Miksi niin monilla ihmisillä on naapuripelkoa?
Aina kuulee ihmisistä, jotka eivät halua mennä rappukäytävään samaan aikaa naapurin kanssa ja siitä, että on kiusallista törmätä naapuriin muuallakin.
Minua on alkanut kiinnosta syy tämän pelon takana.
Olisiko teillä vastausta tähän? Miksi ihmiset pelkäävät naapureitaan?
Kommentit (21)
Mä vaan en halua jutella. Ei siinä sen kummempaa. En ole ihmisläheinen ihminen muutenkaan, viihdyn yksikseni.
Minä tykkään olla anonyymi. En tahdo tutustua naapureihin. Moikkaan toki, jos joku tulee pihalla vastaan, mutta en halua jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa, kuten jotkut naapurit haluaisivat tehdä. Kotona pitää saada olla rauhassa.
Pelkään superystävällistä seinänaapuriani. Ne, jotka ei edes moikkaa siellä rappukäytävässä, eivät hetkauta. Mutta olenkin sosiaalisesti vammainen ja häkellyn sellaisesta ihmisläheisyydestä. aargh mitkä ongelmat
Koska olen ujo, epäsosiaalinen luuseri.
Se vaan että en halua tekohymyillä aina kun naapuri tulee vastaan. Ei jaksa feikata.
Naapuri on kilahtanut, raivoaa yksinään, ja en ihmettelisi vaikka tekisi jotain väkivaltaista.
Ai niin ja unohdin mainita, että sain idean tähän äsken, kun tulin äsken kotiin ja hikoilin koko ajan tuskissani, kun kuulin että naapuri lähestyy minua rappukäytävässä...Voi kunpa pääsisin tästä eroon. Vaikeuttaa ihan turhaan elämääni. Näin typerä asia. Ei hemmetti...
ap
Vierailija kirjoitti:
Se vaan että en halua tekohymyillä aina kun naapuri tulee vastaan. Ei jaksa feikata.
Sama mullakin, kun tuo yks positiivinen naisnaapuri tulee välillä vastaan sanoo aina moi ja mitä kuuluu. Tekis mieli sanoa että ihan hlvetin pskaa kuuluu, mitä itsellesi. Aina hymyilen vaan teennäisesti ja sanon ihan hyvää kuuluu ja menen pois.
Minusta se kammo tulee siitä, kun ihmisiä ei moikata. Niin siitä tulee jotenkin hirveän iso juttu siitä moikkaamisesta. Se pitäis olla aivan itsestään selvää sen tervehtimisen, niin ei tarttis sitä kohtaamista jännittää. Nyt saa miettiä, että moikkaako takaisin ym. Suomalaiset on ihan älyttömän introverttejä.
Koska ihmiset haluavat olla rauhassa ja koska osa ihmisistä on aina mulkkuja, joita kannattaa välttää.
Olen yksinäinen ja minusta on mukava nähdä naapureita. Yhden kanssa olen yrittänyt ystävystyä, mutta ei tuolla kiinnosta kai.
Ei pelota, mieluusti vaan olisin törmäämättä ihmisiin niin paljon kuin se on mahdollista.
Täälläpä kootusti tuossa yllä ne syyt jo Lisäksi tässä on ollut havaittavissa omassa naapurostossa sellaista että jos on ystävällinen niin naapureista voi saada maanvaivan eli on ollut mt-ongelmaisia ja juoppoja jotka tuppaavat sitten aina juttusille kun näkevät jne. Ymmärrän yksinäisyyttä mutta kyseisten naapurien juttuja en vain jaksa enkä halua kaveroida heidän kanssaan. Tämä ei tarkoita etteikö mt-ongelmainen tai juoppo voisi olla hyvä naapuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaan että en halua tekohymyillä aina kun naapuri tulee vastaan. Ei jaksa feikata.
Sama mullakin, kun tuo yks positiivinen naisnaapuri tulee välillä vastaan sanoo aina moi ja mitä kuuluu. Tekis mieli sanoa että ihan hlvetin pskaa kuuluu, mitä itsellesi. Aina hymyilen vaan teennäisesti ja sanon ihan hyvää kuuluu ja menen pois.
Mä sanon ainaski just sitä mitä kuuluu. Joko hyvää tai sitte sitä p*skaa.
Usein ku sanoo että hyvää kuuluu nii halutaan tietää lisää.
Sitte ku sanoo että p*skaa kuuluu ni jatkokysymyksiä harvoin tulee ku kukaa ei halua kuulla mitä se paska voisi olla.
Ahdistaa naapurit, jotka eivät tervehdi takaisin. Ei minuakaan kiinnosta jäädä puolituttujen naapurien kanssa juttelemaan, mutta ettei voi edes tervehdykseen vastata? Ja kärsin itsekin sosiaalisista peloista, enkä tarkoita, että sen ujon ja aran naapurintytön pitäisi vaivautua ylittämään itsensä tervehtimisen vuoksi vaan niitä jotka katsovat kyllä silmiin, mutta kävelevät sanaakaan sanomatta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa naapurit, jotka eivät tervehdi takaisin. Ei minuakaan kiinnosta jäädä puolituttujen naapurien kanssa juttelemaan, mutta ettei voi edes tervehdykseen vastata? Ja kärsin itsekin sosiaalisista peloista, enkä tarkoita, että sen ujon ja aran naapurintytön pitäisi vaivautua ylittämään itsensä tervehtimisen vuoksi vaan niitä jotka katsovat kyllä silmiin, mutta kävelevät sanaakaan sanomatta ohi.
Jaa no yleensä naapurit ovat minulle pelkkää ilmaa vaan.
Minusta hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä naapureita, kaupankassaa, bussikuskia jne. Se on vaan nopea tervehdys, ei tarvitse tilittää muuta. Minä en halua kaveerata naapureiden kanssa, joten tervehdin jatkaen matkaani. Kuten edellä jotain muutakin ahdistaa naapurit, jotka eivät tervehdi (esim. seinänaapurini).
Siksi kun naapureita ei voi valita. Kaikenlaisia voi saada varsinkin tänä päivänä naapurikseen! Jos oli vain normaaleja mukavia naapureita voisi hyvin tervehtiä ja jopa vaihtaa pari sanaa! Sen sijaam joutuu tarkistamaan ettei joudu kohtamaan pari ikävä tapausta...
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan en halua jutella. Ei siinä sen kummempaa. En ole ihmisläheinen ihminen muutenkaan, viihdyn yksikseni.
Jutella? En mä ainakaan juttele naapureiden kanssa, sanon moikka ja sitten möllötetään hiljaa.
Suomalaisilla on epäluuloinen luonne ja se on täysin ymmärrettävää ottaen huomioon historiamme.