Vanhemmat, jotka sanovat toimivansa kasvattajina täysin eri tavoin kuin omat vanhempansa...

Jos ne omien vanhempien kasvatusmallit ovat haitallisia, ja on tiedostanut sen, on varmasti aika helppo jättää ne mallina huomiotta. Toki niitä silti saattaa toistaa tavalla tai toisella.

Konkreettinen esimerkki: jos oma vanhempi on puhunut aina todella paljon ulkonäöstä ja laihduttamisesta (esim. haukkunut itseään ja aloittanut jatkuvasti uutta laihduskuuria), on aika helppoa olla toistamatta tuota mallia. Samoin, jos omat vanhemmat ovat jatkuvasti varoitelleet kaikesta ja estäneet kokeilemasta asioita, on aika helppoa olla toistamatta tuota käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ne omien vanhempien kasvatusmallit ovat haitallisia, ja on tiedostanut sen, on varmasti aika helppo jättää ne mallina huomiotta. Toki niitä silti saattaa toistaa tavalla tai toisella.

Niin. Ehkä tietynlaista geneettistäkin taipumusta joihinkin käytösmalleihin voi olla. Ehkä kaikki ei ole pelkän mallioppimisen tulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ne omien vanhempien kasvatusmallit ovat haitallisia, ja on tiedostanut sen, on varmasti aika helppo jättää ne mallina huomiotta. Toki niitä silti saattaa toistaa tavalla tai toisella.

Niin. Ehkä tietynlaista geneettistäkin taipumusta joihinkin käytösmalleihin voi olla. Ehkä kaikki ei ole pelkän mallioppimisen tulosta.

En ehkä ihan ymmärrä, mitä tarkoitat geneettisillä käytösmalleilla. Millaisia esimerkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki: jos oma vanhempi on puhunut aina todella paljon ulkonäöstä ja laihduttamisesta (esim. haukkunut itseään ja aloittanut jatkuvasti uutta laihduskuuria), on aika helppoa olla toistamatta tuota mallia. Samoin, jos omat vanhemmat ovat jatkuvasti varoitelleet kaikesta ja estäneet kokeilemasta asioita, on aika helppoa olla toistamatta tuota käytöstä.

Nuo olivat hyviä ja konkreettisia esimerkkejä. Mutta entäpä siinä tapauksessa, että kokee monen asian olleen pielessä? Ei ole helppoa tehdä aivan kaikkea toisin.

Itse tiedostin jo lapsena/nuorena kodin haitalliset mallit: isä toimii diktaattorina, äiti kynnysmattona, jatkuvaa huutoa, turvattomuutta, fyysistä kuritusta, henkistä väkivaltaa... Kasvatin itse itseni erilaiseksi, osin terapian avulla, sillä toki tuollaiset lapsuuden olosuhteet jälkensä jättivät. Olen opetellut kohtelemaan muita hyvin, en alista enkä myöskään alistu, en huuda, uhkaile tai uhriudu. Olenkin löytänyt parisuhteen, joka on tasaveroinen, riitelyn sijaan meillä keskustellaan ja tehdään kompromisseja, hyväksytään eriävät mielipiteet. On rakkautta ja hellyyttä, vuosia oltu jo yhdessä. Lapset alkavat olla aivan lähivuosina ajankohtainen asia, ja uskon kykeneväni olemaan rakastavampi ja turvallisempi vanhempi heille kuin omani minulle, vaikka täydellinen tuskin minäkään. Olen tehnyt asian eteen paljon töitä. Toisin kävi veljelleni, josta kasvoi samanlainen tyranni ja meuhkaaja kuin isästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki: jos oma vanhempi on puhunut aina todella paljon ulkonäöstä ja laihduttamisesta (esim. haukkunut itseään ja aloittanut jatkuvasti uutta laihduskuuria), on aika helppoa olla toistamatta tuota mallia. Samoin, jos omat vanhemmat ovat jatkuvasti varoitelleet kaikesta ja estäneet kokeilemasta asioita, on aika helppoa olla toistamatta tuota käytöstä.

Nuo olivat hyviä ja konkreettisia esimerkkejä. Mutta entäpä siinä tapauksessa, että kokee monen asian olleen pielessä? Ei ole helppoa tehdä aivan kaikkea toisin.

No aika harvassa perheessä ihan kaikki on pielessä.

Konkreettinen esimerkki. Minulla narsistinen ripustautuva äiti. Olen aina miettinyt kaiken lasten kannalta ja kannustanut kriittisisssä kohdissa itsenäistymään ja irtautumaan. Kotona rakennettiin meille heikko itsetunto,  minä rakennan lapsille hyvän. Meillä kannustettiin alisuoriutumaan, minä rohkaisen ylittämään itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ne omien vanhempien kasvatusmallit ovat haitallisia, ja on tiedostanut sen, on varmasti aika helppo jättää ne mallina huomiotta. Toki niitä silti saattaa toistaa tavalla tai toisella.

Niin. Ehkä tietynlaista geneettistäkin taipumusta joihinkin käytösmalleihin voi olla. Ehkä kaikki ei ole pelkän mallioppimisen tulosta.

En ehkä ihan ymmärrä, mitä tarkoitat geneettisillä käytösmalleilla. Millaisia esimerkiksi?

Samankaltaisuuksia persoonallisuuden rakenteessa. Taipumusta esimerkiksi reagoida hankaliin tilanteisiin vetäytymällä jne.

Oletko tosissasi? Tottakai jos tiedostaa mitä vanhemmat tekivät ja miten itse haluaisi tehtävän, voi omaa käytöstä muuttaa. Tietysti se on työlästä ja pitkä prosessi, esim.stressitilanteissa voi huono käytösmalli puskea läpi,koska sitä on n.20 vuotta sinulle opetettu ja/tai se on helpompi tapa noin yleisesti. Esimerkkinä vaikka omien tunteiden hallinta. Kaikkia suututtaa joskus, mutta on oma valinta räiskyykö ne yli äyräiden ja purkaako kaiken vihan ja kiukkunsa holtittomasti lapsiin, riehuuko ja paiskooko kamoja ympäri huushollia kuten omat vanhemmat. VAI opetteleeko keinoja rauhoittua ja pyrkiikö tietoisesti olemaan huutamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki: jos oma vanhempi on puhunut aina todella paljon ulkonäöstä ja laihduttamisesta (esim. haukkunut itseään ja aloittanut jatkuvasti uutta laihduskuuria), on aika helppoa olla toistamatta tuota mallia. Samoin, jos omat vanhemmat ovat jatkuvasti varoitelleet kaikesta ja estäneet kokeilemasta asioita, on aika helppoa olla toistamatta tuota käytöstä.

Nuo olivat hyviä ja konkreettisia esimerkkejä. Mutta entäpä siinä tapauksessa, että kokee monen asian olleen pielessä? Ei ole helppoa tehdä aivan kaikkea toisin.

No aika harvassa perheessä ihan kaikki on pielessä.

Riittävän moni asia on silti ollut niin pielessä, että kaikki lapsista oireilevat aikuisiällä psyykkisesti jollain tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosissasi? Tottakai jos tiedostaa mitä vanhemmat tekivät ja miten itse haluaisi tehtävän, voi omaa käytöstä muuttaa. Tietysti se on työlästä ja pitkä prosessi, esim.stressitilanteissa voi huono käytösmalli puskea läpi,koska sitä on n.20 vuotta sinulle opetettu ja/tai se on helpompi tapa noin yleisesti. Esimerkkinä vaikka omien tunteiden hallinta. Kaikkia suututtaa joskus, mutta on oma valinta räiskyykö ne yli äyräiden ja purkaako kaiken vihan ja kiukkunsa holtittomasti lapsiin, riehuuko ja paiskooko kamoja ympäri huushollia kuten omat vanhemmat. VAI opetteleeko keinoja rauhoittua ja pyrkiikö tietoisesti olemaan huutamatta.

