Tuliko teille puolisonne eka kertaa kohdatessa semmoinen tunne, että "tästä pidä kiinni äläkä päästä karkuun ikinä"?

Vilkaisin miestä lumisateessa illalla ja ajattelin, että kyllä tämä voisi olla minun mies. Ollaan naimisissa.

Tuli, silloin 25 vuotta sitten. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse pidellä kiinni, kun pysyy muutenkin tuossa vierellä.

Ei tullut. Tuli sellainen olo, että tekisi mieli halata. Silloin en halannut, mutta myöhemmin on tullut halailtua paljonkin.

Ei tullut. Se tuli vasta hieman sen jälkeen jolloin oli jo myöhäistä.

Ei tullut. Ajattelin että ihan ok tyyppi, mutta tosi komea.

Olisi yksipuolisesta ihastumisesta kyse, jos noin pitäisi toimia. Ei ketään saa väkisin kiinni pidettyä.

Itse ihastuin mieheeni yleisen siisteyden ja rauhallisuuden vuoksi. Nahkatakki, prässihousut, silmälasit. Luotettavuus nousi esiin myöhemmin.

Ero muihin oli huomattava. Hän pysyi vierelläni ja on vieläkin. Nyt sairaus mukana. Olemme yhdessä loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Olisi yksipuolisesta ihastumisesta kyse, jos noin pitäisi toimia. Ei ketään saa väkisin kiinni pidettyä.

Itse ihastuin mieheeni yleisen siisteyden ja rauhallisuuden vuoksi. Nahkatakki, prässihousut, silmälasit. Luotettavuus nousi esiin myöhemmin.

Ero muihin oli huomattava. Hän pysyi vierelläni ja on vieläkin. Nyt sairaus mukana. Olemme yhdessä loppuun asti.

En tarkoittanut mitään creepyä stalkkaamista vaan sellaista outoa tunnetta että tämä tässä on nyt jotain, se oikea jopa? Jonkinlainen varmuuskin että siinä se pysyy jos vaan itse pysyn.

Minä tiesin sen heti kun kohdattiin, outo varmuus ja levollisuus miehen seurassa. En kiirehtinyt suhdetta eteenpäin, annoin miehen kelata vieheen, milloin tavataan. Kun kohdattiin niin vilkaisin mieheen ja tiesin, tämän miehen kanssa voisin olla. Olin seurassaan levollinen, tyyni, hän sai minut rentoutumaan. En halunnut kiirehtiä mutta hän sanoi aina kun erottiin, että milloin tavataan seuraavaksi, tapailussakin oli aina varmuus jatkuvuudesta. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta ja naimisissa. Mies, jonka seurassa olen tyyni ja onnellinen.

Ei tullut, mutta jotenkin kaikki soljui vaan luonnollisesti ja pakottamatta eteenpäin. Eikä kumppanissa ärsyttänyt mikään lähes 13 vuoteen. Jotenkin kumpikin on saanut olla mitä ihmisenä ja ulkoisesti on. Arvostan kumppaniani suuresti vaikka täydellinen ei hänkään ole, kuten ei meistä kukaan.

Mulle on tullut useammankin ihmisen kanssa. Tutustuessa ei ole välttämättä pysynyt. Se on johtunut vaan omista toiveista.

Kun mieheni ensimmäistä kertaa yöpyi luonani(emme siis seurustelleet vielä) niin hän keskellä yötä unissaan otti minut tiukkaan halaukseen ja mumisi että "en päästä sinua ikinä pois". Eikä ole päästänyt :)

Ei koskaan ole ollut sellaista tunnetta yhdenkään ihmisen kohdalla. 

Ei tullut vaikka minä tein lähestymisen. Miehelle tuli jotakuinkin kuvailemasi kaltainen tunne saman tien. Teimme muutaman kuukauden tuttavuutta, olimme siis paljon yhteyksissä näkemällä ja puhelimitse. Minusta tuntui mahdottamalta että luonteidemme täydellisten erilaisuuksien takia meistä voisi tulla paria, ja tästäkin puhuimme. Kunnes eräänä yönä.. Mies ilmestyi uneeni niin vahvasti ja kultaisessa valossa, että viimein tajusin ettei rakkauden voimaa voi sivuuttaa. Samantien iski kauhea kammo, että kaikki on nyt hölmöyteni tähden menetetty.

Olemme nyt olleet 10 antoisaa ja paikoitellen haastavaa vuotta yhdessä ❤

Vähän ennen aviomieheni tapaamista aloin kiinnittää huomiota hänen näköisiinsä miehiin, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin niin tehnyt. Ekana iltana jo tiesin, että hänen kanssaan menen naimisiin. No silloin en vielä tiennyt, että hän oli jo naimisissa, mutta kolmen vuoden kuluttua ensitapaamisesta me menimme naimisiin.

Kun tuosta oli kulunut aikaa 14 vuotta, huomasin kiinnittäväni huomiota täysin toiseen miestyyppiin, joka ei jälleen kerran ollenkaan vastannut aikaisempaa miesmakuani. Taas meni lyhyt aika, kunnes tapasin sellaisen miehen, jonka heti ensi tapaamisesta tiesin ”vaaralliseksi”. Välillämme on ollut jokin selittämätön yhteys nyt jo yli kolme vuotta. Sänkyyn päädyimme nyt kesällä. Tällä hetkellä emme ole tekemisissä, mutta toivon, että tuo kerta ei jäänyt viimeiseksi, vaikka naimisissa yhä olenkin.

Kaksi kertaa minulle on mies ”näytetty” ja kummastakin niistä on tullut tärkeä osa elämääni.

Ei, mutta miehen kans joka ei halua mua kyllä.