.

Äkkiä koulutussuunnitelma kokoon, niin vältyt pahimmalta vahingolta.

Se on heti 11-viikkoinen... Ei sitä vielä kauheasti koulutella, jollei ole kauhean rauhallinen yksilö. Useimpien keskittymiskyky ei vaan vielä riitä oikein minkäänlaiseen koulutukseen. Mutta eipä mitään, tuo pentukohellus menee itsestään ohi ja sitä on jopa ikävä, sitten kun se koira pääosin sisällä vaan makailee jossain.

Omistajan varjostaminen ei tosiaan kyllä todennäköisesti lopu jos on esim. paimenrotuisen ottanut, se on niillä vaistoissa.

Totta kai koulutus aloitetaan heti, kun koira tuodaan kotiin. Kaikki hoidetaan toki perusarjen sekä leikin ohella eikä pitkästyttävillä oppitunneilla tai pakottamalla. Nyt en puhu sirkustempuista vaan todella tärkeistä, jokapäiväisistä asioista kuten yksinolosta, sosialistamisesta ja erilaisiin ympäristöihin totuttelemisesta.

Ongelmien ilmaantumista edistää juurikin se, että odotellaan sitä "sopivaa ikää" vailla huolen häivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä rotuinen koira? Kouluttamalla pääsee eroon tuhoamisesta, mutta tietyn rotuiset koirat tuppaavat olemaan koko ikänsä höpsöjä sählääjiä tai jatkuvasti omistajaansa varjostavia.

Äkkiä koulutussuunnitelma kokoon, niin vältyt pahimmalta vahingolta.

Se on heti 11-viikkoinen... Ei sitä vielä kauheasti koulutella, jollei ole kauhean rauhallinen yksilö. Useimpien keskittymiskyky ei vaan vielä riitä oikein minkäänlaiseen koulutukseen. Mutta eipä mitään, tuo pentukohellus menee itsestään ohi ja sitä on jopa ikävä, sitten kun se koira pääosin sisällä vaan makailee jossain.

Omistajan varjostaminen ei tosiaan kyllä todennäköisesti lopu jos on esim. paimenrotuisen ottanut, se on niillä vaistoissa.

Totta kai koulutus aloitetaan heti, kun koira tuodaan kotiin. Kaikki hoidetaan toki perusarjen sekä leikin ohella eikä pitkästyttävillä oppitunneilla tai pakottamalla. Nyt en puhu sirkustempuista vaan todella tärkeistä, jokapäiväisistä asioista kuten yksinolosta, sosialistamisesta ja erilaisiin ympäristöihin totuttelemisesta.

Ongelmien ilmaantumista edistää juurikin se, että odotellaan sitä "sopivaa ikää" vailla huolen häivää.

Joo meillä aloiteltiinkin hihnaan totuttelemista/siinä kulkemista, istumista ja sisäsiisteyttä opettelemaan heti kun koira tuli meille, joten onneksi nämä aikalailla jo oppinutkin, siitä olen kiitollinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

age is just a number kirjoitti:

Jos nyt jo olet helisemässä niin odotapa murrosikää (tulee n. puolivuotiaana) :D 

Kyllä ne aikuisina rauhoittuu. 

No jaa, oma kokemus yli 20 v koirien omistamisesta ja parista kasvatetusta pentueestakin on, että puolivuotiaat on lähes aina paljon helpompia kuin tuollainen ihan pieni, vaikka niillä omat hormoneihin ja itsenäistymiseen liittyvät oikkunsa onkin. Ne eivät kuitenkaan pissi ja kaki sisälle, niitä ei tarvi käyttää tosi usein ulkona, eivät touhua jatkuvasti, vikise ja raavi ovea jos menet vessaan, ne nukkuu yönsä paremmin...

Vanha sanonta on että paras pentu on väsynyt pentu, ja niinhän se on että kun pieni talossa on niin ihana helpotuksen huokaus on kun se välillä nukkuu. 

Varmaan aika rotukohtaistakin tämä. Mulla on itsellä ollut aina vähän dominoivampia rotuja, ja uroskoiria, ja jokaisen kanssa on ollut pieni "valtataistelu" siinä murrosiän kohdalla, kun tulevat sukukypsiksi ja hakevat paikkaansa laumassa. 

Rotuja ollut mulla mm. bordeauxdog, rottweiler, bullmastiffi ja nyt viimeisimpänä boerboel. Jokaisesta kuitenkin kehkeytynyt lauman "lammas", jolle minä olen ehdoton pomo. Hyvä koulutus toki aina ollut mukana kurssien ja kotikoulutuksen muodossa. 

Etkö sä ole koskaan nähnyt koiranpentuja tai viettänyt aikaa niiden kanssa? Nehän on hereillä ollessa duracelleja ja täysin vahdittavia höselöitä ja sitten taas sammuvat kuin seinään. Kyllä se useimmilta ohi menee. Sinun rotusi on kyllä aikuistuttuaan yleensä hyvinkin rauhallinen, ehkä vähän itsepäinen jörrikkä. Minulla on villakoira. Ne taas ovat duracel-höseltäjiä usein sinne vanhuuspäiviin asti... tosin omani osoittaa jo järkiintymisen merkkejä, on kohta 1,5v. Edelleen saa kyllä juoksuhepuleita, etenkin märkänä ollessaan ja innostuu kaikesta mitä tehdään, osaa kuitenkin myös rauhoittua. On kovin seurallinen ja kulkee usein perässä, myös vaikkapa vessaan mukaan, tykkää olla sylissä jne. Mutta ei kuitenkaan kärsi eroahdistuksesta, pärjää hyvin kotona.

Eli tsemppiä, kyllä se siitä rauhoittuu. Vuoden päästä ihmettelet, kun aika meni niin nopeasti.

5 kk ikäinen koiranpentu meillä. Jyrsiminen ja kaiken maistelu VÄHÄN alkaa helpottamaan, melkein kaikki hampaat ovat jo vaihtuneet, mutta eroahdistus on ihan älytöntä, en pääse liikkumaan sisällä mihinkään ilman, että koira on aivan kantapäässä kiinni koko ajan. Ja yöt hyppii sängyn vieressä niin kauan, että pääsee viereen. Ainoa asia, mitä haukkuu, on, kun haluaa huomioita.  

Kannattaa opettaa, ettei vinkumalla saa huomiota. Siis sellaisella turhalla vonkunalla. Jotkut koirat vonkuvat, kun haluavat ulos tms on oikeaa asiaa.

Pentuaika oli minustakin raskas, mutta pahin olo nopeasti ohi.

Meilläopetettiin, että ulkona riehutaan ja sisällä on tietyt koulutukset ja leikit, mutta yleensä sisällä ollaan rauhassa.

Paljon piruluita jyrsittäväksi niin ei jyrsi kotia.

28

Ei ole. Se järki tulee jälkitoimituksena.

Onko vauva samanlainen kuin aikuinen? Kakkaa vaippaan ja syö tuttia ja itkee öisin ja ja ja...

No ei ole. Koiranpentu on vauva / lapsi. Se muuttuu aikuiseksi kasvaessaan, mutta vaatii tietenkin kasvatusta, jotta siitä tulisi mukava aikuinen.