Tekeekö se siltikään ihmisestä vanhempana täysin erilaisen kuin omat vanhemmat? Kannamme mukanamme kaikenlaista läpi koko elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosissasi? Tottakai jos tiedostaa mitä vanhemmat tekivät ja miten itse haluaisi tehtävän, voi omaa käytöstä muuttaa. Tietysti se on työlästä ja pitkä prosessi, esim.stressitilanteissa voi huono käytösmalli puskea läpi,koska sitä on n.20 vuotta sinulle opetettu ja/tai se on helpompi tapa noin yleisesti. Esimerkkinä vaikka omien tunteiden hallinta. Kaikkia suututtaa joskus, mutta on oma valinta räiskyykö ne yli äyräiden ja purkaako kaiken vihan ja kiukkunsa holtittomasti lapsiin, riehuuko ja paiskooko kamoja ympäri huushollia kuten omat vanhemmat. VAI opetteleeko keinoja rauhoittua ja pyrkiikö tietoisesti olemaan huutamatta.

Tekeekö se siltikään ihmisestä vanhempana täysin erilaisen kuin omat vanhemmat? Kannamme mukanamme kaikenlaista läpi koko elämän.

Miksi otat sen noin kirjaimellisesti? Käytännössä sanonnalla tarkoitetaan että aikoo toimia valtaosassa kasvatusasioita täysin toisin kuin vanhempansa. Tottakai voi toimia joissain asioissa samoin kuin vanhempansa. Harva vanhempi ylipäätään on niin huono, ettei hänessä olisi mitään hyvää. Yleensä ne mallit mitkä koetaan haitallisiksi halutaan muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosissasi? Tottakai jos tiedostaa mitä vanhemmat tekivät ja miten itse haluaisi tehtävän, voi omaa käytöstä muuttaa. Tietysti se on työlästä ja pitkä prosessi, esim.stressitilanteissa voi huono käytösmalli puskea läpi,koska sitä on n.20 vuotta sinulle opetettu ja/tai se on helpompi tapa noin yleisesti. Esimerkkinä vaikka omien tunteiden hallinta. Kaikkia suututtaa joskus, mutta on oma valinta räiskyykö ne yli äyräiden ja purkaako kaiken vihan ja kiukkunsa holtittomasti lapsiin, riehuuko ja paiskooko kamoja ympäri huushollia kuten omat vanhemmat. VAI opetteleeko keinoja rauhoittua ja pyrkiikö tietoisesti olemaan huutamatta.

Tekeekö se siltikään ihmisestä vanhempana täysin erilaisen kuin omat vanhemmat? Kannamme mukanamme kaikenlaista läpi koko elämän.

Miksi otat sen noin kirjaimellisesti? Käytännössä sanonnalla tarkoitetaan että aikoo toimia valtaosassa kasvatusasioita täysin toisin kuin vanhempansa. Tottakai voi toimia joissain asioissa samoin kuin vanhempansa. Harva vanhempi ylipäätään on niin huono, ettei hänessä olisi mitään hyvää. Yleensä ne mallit mitkä koetaan haitallisiksi halutaan muuttaa.

Koska en kumarra kuvia. Onnistuminen tai epäonnistuminen vanhemman roolissa selviää vasta siinä vaiheessa, kun lapsi aikuisiällä kertoo miten hän on lapsuutensa kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Konkreettinen esimerkki. Minulla narsistinen ripustautuva äiti. Olen aina miettinyt kaiken lasten kannalta ja kannustanut kriittisisssä kohdissa itsenäistymään ja irtautumaan. Kotona rakennettiin meille heikko itsetunto,  minä rakennan lapsille hyvän. Meillä kannustettiin alisuoriutumaan, minä rohkaisen ylittämään itsensä.

Älä mene toiseen ääripäähän, lopputulos yhtä ahdistava("ylitä itsesi").

Jos on tiedostanut omien vanhempien kasvatusmallin vääristymät, niistä voi pyrkiä eroon.

Jos ei tiedosta, mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosissasi? Tottakai jos tiedostaa mitä vanhemmat tekivät ja miten itse haluaisi tehtävän, voi omaa käytöstä muuttaa. Tietysti se on työlästä ja pitkä prosessi, esim.stressitilanteissa voi huono käytösmalli puskea läpi,koska sitä on n.20 vuotta sinulle opetettu ja/tai se on helpompi tapa noin yleisesti. Esimerkkinä vaikka omien tunteiden hallinta. Kaikkia suututtaa joskus, mutta on oma valinta räiskyykö ne yli äyräiden ja purkaako kaiken vihan ja kiukkunsa holtittomasti lapsiin, riehuuko ja paiskooko kamoja ympäri huushollia kuten omat vanhemmat. VAI opetteleeko keinoja rauhoittua ja pyrkiikö tietoisesti olemaan huutamatta.

Tekeekö se siltikään ihmisestä vanhempana täysin erilaisen kuin omat vanhemmat? Kannamme mukanamme kaikenlaista läpi koko elämän.

Miksi otat sen noin kirjaimellisesti? Käytännössä sanonnalla tarkoitetaan että aikoo toimia valtaosassa kasvatusasioita täysin toisin kuin vanhempansa. Tottakai voi toimia joissain asioissa samoin kuin vanhempansa. Harva vanhempi ylipäätään on niin huono, ettei hänessä olisi mitään hyvää. Yleensä ne mallit mitkä koetaan haitallisiksi halutaan muuttaa.

Koska en kumarra kuvia. Onnistuminen tai epäonnistuminen vanhemman roolissa selviää vasta siinä vaiheessa, kun lapsi aikuisiällä kertoo miten hän on lapsuutensa kokenut.

Ei edes siinä vaan siinä, pystyykö lapsi rakentamaan itselleen toivomansa elämän. Eikä sekään ole täysin kasvatuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosissasi? Tottakai jos tiedostaa mitä vanhemmat tekivät ja miten itse haluaisi tehtävän, voi omaa käytöstä muuttaa. Tietysti se on työlästä ja pitkä prosessi, esim.stressitilanteissa voi huono käytösmalli puskea läpi,koska sitä on n.20 vuotta sinulle opetettu ja/tai se on helpompi tapa noin yleisesti. Esimerkkinä vaikka omien tunteiden hallinta. Kaikkia suututtaa joskus, mutta on oma valinta räiskyykö ne yli äyräiden ja purkaako kaiken vihan ja kiukkunsa holtittomasti lapsiin, riehuuko ja paiskooko kamoja ympäri huushollia kuten omat vanhemmat. VAI opetteleeko keinoja rauhoittua ja pyrkiikö tietoisesti olemaan huutamatta.

Tekeekö se siltikään ihmisestä vanhempana täysin erilaisen kuin omat vanhemmat? Kannamme mukanamme kaikenlaista läpi koko elämän.

Miksi otat sen noin kirjaimellisesti? Käytännössä sanonnalla tarkoitetaan että aikoo toimia valtaosassa kasvatusasioita täysin toisin kuin vanhempansa. Tottakai voi toimia joissain asioissa samoin kuin vanhempansa. Harva vanhempi ylipäätään on niin huono, ettei hänessä olisi mitään hyvää. Yleensä ne mallit mitkä koetaan haitallisiksi halutaan muuttaa.

Koska en kumarra kuvia. Onnistuminen tai epäonnistuminen vanhemman roolissa selviää vasta siinä vaiheessa, kun lapsi aikuisiällä kertoo miten hän on lapsuutensa kokenut.

Ei edes siinä vaan siinä, pystyykö lapsi rakentamaan itselleen toivomansa elämän. Eikä sekään ole täysin kasvatuksesta kiinni.

Totta! Erittäin hyvä pointti!

Vierailija kirjoitti:

Jos on tiedostanut omien vanhempien kasvatusmallin vääristymät, niistä voi pyrkiä eroon.

Jos ei tiedosta, mikään ei muutu.

Kyllä, mutta voi olla, että nämä silti ovat sukupolvien mittaisia prosesseja.

Vähän riippuu. Jos on ollut joitain pieniä haitallisia malleja, niin kyllä niistä melko helposti pääsee tiedostamalla eroon. Mutta jos koko lapsuus on ollut yhtä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja melkeinpä kaikki pielessä, niin on tietysti vaikeampaa kääntää kelkka, vaikka tiedostaisi ongelmat.