Mitä voin enää tehdä? Mies kylmä lapsia kohtaan
Meillä yhteiset lapset, 3v ja 6v. Molemmat siis jokseenkin keskimäärin hankalassa iässä (uhma ja itsenäistymisvaihe) joten toki he ovat välillä rasittavia ja kiristävät pinnaa (usein).
Mieheltä tuntuu puuttuvan täysin kyky sietää lapsen uhmaa ja huonoa käytöstä. Kiinnittää jatkuvasti huomiota lasten negatiiviseen käytökseen ja jakelee sitten uhkailua ja rangaistuksia monta kertaa päivässä. Näyttää oman ärtymyksensä ja väsymyksensä lapsille melko avoimesti.
Olen koittanut puhua asiasta miehen kanssa mutta parannusta ei tule. Taas molemmat lapset huutaa kuorossa kun on miehen vuoro nukuttaa ja mies eväsi iltasadun jostain pikkiriikkisestä asiasta (ei itse vaan viitsi lukea).
Onko mitään muuta mahdollisuutta kuin ero? En haluaisi erota tämän takia. Tilanne on nyt pahentunut koska minä en enää siedä miehen käytöstä ja olen alkanut puskuriksi miesten ja lasten väliin, mitä en todellakaan haluaisi tehdä mutta en kestä vaan olla hiljaa vieressäkään kun toinen nalkuttaa ja mököttää jatkuvasti.
Kommentit (15)
No meillä on 5 viikon ikäinen vauva jonka kitinää, itkua ja kaikkea hoitamista yleensäkin juuri nyt inhoan. Hoidan yösyötöt ja päivätkin kun mies on töissä. Kun hän tulee töistä, tyrkkään lapsen oitis hänelle ja lähden ajelulle ja kahville muualle että saan hengittää.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on 5 viikon ikäinen vauva jonka kitinää, itkua ja kaikkea hoitamista yleensäkin juuri nyt inhoan. Hoidan yösyötöt ja päivätkin kun mies on töissä. Kun hän tulee töistä, tyrkkään lapsen oitis hänelle ja lähden ajelulle ja kahville muualle että saan hengittää.
Eli miehesikin taitaa olla loppuun palamassa laaten kitinän takia. Enemmän omaa aikaa!
Et mitään. Sun ois pitänyt jättää lapsiluku yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on 5 viikon ikäinen vauva jonka kitinää, itkua ja kaikkea hoitamista yleensäkin juuri nyt inhoan. Hoidan yösyötöt ja päivätkin kun mies on töissä. Kun hän tulee töistä, tyrkkään lapsen oitis hänelle ja lähden ajelulle ja kahville muualle että saan hengittää.
Eli miehesikin taitaa olla loppuun palamassa laaten kitinän takia. Enemmän omaa aikaa!
Meillä ei ole vauvaa jos sitä tarkoitit. Joku muu kertoo vauva-arjestaan tuossa.
Ap
Inhottava tilanne. Ja jos toinen on heikko ja avuton lasten kanssa, on häntä vaikea arvostaa muutenkaan.
Voisitteko jakaa töitä vähän uusiksi? Jos miehellä ei hermot kestä nukutusta, tee sinä se ja mies jotain muuta?
Perusarkeen ei kuulu aikuisen suuttuminen ja huutaminen. Jos joskus tuntuu ettei jaksa, saa ja pitää sanoa, ja toinen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Inhottava tilanne. Ja jos toinen on heikko ja avuton lasten kanssa, on häntä vaikea arvostaa muutenkaan.
Voisitteko jakaa töitä vähän uusiksi? Jos miehellä ei hermot kestä nukutusta, tee sinä se ja mies jotain muuta?
Perusarkeen ei kuulu aikuisen suuttuminen ja huutaminen. Jos joskus tuntuu ettei jaksa, saa ja pitää sanoa, ja toinen auttaa.
No niinpä :( Paljolti arki onkin minun varassa ja alkanut olemaan ihan liikaa sitä että minä teen kaiken, jotta mies jaksaisi paremmin ja lapset ei joutuisi alttiiksi sille kiukuttelulle.
