Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesta vastauksesta kuuluu, että pettäminen nähdään asiana, joka on: minä, minulle, minun, minusta. Eli minä olen loukkaantunut, minulle on on tehty vääryyttä, minun parisuhteeni on rikottu, minusta tuntuu, että kaikki on nyt loppu, rikki, jne.
Kun irrottaa pettämisen kuviosta kokonaan itsensä ja pohtii vain sitä, mitä: sinä, sinulle, sinun, sinusta, näkee asian hieman toisin. Eli sinä teit tämän päätöksen, sinulle koituu tästä seuraamuksia, sinun vastuusi on kantaa tämä asia, sinusta on varmaan tuntunut, että syitä, miksi näin tapahtui, on.
Vaikka tietysti jokaiselle omat tunteet ovat tärkeimmät ja ne täytyy käydä läpi, ne eivät oikein useinkaan auta päätöksien tekemisessä (mitä nyt tehdään) tai toipumisessa päätöksien jälkeen. En tarkoita, että tunteita ei pidä tuntea, että ne pitää tukahduttaa tai mitään sellaista, tarkoitan vain, että niiden vetvominen harvemmin auttaa. Sinä-kysymyksiin pureutuminen sen sijaan voi auttaa, jos toinen on valmis niitä vastaanottamaan. Ellei, se on sitten eri asia.
VMP. Pettäjä rikkoo kumppanuuden ja sopimukset mitä hänellä on kumppaninsa kanssa. Ihan turha vatvoa ja yrittää ymmärtää hänen motiivejaan . On aivan sama miksi hän petti, joka tapauksessa hän irtisanoi yhteiset sopimukset ja luottamukset. Mitä vellomista se on , että tällaisen poistaa elämästään, nuolee haavansa ja jatkaa elämäänsä? Tässä tapauksessa ei ole edes lapsia ongelmana.
Voi auttaa kuitenkin eteenpäin menemisessä ja asian käsittelyssä, jos kykenee miettimään asiaa laajemminkin eikä vaan uhriudu tilanteesta. Etenkin sitten, kun on aikaa kulunut niin, kykeneekö jatkamaan omaa elämäänsä eteenpäin vai jääkö kiinni katkeruuteen ja menneeseen. Ja luottamaan ihmisiin. Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat pettäneet suhteissaan ja jokaisen tarina on erilainen. Ja myös motiivit pettämiseen, vaikka niitä ei aina ulospäin näkisikään. Tiedän, että esim. eräät mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa alttiuteen pettää, vaikka ei tietenkään kovin monessa tapauksessa näin välttämättä ole.
Näen sieluni silmin kun pettäjämies jää auton alle niin eräskin vaimo (ei ap) kiirehtii paikalle "ei elvytetä! Se meni ja petti!" Itsekeskeisillä ihmisillä tai suoraan sanottuna typerillä ihmisillä tuppaa se laajempi kuva ja harkinta puuttumaan.
Sanoisin, että kun suhde päättyy miehen pettämiseen ja ero tulee, tämä ihminen on sen jälkeen aivan yhdentekevä. On siis aivan sama elääkö vai kuoleeko, ei kiinnosta sen enempää. Jos tuntee kostonhimoa tai tyydytystä toisen onnettomuudesta, silloin ei selvästikkään ole itselleen käsitellyt asiaa, eikä päässyt elämässään eteenpäin.
Mitäpä sanoisit teidän yhteisille lapsille? Ja selvästikään kirjoitetaan yhdellä k-kirjaimella.
Selvästikkkin sanoisin muksullle, että kuuleppas kulta kun nyt kävi sellainen jutttu, että isäs jäi auton alle ja kuoli. Mitä muuta siinä muka voi sanoa? Toki lapsella on oikeus surra jos haluaa ja jutella asiasta. Ihmiset nyt vaan kuolee joskus jokainen ihan varmasti. Ei siitä mitään draamaa kannata vääntää.
"Kuulepas kulta, mitä jos ostettaisiin sinulle marsu?" olisi sinulle se parempi vaihtoehto toimia niin lapsi voi jutella elämän asioista lemmikilleen, äidin tahto ja taidot eivät selvästikään riitä. Keskity sinäkin jatkossa jyrsijöihin kuin bylsijöihin, väärin valittu ja voit siitä syyttää vain itseäsi. Et pärjää edes marsulle Mirjami Pyykkö -kisassa, kuka on empaattisin.
Tä? Ihan hyvin tässä on selvitty kummankin isoisänkin kuolemasta kolmen lapsen kanssa. Lapsilla on aina ollut lemmikkejä ja ovat kokeneet poikasten syntymisen ja vanhojen ja sairaiden kuolemisen/lopettamisen. Asioista täytyy keskustella avoimesti ja rehellisesti lasten kanssa heidän ikätasolleen sopivalla tavalla, mutta turha tosiasioita on ryhtyä muuksi selittelemään ja sokerilla kuoruttamaan. Kuolema on ihan luonollinen osa elämää. Nykyajan kermaperseet vaan on siitä siitä vieraantuneet.
Joo, isoisät eivät ole olleet vissiin kenenkään lapsen isiä, ne kun tuppaa olemaan vähän läheisempiä. Lemmikit on myös vähän eri asia, akvaariokala kun sairastuu niin sen voi lätkäistä lattiaan mutta isoisän kanssa on eri homma.
En ollut ehdottamassa, että kun pettäjämies kuolee niin laitetaan tomusokerilla nätiksi niin ei ne lapset huomaa, ymmärsit väärin enkä minä ole koskaan ollut mikään kummoinenkaan leipoja.
Kuollut on kuollut eikä nyt nuku tai ole lähtenyt mihinkään. Mutta lasten isä se on aina vaikka tuhkattuna heikompi tunnistaa, kannattaa seikkaa kunnioittaa lasten vuoksi. Se ihminen ei ole yhdentekevä vaikka vithuttaa. Ja hyppysellinen empaattisuutta lapselle, huomiota siihen omaan äänensävyyn ja varsinkin naamanilmeisiin ei ole draamaa. On sitä kuoltu meilläkin.
Jos joku nyt vakain tuumin ja harkiten pettää niin on syytä varautua siihen ,että on eron jälkeen täysin yhdentekevä. Toki jos on lapsia, joutuu raukat olemaan sen pettäjänkin kanssa tekemisissä. Mitä tähän kuuluu se mitä se petetty tuntee tai on tuntematta? -eri
Silmälumetta, petät itseäsi ja se on petoksista pahin. Lapsen isä tai äiti ei ole koskaan täysin yhdentekevä mutta toki hänet voi sulkea omista ajatuksistaan. Lapsilta kannattaa kysyä mitä he ajattelevat ja kuunnella heitä, itsekäs ihminen mitätöi lapsiensa tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Pyh. Runo pölähti päähäni kuvaamaan tunnetta mitä ap ja toinen elämää kokenut, ajatteluun pystyvä ihminen toi keskustelussa esille, ristiriitaiset tunteet; miksi mieleen tulevat niin hyvät kuin huonot asiat kuten miksi kaipaa siihen syliin eniten mikä on loukannut pahiten. Koska tunteet eivät sammu nappia painamalla ja elämää, suuria päätöksiä puntaroidessaan käy läpi hyvät ja huonot asiat. Minäkin sanoisin päättäväni asiat järjellä mutta kun asiaan perehtyy niin ihminen luulee päättävänsä järjellä mutta tunteet vaikuttavat päätökseen aina. Ap ja sympatiseeraamani kommentoija ovat niin viisaita naisia, että ymmärtävät elämän ristiriidat ja paradoksin. Olisin minäkin mieluusti toista mieltä mutta elämä opettaa.
Tämä seuraava tuottaa minulle kovin suurta nautintoa kommentoida juuri sinulle ;)
"Jos sydän ja järki ovat eri mieltä, kulje aina sydämen tietä."
Jaa jaa. Mun kokemuksen mukaan silloin, kun sydämen ja järjen ristiriita poistuu ja molempien rytmi on sama, tietää olevansa oikealla tiellä. Mutta kukin tavallaan, valitse vapaasti tiesi. :)
Toki seuraan omaa intuitiotani. En halua, en voi olla kuin sata muuta. Kuin sinä. Hellaakoski on runoillut "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." :)
Umpihangessa tarpominen voi toki tuottaa tunteen, että elää aivan erilaista elämää kuin ne muut, mutta lopultakin lumi on vain lunta. Miksi siinä tarpoa, jos vieressä kulkee tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Pyh. Runo pölähti päähäni kuvaamaan tunnetta mitä ap ja toinen elämää kokenut, ajatteluun pystyvä ihminen toi keskustelussa esille, ristiriitaiset tunteet; miksi mieleen tulevat niin hyvät kuin huonot asiat kuten miksi kaipaa siihen syliin eniten mikä on loukannut pahiten. Koska tunteet eivät sammu nappia painamalla ja elämää, suuria päätöksiä puntaroidessaan käy läpi hyvät ja huonot asiat. Minäkin sanoisin päättäväni asiat järjellä mutta kun asiaan perehtyy niin ihminen luulee päättävänsä järjellä mutta tunteet vaikuttavat päätökseen aina. Ap ja sympatiseeraamani kommentoija ovat niin viisaita naisia, että ymmärtävät elämän ristiriidat ja paradoksin. Olisin minäkin mieluusti toista mieltä mutta elämä opettaa.
Tämä seuraava tuottaa minulle kovin suurta nautintoa kommentoida juuri sinulle ;)
"Jos sydän ja järki ovat eri mieltä, kulje aina sydämen tietä."
Jaa jaa. Mun kokemuksen mukaan silloin, kun sydämen ja järjen ristiriita poistuu ja molempien rytmi on sama, tietää olevansa oikealla tiellä. Mutta kukin tavallaan, valitse vapaasti tiesi. :)
Toki seuraan omaa intuitiotani. En halua, en voi olla kuin sata muuta. Kuin sinä. Hellaakoski on runoillut "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." :)
Umpihangessa tarpominen voi toki tuottaa tunteen, että elää aivan erilaista elämää kuin ne muut, mutta lopultakin lumi on vain lunta. Miksi siinä tarpoa, jos vieressä kulkee tie.
Kysy Hellaakoskelta, en jaksa jankata juupas eipäs. Ruusu on ruusu on ruusu. Hauki on kala. Olen siinä elämäntilanteessa, että kaikki mitä olen ikinä toivonut, halunnut ja saanut on täytetty. Nyt olen kiitollisen äimistynyt, että vieläkö hyvää riittää. Lähdin parisuhteesta ja toisestakin koska halusin kokea sen elämää suuremman rakkauden, ja pyhä jysäys minä löysin sen, minä elän sitä. Löysin ihmisen, joka on kuin minä, minulle luotu ja minä hänelle. En enää koskaan pelkää mitään koska olen kaiken saanut, lainaksi. Sitä saa kun lähtee umpihankeen kulkemaan mihin toinen ei lähtisi. Ettepäin sanoi jonkun mummo lumessa, en jaksa keskustella kanssasi koska en saa siitä mitään irti, et jaa mitään, väittelet vain halkona ja halkoja riittää. Halki, poikki, pinoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä...
Tommy Tabermann
Pumpulihöttöä, jolla petetyksi tulleet Pollyannat yrittävät kriisissään saada suhteen petturimieheen näyttämään edelleen ah niin kauniilta ja kiinni pitämisen arvoiselta. Kyllä rakkaus on kaunista, sielussa soi, vaikka mieheni muna meni vieraaseen pimppiin, niin sieluni ja rakkauteni on aina niiiin paljon syvempi kuin tuo ontelo oli. Lässyn lässyn teillekin.
Tommyn runoissa on syvyyttä ja oivalluksia, hän oli herkkä ja huumorintajuinen ihminen olematta nössö. Rakkaus on kaunista ja itse olen onnellisessa asemassa voidessani rakastaa ja olla rakastettuna. Rakastettuna, ei kynnysmattona. Rakkaus on tahdon asia ja jos pystyy rakastamaan ehdottomasti niin taustalla on voimakas tahto, luja luonne. Se tahto toimii myös keinona päästä irti suhteesta jos ei enää tahdo rakastaa. Minulle reiluus merkitsee enemmän kuin rakkaus. Joten pystyn luopumaan rakkaudesta jos en enää halua tahtoa. Miehelleni sanoin tahdon. Sinulle sanon, kuse muuntajaan.
