Ihmiset, jotka tulevat kylään, jopa kutsuvat itse itsensä, mutta eivät koskaan kutsu omaan kotiinsa
Olen täysin kyllästynyt ihmisiin, jotka soittavat, tai sattumalta tavatessaan kutsuvat itsensä kylään, mutta eivät koskaan kutsu vastavierailuille. Heillä on itsellään suuret omakotitalot ja pihat, ei ole taloudellisia esteitä, eikä muutakaan syytä, silti eivät kutsu omaan kotiinsa. Se kyllä kelpaa, että käyvät muiden luona, muut joutuvat heidän eteensä siivoamaan, miettimään tarjoilut ja tekemään ne ja siivoamaan vierailun jälkeen vieraiden ja heidän lastensa sotkut.
Usein nämä ihmiset ottavat yhteyttä, että "mitäs tehtäis yhdessä". Nykyisin vastaan heille "kaikki käy, onko sinulla mielessä jotain?", enkä kutsu meille enää. He usein vastaavat tuohon, että heillä ei ole mitään mielessä ja kaikki käy. He yrittävät koko ajan heittää palloa takaisin, että sanoisin "no tuletteko meille". Mutta nykyään en enää sano, lopetin 2 vuotta sitten tämän täysin, en enää suostu olemaan se muiden viihdyttäjä. Usein noista keskusteluista tulee minunkin mielestäni todella noloja omalta puoleltanikin, kun en vaan suostu kutsumasn "itsensäkutsujia" enää meille, vaan vastailen heille samalla tasolla ja tyylillä, millä hekin yrittävät kutsua itseään meille.
Laskin juuri, että kahden vuoden aikana yhteydenpito on loppunut viiteen tuttavaperheeseen, koska en ole enää "tajunnut" heidän itsensä meille nutsujaan, eivätkä hekään ole kutsuneet heille. Noista viidestä perheestä olemme käyneet heillä ajan saatossa kylässä vain n. 1 kerran viidessä vuodessa, muuten he ovat koko ajan olleet tyrkyllä meille. Nyt, kun minä kyllästyin heidän passaamiseensa ja kestitsemiseen ilman vastavuoroisuutta, emme ole nähneet ketään viidestä perheestä 2 vuoteen ja 3 perheen kanssa yhteydenpito on tyrehtynyt.
Ihmettelen, onko tuollaiset ihmiset ymmärrystä vailla sosiaalisen kanssakäymisen säännöistä ja käytöstavoista, vai mikä heitä vaivaa?
Te, jotka kutsutte itseänne, mutta ette koskaan vastavierailulle omaan kotiinne (vaikka iso talo, piha, talous ok), niin mikä tähän on syynä? Sekö, että on mukavampi mennä valmiiseen pöytään, kuin itse siivota, tehdä tarjoiluja, jne.?
Kommentit (6)
Olen varmaan elänyt umpiossa kun ei liiemmälti ole kokemusta tuoolaisesta. Minun tuttavissani on yksi pariskunta, joka ei koskaan kutsu meitä kotiinsa. Näemme meillä kaksi kertaa vuodessa. Minulle se sopii.
Mulla on kaveri, jonka kotona en ole seitsemään vuoteen käynyt kuin kerran. Sillonkin vaan eteisessä kääntymässä.
Sillä on mies joka on tosi sotkunen ja hamstraaja-luonne, on sanonut itsekin että hävettää tuoda kavereita kotiin kun kaikki on kun pommin jäljiltä. Ei itsekään viihdy siellä ja ymmärrän että välillä tykkää olla muualla.
Tää on mulle ihan ok ja ymmärrän, eikä mua haittaa vaikka itse aina kahvit keittelen ja joskus tarjoan jotain. Kyllä mä osaan pistää hänet tekemään ja kustantamaan omat sapuskansa, jos siitä suuri vaiva olisi. En koe että olisi jotain velkaa, aika vastavuoroista meillä muistaminen on muuten.
Älkää ruvetko ihmisille HopLopeiksi: jotkut ovat täysin kylmän systemaattisia sen suhteen, että käyvät muilla syömässä ja "sotkemassa". Jos ikinä pakolla kutsut itsesi heille vastavuoroisesti kylään, tarjolla on 1/4 omista tarjoomuksista ja halvimmat ikinä. Naamalla näytetään että jo parin tunnin jälkeen tulisi häippästä, itse viipyvät aina vähintään puolipäivää.
Todella epäreilua, mutta nämä ihmiset eivät siitä välitä. Oma mukavuus ja hyvinvointi ajaa kaiken ohi.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu vain yksi tällainen pariskunta. Asuvat satojen kilometrien päässä, mutta tulevat 2 kertaa vuodessa sukuloimaan tänne, eivät siis ole meidän sukulaisia, vaan ystäviä nuoruusvuosilta. Säännöllisesti jo yli 20 vuoden ajan ovat kutsuneet itsensä meille joka kerta kun ovat täälläpäin käymässä. Ja kun tulevat, ovat monta tuntia, joten ruokaa on ollut vähän pakko laittaa myös heille, kun meillä on lapsia ja nälkähän se tulee puolessa päivässä. Tällä pariskunnalla ei ole lapsia. Monta kertaa ovat saunoneet meillä, kesällä grillataan, muulloin tehdään pizzaa, tortilloja tms. Ja jotain tietysti myös kahvipöytään, kesällä usein mansikkakakku ja joulun aikaan sitten on joululeivonnaisia.
He vain soittavat, että ovat nyt täällä päin ja milloinka sopisi tulla. Minkäänlaisia tuliaisia eivät ole tuoneet koskaan, eivät edes silloin kun meille on syntynyt lapsi, eivätkä silloin kun muutimme uuteen kotiin. Eivät ole myöskään koskaan kutsuneet meitä vastavierailulle. Parina kesänä olemme suunnilleen ajaneet heidän talonsa ohitse ja siitä heille etukäteen kerroimme, että olemme siellä liikenteessä silloin ja silloin, he sanoivat: Ai, sehän kiva! Hyvää lomareissua! Toisella kerralla lähetimme huviksemme heille viestin, että tässä sitä ajellaan teiltä muutaman kilometrin päässä, vastaus oli jotain että ahaa, minne matka? Vastasimme, minnen olemme menossa, mutta tässä vähän haahuillaan, kun ei ole kiirusta lomalla. Vastaus: No sehän on kiva kun ei ole kiire, suosittelemme poikkeamaan...(joku ruokapaikka).
Muutenkin ihmetellään aina, että mitä varten he meille tulevat, elämme ihan erilaista elämää, eikä meillä ole oikein mitään yhteistä. Rouva myös mukavasti kauttarantain arvostelee mm. asuinympäristöämme, sisustustamme, lastemme käytöstä, mutta ei suoraan vaan vähän kuin kuivakan huumorin varjolla.
Meitä on moneen junaan. Ajattelen, että tulkoot, kaipa heillä ei sitten ole parempaa tekemistä. Ehkä jonain päivänä vain menemme heille kutsumatta ja ilmoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Omaan tuttavapiiriin kuuluu vain yksi tällainen pariskunta. Asuvat satojen kilometrien päässä, mutta tulevat 2 kertaa vuodessa sukuloimaan tänne, eivät siis ole meidän sukulaisia, vaan ystäviä nuoruusvuosilta. Säännöllisesti jo yli 20 vuoden ajan ovat kutsuneet itsensä meille joka kerta kun ovat täälläpäin käymässä. Ja kun tulevat, ovat monta tuntia, joten ruokaa on ollut vähän pakko laittaa myös heille, kun meillä on lapsia ja nälkähän se tulee puolessa päivässä. Tällä pariskunnalla ei ole lapsia. Monta kertaa ovat saunoneet meillä, kesällä grillataan, muulloin tehdään pizzaa, tortilloja tms. Ja jotain tietysti myös kahvipöytään, kesällä usein mansikkakakku ja joulun aikaan sitten on joululeivonnaisia.
He vain soittavat, että ovat nyt täällä päin ja milloinka sopisi tulla. Minkäänlaisia tuliaisia eivät ole tuoneet koskaan, eivät edes silloin kun meille on syntynyt lapsi, eivätkä silloin kun muutimme uuteen kotiin. Eivät ole myöskään koskaan kutsuneet meitä vastavierailulle. Parina kesänä olemme suunnilleen ajaneet heidän talonsa ohitse ja siitä heille etukäteen kerroimme, että olemme siellä liikenteessä silloin ja silloin, he sanoivat: Ai, sehän kiva! Hyvää lomareissua! Toisella kerralla lähetimme huviksemme heille viestin, että tässä sitä ajellaan teiltä muutaman kilometrin päässä, vastaus oli jotain että ahaa, minne matka? Vastasimme, minnen olemme menossa, mutta tässä vähän haahuillaan, kun ei ole kiirusta lomalla. Vastaus: No sehän on kiva kun ei ole kiire, suosittelemme poikkeamaan...(joku ruokapaikka).
Muutenkin ihmetellään aina, että mitä varten he meille tulevat, elämme ihan erilaista elämää, eikä meillä ole oikein mitään yhteistä. Rouva myös mukavasti kauttarantain arvostelee mm. asuinympäristöämme, sisustustamme, lastemme käytöstä, mutta ei suoraan vaan vähän kuin kuivakan huumorin varjolla.
Meitä on moneen junaan. Ajattelen, että tulkoot, kaipa heillä ei sitten ole parempaa tekemistä. Ehkä jonain päivänä vain menemme heille kutsumatta ja ilmoittamatta.
Itsehän teit saman, vihjailit että olette heidän lähellään ajamassa ja tuputit itseäsi heille kylään. Kumpihan tuon on aloittanut? Jos tuttavaperheen rouva antaa vaan sinulle nyt takaisin kaikki ne sinun itsesikutsumiset heille ja väistelee sinun vihjailuitasi, kun änget ja tuputat itseäsi heille kylään.
Tämä!