Eritoten se ärsyttää että nyt lomalla mies on alkanut käymään paljon ystävillään iltasella. Mikä olisi ihan ok ja voi parhaimmillaan auttaa jaksamisessa, kun saa omaa aikaa, mutta päinvastoin hän on sitten päivällä entistä väsyneempi kun olisi se aika olla perheen kanssa.
Ap
Asukaa erillään. Mies selvästi ei ole perheihmisiä, kun ei kestä lapsia eikä perhe-elämää.
Hän voi asua yksiössä ja sinä lasten kanssa perheasunnossa.
Ei tuo ainakaan noin voi jatkua, ajattele lapsia. Heillä on oikeus turvalliseen ja vakaaseen elämään.
Onko hän muuttunut siitä kun lapset olivat pienempiä? Miten hän kesti vauva-ajan? Eikö hän kestä erimielisyyttä, mutta ymmärtää biologiset tarpeet (vauvan nälkä, väsy yms epämukavuus). Miten hän reagoi, jos teillä tulee erimielisyyttä. Lapsillanne on kuitenkin 3v ikäero, joten eikö tällainen ole tullut aiemmin esiin. Millaiset suhteet hänellä on omiin vanhempiinsa?
Menkää pariterapiaan, keskustelkaa. Miehen syyttely ei auta.
Vierailija kirjoitti:
No meillä on 5 viikon ikäinen vauva jonka kitinää, itkua ja kaikkea hoitamista yleensäkin juuri nyt inhoan. Hoidan yösyötöt ja päivätkin kun mies on töissä. Kun hän tulee töistä, tyrkkään lapsen oitis hänelle ja lähden ajelulle ja kahville muualle että saan hengittää.
Ihan järkyttävää lukea tälläista. Miten kukaan äiti voi ajatella noin. Tekee ihan fyysisesti pahaa. Vauvahan ei koskaan itke ilman syytä ja itku ja ”kitinä” on ainoa kommunikointikeino mikä noin pienellä vauvalla on. Tiesitkö että vauvat masentuvat, kun vaistoavat äidin välinpitämättömyyden pelkästä mekaanisesta ja kylmästä ”hoitamisesta”. Hae apua jostain.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän muuttunut siitä kun lapset olivat pienempiä? Miten hän kesti vauva-ajan? Eikö hän kestä erimielisyyttä, mutta ymmärtää biologiset tarpeet (vauvan nälkä, väsy yms epämukavuus). Miten hän reagoi, jos teillä tulee erimielisyyttä. Lapsillanne on kuitenkin 3v ikäero, joten eikö tällainen ole tullut aiemmin esiin. Millaiset suhteet hänellä on omiin vanhempiinsa?
No ei hän koskaan ole erinomainen ollut vastaamaan lasten tarpeisiin vaikka vastaa kyllä. Mutta esikoinen oli nippanappa 2v kun aloin toista odottamaan, eikä siis sitä ennen juurikaan mitään uhmajuttuja ollut. Esikoisella vielä oli lievä 2-3v uhma, nyt eskariuhma on paljon kovempi. Kuopuksella taas ollut ihan tosi kova 2-3v uhmis, missä minullakin ollut kestämistä vaikka aika lehmänhermoinen olenkin. Tilanne on siis nyt ihan kärjistynyt.
Läheinen on vanhempiensa kanssa, isäänkin lämpimät mutta on hänen isänsä samanlainen (reagoi hiiltymällä/ näyttämällä ärtymyksensä ja töksäyttelemällä) eli eiköhän sieltä käytösmallia tule. Sellainen aika perinteinen suomalaisen miehen malli missä ei nyt hirveästi negatiivisia tunteita sanoteta vaan jurnutetaan menemään.
Ap
Vaikuttaa kuitenkin ihan kehityskelpoiselta ihmiseltä vastauksestasi päätellen. Hänellä on ilmeisesti ongelmia kun auktoriteettiaan kyseenalaistetaan. Voisit yrittää jutella asiasta.
up