Mitä te masentuneet teette silloin kun oikein masentaa

Itken sängyssä pyörien, en tee mitään muuta. Välillä kun ja jos jaksan, lähden ulos kävelylle.

Odotan, että se menee ohi.

Lähden ulos, oli sää mikä hyvänsä. Kävelen jonnekin kauas ja vain kyyhötän siellä. Ajattelen että tämä on loppuni. Sitten lopulta palaan kotiin.

Ulos kävelemään.  Muutama lasi alkoholia.  Uppotuminen nettiin, kirjaan tai elokuvaan.

Mikset syö sellaisia lääkkeitä jotka tyrehdyttävät ajatukset kuten neurolepsit. Taitaa sulla kuitenkin olla joitain positiivisiakin ajatuksia mutta tyrmäät ne työpaikalla saamillasi negatiivisilla kokemuksilla.

Meen salille ja yritän ajatella, että tää auttaa ku lehdessäki luki niin

Soita jolle kulle, ihan kelle vaan luotettavalle tutulle. Onko sinulla sellaista? Jos ei ole, kirjoita ajatukset paperille tai vaikka tähän ketjuun. Se voi helpottaa oloa ainakin jonkin verran.  Monet masentuneet, kuten itsekin olen, ovat introverttejä, mutta olisi hyvä saada myrkylliset ajatukset ULOS.

Itken vaan.

Jo muuten se jos pääset sängystä ylös ja kävelet toiseen tilaan, kuten olkkariin katsomaan ikkunasta ulos on iso askel. Se että teet jotain päästäksesi pois tuosta olotilasta. Kun pääset ikkunan ääreen, avaa se ja hengitä muutama kerta syvään raitista ulkoilmaa. 

Juon viinaa. Mulla se auttaa. Jos on lievempi paska olo, voin yrittää käydä kävelyllä, tai meditoida sovelluksen avulla, pelata tietokoneella. Mutta jos on akuutti hätä, niin alko rauhoittaa.

No jos jaksan niin lähden pitkälle kävelylle, napit korviin ja jtn rauhallista tai jopa surullista musiikkia. Se joskus vähän auttaa. 

Menen hirteen, se yleensä auttaa joka kerta. Joskus olen tosin joutunut hukuttautumaankin.

Itken, syön suklaata/ahmin, makaan sohvalla. Jossain kohtaa piristyn sen verran että lähden ulos kävelemään.

Liikunta ja raitis ilma auttaa oikeasti. Muttei mikään katupölykävely niin paljon kun liikkuminen metsän keskellä. 

Musiikin kuuntelu hyvä. Kunnon metallia, niin hyvä tulee. Suosittelen Bodomia, Moonspellia...

Terveellinen syöminen auttaa pitämään masennusjaksot pois. On se vaan hankalaa kun on sokeriaddikti, mutta jos pystyy niin olo on paljon parempi. Vittumaista kun on niin riippuvainen makeasta. Mutta aina suklaan jälkeen tulee kauhea ahdistus ja tappo-olo. 

Otan lasin viiniä ja luen naistenlehtiä, olen nyt jo paremmassa kunnossa, olen joutunut olemaan myös sairaalassa. Älä ajattele asioita liikaa, se on ollut mottoni kun ajatukset rupeavat olemaan liian synkkiä. Olen ilman lääkitystä koska se turrutti liikaa. Tänään oli taas vaikeampi päivä koska PMS oireet, kävelin koiran kanssa lenkin ja menen aikaisin nukkumaan.

En mä silloin jaksa tehdä mitään. Kävelyt, jumpat ja terveelliset syömiset kuuluvat perusarkeen, kun vähän jaksaa yrittää. Omalla kohdallani eivät ole poistaneet huonompia jaksoja eikä mulla ole niitä varten mitään keinoja. Muuta kuin odottaa, että menee ohi ja yrittää kestää elossa.

Pisimmät masennusjaksot ovat parin päivän mittaisia. Ne loppuvat yleensä siihen kun oivallan millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa.