Olenko paha ihminen?

Viime aikoina huomaan tuntevani vain pahantahtoista vahingoniloa lukiessani jonkun törpön rattijuopon, kaaharin tai muun törppöilijän päässeen hengestään extreme-touhuissaan. En jaksa myötäelää edes läheistensä tuskaa, vaan tuumin, että hyvä kun on edes yksi ääliö vähemmän keskuudessamme. Vain eläinten kärsimys koskettaa ja sitä pyrin omalta pieneltä osaltani lieventämään, minkä suinkin pystyn.
Lajitovereille ei riitä ymmärrystä. Jokapäiväisessä elämässä täytyy pinnistellä, jotta edes jonkinlaista kärsivällisyyttä, kohteliaisuutta ja teeskenneltyä empatiaa jaksaisi tai viitsisi enää näytellä; mieluummin erakoidun sen minkä ultrasosiaalisen ammattini vaatimuksilta kykenen. Muita samanlaisia?