Minäkin rakastan miestäni ja onhan se kaunista ja syvää. Jos mieheni pettäisi, miettisin kyllä kaksi kertaa, voiko häntä enää rakastaa. Silloin kun on kriisissä on parempi katsoa todellisuutta silmiin kuin uppoutua Tommyn runojen vietäväksi... ne sopii leijuntaan, ei kriisiin. Ehkä se muuntajaan kuseminen sopisi paremmin sinulle, sätkäyttäisi hieman ja toisi maan pinnale.
Kuka sinä olet sanomaan miten ihmisen on omassa kriisissään käyttäydyttävä? Kenen kriisissä on vain yksi oikea tapa käyttäytyä? Sinullako on kahden kerran miettimiseen se yksi tunnetaso ja se ei muka heilahtele?
Silloin kun on kriisissä (mielestäni petetyksi tuleminen ei ole kriisi hallelujaa vaan ainoastaan vastoinkäyminen, läheisen ihmisen kuolema on minulle kriisi) niin tunteet heilahtelevat. Petetty miettii kaikkea hyvää mennyttä ja kuinka se kirpaisee kun nykyhetki on mitä on ja tulevaisuutta ei vielä tiedä, hahmota.
Ole sinä vaan paheksuva, että minä en saisi mahdollisessa kriisissäni lukea runoa vaan minun pitäisi tuijottaa siemennesteen tahrimaa lakanaa. Niin kuin ihmisessä olisi vain yksi taso millä toimia lukee runon > haihattelee, miettii kaksi kertaa > järkevä ihminen.
Kun noin ajattelet niin sinun mielipiteelläsi ei ole minulle väliä, vastasin vain siksi, että ymmärtäisit jotain. Olet liian kapea ajatusmaailmaltasi, että sinun mielipiteestäsi olisi minulle tai kenelle muullekaan apua mahdollisessa kriisissä.
Kriisissä ihminen juuri kaipaa kohti sitä hyvää, mtä toisessa oli. Siihen suuntaan on luontainen veto ja siksi juuri siihen suuntaan ei kannata kannustaa. Pidä vain paheksuvana ja yksisilmäisenä... monta kriisiä olen kokenut ja monessa ollut rinnalla kulkija, joten jotain uskon tietäväni. Ehkäpä raadollisuuteni kolahtaa sinuun joistain omista syistäsi... tunnut haluavan valistaa minua, ehkäpä viihdyt hyvän ja syvän ihmisen roolissa?
Voi kamala.. olet ottanut melkoisen vastuun manipuloimalla tietoisesti tai tietämättäsi toista ihmistä kriisissä. Puhut ettet kannusta hyvän miettimiseen mutta kun toinen ihminen pohtii elämänsä isoja valintoja niin puntarissa on hyvät ja huonot asiat yhtä lailla. Melkoinen idiootti olet jos näin ymmärtämättömästi toimit. Kriisissä olevaa ihmistä tuetaan ja kuunnellaan, ei ohjata eikä vaikuteta hänen ajatteluun. Minä en ikinä tohtisi vaikuttaa toisen ihmisen elämäänsä koskeviin päätöksiin esim. "ota ero!" Tai "älä ajattele niitä teidän hyviä hetkiä, sinä tiedät että se petti sinua". Ihmiset ovat heikkona hetkinään vaikutuksille alttiita ja saatat siinä empaattisuudessasi tai määräilynpuuskassasi, kas realistisena raadollisella ihmisenä sinähän tiedät kaikesta kaiken, niin suistaa toisen rotkoon, vaikutat hänen elämän suuriin päätöksiin.
Minä osaan olla romanttinen, realistinen, mutta raadollinen minun ei tarvitse olla, käytän järkeä ja tunteita, ja olisin todella varovainen ohjailemaan toisen ihmisen käytöstä. On täysin eri asia auttaa toista ihmistä selvittämään vastauksia kriiseissään kun määrätä, ohjata hänen käytöstään. Mielummin kannattaa kuunnella, pyytää toista kirjoittamaan itselleen asioita vihkoon ja lukemaan aiheesta tai käyttämään ammatti-ihmisiä kun tentata tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Tommypa sen hyvin sanoi :D
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.Jos toinen ihminen on tullut petetyksi, tallatuksi niin älä sinä enää hänen ylitseen kävele, anna tilaa, älä ohjaa, älä kannusta mihinkään suuntaan, vaan kuuntele ja tue. Ole vain olkapää, mihin nojata ja pohtia elämän suuntaa, älä kylmä mitään ymmärtämätön koura, joka työntää selästä koska ei sinusta ole sanomaan miten toisen pitää oma elämänsä elää.
Voi kuule, samanlaista manipulaatiota se on tarjota siihen hetkeen toiselle Tommyn runoja. Surullista, jos et näe, että valtaa se käyttää rautanyrkki silloinkin, jos sen pukee silkkihanskaan. IRL, toisen ollessa kriisissä, sitä tietenkin vain kuuntelee ja ilmaisee mielipiteensä vain, jos toinen kysyy. Tietysti päänsä sisässä voi ajatella, että voi voi, nyt se lankeaa taas tuohon kaipuunsa höttöön, mutta se on ihmisen oma valinta vajota jos niin tahtoo. Enkä sano kenellekään, että jätä se sika. Monet elävät sikansa kanssa ihan onnellista elämää.
Mitä vikaa on kaipuussa? Rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana.
Ei kai kaipuussa vikaa ole. Ja vaikka olisi, ei sitä voi välttääkään. Lähinnä voi välttää sen, että jos pulu paskantaa päähän, ei kuvittele sen olevan märkiä suukkoja ja tähtipölyä.
Tai voi välttää jos pulu paskantaa sun päähän ja näin on käynyt tosi usein, sulle, niin et silti lähtis haukkumaan Tommy Tabermannin runoja pumpulihötöksi ja lässytykseksi kun et tiedä mistä kukin lohdutuksensa saa.
Mä olen aika hyvä välttelemään kyllä paskantavia puluja ja näin toistaiseksi onnellisessa parisuhteessa eläessä siihen ei ole hirveästi tarvetta. Tommyn runoilla on toki aikansa ja paikkansa, mutta itse en ruokkisi niillä sellaisen ihmisen kaipuuta ja ikävää, joka on juuri tullut miehensä pettämäksi. Minusta se on sitä rumaa juttua, mitä väitit minun harjoittavan... manipulaatiota nimittäin, ei mitään lohtua.
Pyh. Runo pölähti päähäni kuvaamaan tunnetta mitä ap ja toinen elämää kokenut, ajatteluun pystyvä ihminen toi keskustelussa esille, ristiriitaiset tunteet; miksi mieleen tulevat niin hyvät kuin huonot asiat kuten miksi kaipaa siihen syliin eniten mikä on loukannut pahiten. Koska tunteet eivät sammu nappia painamalla ja elämää, suuria päätöksiä puntaroidessaan käy läpi hyvät ja huonot asiat. Minäkin sanoisin päättäväni asiat järjellä mutta kun asiaan perehtyy niin ihminen luulee päättävänsä järjellä mutta tunteet vaikuttavat päätökseen aina. Ap ja sympatiseeraamani kommentoija ovat niin viisaita naisia, että ymmärtävät elämän ristiriidat ja paradoksin. Olisin minäkin mieluusti toista mieltä mutta elämä opettaa.
Tämä seuraava tuottaa minulle kovin suurta nautintoa kommentoida juuri sinulle ;)
"Jos sydän ja järki ovat eri mieltä, kulje aina sydämen tietä."
Jaa jaa. Mun kokemuksen mukaan silloin, kun sydämen ja järjen ristiriita poistuu ja molempien rytmi on sama, tietää olevansa oikealla tiellä. Mutta kukin tavallaan, valitse vapaasti tiesi. :)
Toki seuraan omaa intuitiotani. En halua, en voi olla kuin sata muuta. Kuin sinä. Hellaakoski on runoillut "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." :)
Umpihangessa tarpominen voi toki tuottaa tunteen, että elää aivan erilaista elämää kuin ne muut, mutta lopultakin lumi on vain lunta. Miksi siinä tarpoa, jos vieressä kulkee tie.
Kysy Hellaakoskelta, en jaksa jankata juupas eipäs. Ruusu on ruusu on ruusu. Hauki on kala. Olen siinä elämäntilanteessa, että kaikki mitä olen ikinä toivonut, halunnut ja saanut on täytetty. Nyt olen kiitollisen äimistynyt, että vieläkö hyvää riittää. Lähdin parisuhteesta ja toisestakin koska halusin kokea sen elämää suuremman rakkauden, ja pyhä jysäys minä löysin sen, minä elän sitä. Löysin ihmisen, joka on kuin minä, minulle luotu ja minä hänelle. En enää koskaan pelkää mitään koska olen kaiken saanut, lainaksi. Sitä saa kun lähtee umpihankeen kulkemaan mihin toinen ei lähtisi. Ettepäin sanoi jonkun mummo lumessa, en jaksa keskustella kanssasi koska en saa siitä mitään irti, et jaa mitään, väittelet vain halkona ja halkoja riittää. Halki, poikki, pinoon.
Kas, sama tunne minulla. Ei mitään uutta auringon alla, ei ainakaan tästä keskustelusta kuultavaa. En kysy Hellaakoskelta, mistä hitosta hänkään tietää sen enempää kuin satunnainen kadulla vastaan tuleva Jorma. Eli halki poikki ja pinoon. Pidä sie Tommysi ja Aarosi. Joskus yhteyttä ihmisten välillä ei vain synny ja se on ihan ookoo niin.
Ap miten menee? Onko miehestä kuulunut ja mitkä fiilikset sulla? Kerroitko ystävällesi tilanteen? ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa minäkin tiedustelen, Ap, mitä kuuluu? Ootko jutellut miehesi kanssa? Kysyitkö siltä mitä ehdotin, eli mitä hän luulee että olisi tapahtunut jatkossa, jos sinä et olisi saanut tietää? No ehtiipä noita...
Hienoa kun aiemmin mainitsit että oot jo puuhastellut muutakin kuin vain ollut lamaantunut. Toki lamaantuminen kuuluu asiaan, mutta silti kiva että vaikutit jokseenkin pirteämmältä.
Onko ollut puhetta että miksi se nainen meni sinne mökille lapsen kanssa kun sanoi kaipaavansa aikuista juttuseuraa? Vai oliko nimenomaan suunnitellut houkuttelevansa miehesi sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt "toinen nainen" on päässyt Ilta-Sanomiin! Pettäjät varmaan tunnistavat itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vit tu näitä iltsikan hyeenoja! Vai oliko tämä koko tarina yhden paskahyeenan aikaansaannos???
Äh, niinkuin sanoin eka ketjussa niin toimittajat lietsovat näitä ketjuja saadakseen lööppejä - kesän jälkeen pitää aina puhua eroista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olipa pliisu IS juttu, vähän lätkäisty, ei ollenkaan hyvä ja ap:n persoona ja ne miettimään saavat kommentit jätetty hyödyntämättä. Hyvä ketju, pliisu juttu.
Sain kuulla pettämisestä keväällä ja olin juuri vaihtanut työpaikkaa ja kävelin Hakaniemessä yksin ja kaikki äänet bussit ja raitiovaunut tuntuivat ihan kuin itkevän ja valittavan. Ajattelin että rakkaani on jossai ja jos voisin nähdä. avaruudesta missä hän on niin menisin hänen luokseen heti. Aivan järkyttävä shokki ja trauma jota käsittelin monta vuotta. Nyt kun kuulin kappaleen ' on kevät kävelen Hakaniemenrantaa' tuntui just samalta kuin silloin.
Onneksi kestin tuon ja nyt elän uudessa suhteessa ja nauramme yhdessä kaikelle sille paskalle jota jouduin kokemaan silloin. Aika parantaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä toimittajien tekemät jutut voi nähdä jo kirjoitustyylin perusteella. Sama kirjoitustapa joka kerta. Ja sama kirjoittaja selkeästi pohdiskelee asioita myös Stella ja Jarno-ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni petti 20 vuoden jälkeen. Hän ei suostunut luopumaan toisesta naisesta, vaan olisi pitänyt meidät molemmat. Se ei minulle sopinut, ja minä lähdin. Jos hän olisi luopunut, niin olisin yrittänyt antaa anteeksi.
Tästä on jo kahdeksan vuotta ja olen uusissa naimisissa. Kaikki on hyvin, enkä kaipaa mitään enkä häntä. En ajattele miestä yleensä (pakko kyllä, kun on lapsia), enkä muistele kaiholla mitään. Mutta kaikesta siitä jäi sellainen pysyvä suru. Suru siitä, että minä en kelvannut. Suru siitä, että minä yritin olla kaikin puolin hyvä vaimo, eikä se riittänyt. Nyt kun tätä kirjoitan, niin olen kyynelsilmin.... jotain niin maan perusteellista meni minussa silloin rikki.
En tiedä, olisiko suru kuinka paljon vähäisempi, jos mies olisi valinnut minut ja olisimme vieläkin yhdessä.
Hyvä vain että pääsit elämässä eteenpäin ja päästit moisen menemään joka ei edes ollut valmis taistelemaan teidän suhteestanne. Se, että hän päätyi pettämään oli vain halpamainen tapa ratkaista asia eikä tarkoita sitä, että sussa olisi ollut vikaa. Ehkä ette olleet sopivat toisillenne ja mies koki, että on väärässä suhteessa ja meni ja ratkaisi asian todella p*skamaisella tavalla.
Olen vasta nuori ja oma ensimmäinen avoliitto päättyi eroon, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Ilmeisesti oli pettänyt mua useammankin kanssa, mutta vain yhdestä naisesta olen satavarma koska riittävät todisteet. Vaikka suhdetta kesti "vain" puolitoista vuotta, tuntui se silti siltä, kun elämältä olisi hetkeksi viety pohja kokonaan. Kamppalin jo ennestään itseluottamukseni kanssa jonkin verran ja tuon jälkeen tunsin olevani totaalisen arvoton ja inhosin ja syytin itseäni.
Siitä on nyt reilu puoli vuotta aikaa ja olen päässyt pahimman yli. Puhuin paljon ihmisten kanssa jotka hänet tunsivat ja sain tietää, että on tehnyt muillekin naisille aikaisemmin samaa. Se helpotti vähän tunnetta siitä, että juuri minussa olisi ollut vikaa.
Ja kyllähän se on niin, että aikuinen ihminen on itse itsestään ja teoistaan vastuussa eikä pettäminen ole koskaan toisen syy tai hänen vastuullaan. Monta kertaa sen hänelle sanoin, mutta väitti ettei ollut muuta keinoa päästä väärästä suhteesta pois. Viimeistään nuo todella vastuuttomat sanat saivat tajuamaan, että vika on todellakin hänessä, ei minussa.
Tsemppiä kaikille jotka kamppailevat vastaavan tilanteen ja ajatusten kanssa, ansaitsette parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Te naiset, jotka olette jääneet pettäjämiehen kanssa liittoon lasten/talouden/tms. takia, niin petättekö itsekin? vai harrastatteko miehen kanssa vai oletteko ihan vaan selibaatissa?
Minä en pystynyt enää seksiin pettäneen miehen kanssa. Tunteetkin kuolivat ja jonkilainen katkeruus siitä nousi. Olin vihainen. sitten kun mies jäi taas kiinni, erosimme. Olin pitkään selibaatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
kerron oman kokemukseni. Olen nainen ja olin itse pettäjä liitossamme, asia joka kaduttaa minua erittäin syvästi vielä 10 vuoden jälkeenkin. Olimme olleet n. 15 v yhdessä kun tämä tapahtui, kyseessä ei myöskään ollut yksittäinen hairahdus, vaan vähän pidempi sivusuhde ihastumisineen.
Kriisi oli valtava tietenkin, ja sitä kipuiltiin pitkään. Me selvisimme, upea mieheni pystyi lopulta antamaan anteeksi ja pääsemään asian yli.
Olemme siis edelleen yhdessä, ja onnellisesti, voisin sanoa! Siitä huolimatta että täällä aina huudellaan että kerran pettäjä aina pettäjä jne. Minä olen esimerkki siitä että näin ei aina ole. En milloinkaan tule tätä erhettä toistamaan. Minä myös käsitin mitä olin ollut vähällä menettää. Hienon ihmisen, hyvän liiton, lasten kodin. Taloudellisesti meillä ei hätää olisi ollut mutta sellaisella ei tuossa tilanteessa ollut mitään merkitystä.
Kriisiä kesti kauan, tosin me emme ammattiapua hakeneet. Mies haki jonkin aikaa lohtua pullosta mutta lopetti sen onneksi. Meidän vahvuutenamme oli se että pystyimme puhumaan asian halki ja poikki moneen kertaan, huutamatta ja syyttelemättä. Mies kyseli mitä halusi tietää, ja minä vastasin. Asia on todellakin loppuun käsitelty, ja mieheni ei milloinkaan jälkeenpäin ole enää sitä nostanut riitatilanteissa esiin lyömäaseeksi. Kertoo hänen luonteestaan.
Luottamuksen palautuminen oli se vaikein ja hitain asia. Oli miehelle vaikeaa kun minulla oli jokin iltameno, tai puhelimeen tuli viesti etc, mutta asiat pidettiin avoimina. Hän uskalsi olla heikko ja näyttää että hänestä tuntuu kurjalta kun vaikkapa lähden.
Voi sanoa, että hänessä oli miestä osoittaa tuollaisia asioita, ja tavallaan ottaa minut takaisin vaikka emme asumuserossa koskaan olleet. Mitään en tekisi toipumisen suhteen toisin ja olen ikionnellinen että olemme nyt yhdessä!Tiedoksi sulle, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Miehesi ei enää koskaan tule luottamaan suhun sillä tavoin kuin ennen. Ei koskaan enää. Vaikka menisi 20 vuotta. Sä rikoit jotain, eikä se paikattu ja kokoon liimattu vain ole se sama asia.
Tiedän sen, sillä itse olen miehesi asemassa. Olen nainen.No tiedoksi sulle että tajuan sen kyllä. Ikuinen särö jäi. En kai missään väittänytkään että kaikki olisi palautunut täydelliseksi ennalleen?
Meillä asiat kuitenkin toimivat todella hyvin tällä hetkellä , luottamus on niin hyvä kuin voi olla tuollaisen jälkeen. Katkeruutta ei ole, mies on sen itse sanonut. Sinisilmäinen hän kuitenkaan enää ei ole, ja sen ymmärrän.
Rakastamme aidosti toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Ilman epäilyksen kalvamista vaikka lähtisin tyttöjen kanssa illanviettoon tms. Olen pahoillani jos sinulla ei näin ole.
Uskomatonta. Meillä tällainen ei ikinä onnistuisi, vaikka en ole koskaan pettänyt, en edes ajatellut sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla petetyllä ja eronneella sama homma kuin itsellä? Eli asiat kunnolla läpikäytyään ei edes osaa enää tuntea mustasukkaisuutta uuden kumppanin kanssa? Luottaa vaan täysin ja jos jostain syystä pettäisi, niin voi voi, tossa on kamat ja häivy elämästäni.
Huomasin muutoksen eron jälkeen puolen vuoden seurustelun aikana, kun tajusin että silloinen kumppani kävi salilla hakemassa toisen miehen huomiota ja käynyt hänen luonaankin jonain iltana. Entinen minä olisi raivostunut, sinkoillut ympäriinsä ja tehnyt kaikkea typerää, mutta tuossa hetkessä olikin ainoastaan pettymys ihmiseen ja jäätävän rauhallinen poistuminen kertoen, että saat toki hänet ihan kokonaankin.
Sitten kaikki yhteystiedot pois ja viikko varmaan meni vähän kattoon tuijotellessa iltaisin, mutta sitten jo alkoi helpottaa ja lopulta uusien treffien sopiminen vei ajatukset kivempiin asioihin.
M38
Kyllä, näin minullekin kävi. Olisi luullut että petetyksi tulemisen jäljeen siirtäisi uuteen suhteeseen pelkoja ja mustasukkaisuutta, mutta niin ei käynyt. Ajattelin että menköön jos on mennäkseen. Olen oppinut arvostamaan itseäni korkealle, ja tiedän pärjääväni.
N42
Että ketuttaa! Uhrasin oikeesti aikaa tähän ap.n tukemiseen monta tuntia ja paljastui että joku iltsikan huttu-toimittaja keksi koko soopan. Jatkossa uskon heti ensimmäistä provohuutelijaa, tai olisiko jopa parempi unohtaakoko vauva-palsta!?
Jos joku nyt vakain tuumin ja harkiten pettää niin on syytä varautua siihen ,että on eron jälkeen täysin yhdentekevä. Toki jos on lapsia, joutuu raukat olemaan sen pettäjänkin kanssa tekemisissä. Mitä tähän kuuluu se mitä se petetty tuntee tai on tuntematta? -eri