Mitä hyötyä on laajan tuttavaverkoston ylläpitämisestä?

Olen sosiaalinen ja ekstrovertti tyyppi, joten minulle on ihan luontevaa ylläpitää laajaa tuttava-/ystäväpiiriä. Lisäksi olen kiinnostunut ihmisistä myös pintaa syvemmältä, joten yllättävän suuren osan kanssa olen oikeasti jakanut elämää ja syvempiäkin ajatuksia, vaikka yhteydenpito yhteisten opiskelu-, työ- tai harrastusvuosien jälkeen olisikin jäänyt FB:n seinäkirjoittelun tasolle. Sitten yllättäen saattaakin tulla tilanne, että monta vuotta sitten viimeksi tavattu ihminen antaakin loistavan vinkin johonkin asiaan tai ehdottaa tapaamista, kun olen menossa lähelle hänen kotiseutujaan. Nämä ovat mainioita juttuja, jotka lisäävät elämään positiivista virettä.

Aina matkalle lähtiessäni kysyn omalta someverkostoltani matkavinkkejä kohteeseen, ja todella usein saan niin hyviä ideoita, että reissu onnistuu osin niiden ansiosta todella hyvin. Kerran olin ostamassa autoa, ja sain Fb-päivityksen kysymykseen yli 100 kommenttia hyvin erilaisilta ihmisiltä. Niistä oli todella paljon käytännön hyötyä. Melkein aina, kun menen entiseen kotikaupunkiini, törmään ihan kaupungilla johonkuhun tuttuun, jonka kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia (ja kynnys on FB:n ansiosta matala, kun ei ole ihan pihalla pitkänkään eron jälkeen).

Ymmärrän myös aivan hyvin, ettei tällainen meininki ole kaikille. Itselläkin tulee näin loma-aikaan suorastaan sosiaalinen ähky, kun pitäisi löytää aikaa niille läheisemmille ystäville (joita niitäkin on runsaasti), ja kaikki haluais tehdä lomalla jotain kivaa meidän perheen kanssa tai olettaa, että osallistumme varmasti heidän juhliinsa. Välillä tarvitsisi omaakin aikaa. Toistaiseksi koen kuitenkin, että sosiaalinen verkosto antaa enemmän kuin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalinen ja ekstrovertti tyyppi, joten minulle on ihan luontevaa ylläpitää laajaa tuttava-/ystäväpiiriä. Lisäksi olen kiinnostunut ihmisistä myös pintaa syvemmältä, joten yllättävän suuren osan kanssa olen oikeasti jakanut elämää ja syvempiäkin ajatuksia, vaikka yhteydenpito yhteisten opiskelu-, työ- tai harrastusvuosien jälkeen olisikin jäänyt FB:n seinäkirjoittelun tasolle. Sitten yllättäen saattaakin tulla tilanne, että monta vuotta sitten viimeksi tavattu ihminen antaakin loistavan vinkin johonkin asiaan tai ehdottaa tapaamista, kun olen menossa lähelle hänen kotiseutujaan. Nämä ovat mainioita juttuja, jotka lisäävät elämään positiivista virettä.

Aina matkalle lähtiessäni kysyn omalta someverkostoltani matkavinkkejä kohteeseen, ja todella usein saan niin hyviä ideoita, että reissu onnistuu osin niiden ansiosta todella hyvin. Kerran olin ostamassa autoa, ja sain Fb-päivityksen kysymykseen yli 100 kommenttia hyvin erilaisilta ihmisiltä. Niistä oli todella paljon käytännön hyötyä. Melkein aina, kun menen entiseen kotikaupunkiini, törmään ihan kaupungilla johonkuhun tuttuun, jonka kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia (ja kynnys on FB:n ansiosta matala, kun ei ole ihan pihalla pitkänkään eron jälkeen).

Ymmärrän myös aivan hyvin, ettei tällainen meininki ole kaikille. Itselläkin tulee näin loma-aikaan suorastaan sosiaalinen ähky, kun pitäisi löytää aikaa niille läheisemmille ystäville (joita niitäkin on runsaasti), ja kaikki haluais tehdä lomalla jotain kivaa meidän perheen kanssa tai olettaa, että osallistumme varmasti heidän juhliinsa. Välillä tarvitsisi omaakin aikaa. Toistaiseksi koen kuitenkin, että sosiaalinen verkosto antaa enemmän kuin ottaa.

Hyvä näkökulma tähän asiaan. Lähinnä olen miettinyt itse sitä, että FB:n myötä hyvin vanhatkin tuttavuudet ovat elämässä jollain tavalla kiinteämmin mukana kuin mitä toivoisin. Satunnainen törmääminen jossain kaupungilla tai matkalla ja pikainen kuulumisten vaihto voisi riittää minulle vallan hyvin, jos muuta yhteydenpitoa välillämme ei ole.

ahaa mutta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FB.n kautta ylläpidän. Verkostoista on hyötyä, kun etsii uutta työpaikkaa, hyvää ravintolaa tietystä kaupungista, vinkkejä matkalle, hoitajaa lemmikille, yhteistyökumppania johonkin hankkeeseen, uusia kontakteja johonkin asiaan liittyen ja miljoonassa muussa asiassa.

Onko tuo oikeasti noin "täydellistä"? Mitä jos et pidä henkilöstä muuten tai et uskalla kirjoittaa fb seinälle kuin tarkkaan harkittuja lauseita, ja sun pitää päivittää melko usein?

Tuttavapiiriini ei kuulu ihmisiä, joista en pidä tai joilla on esim. täysin erilainen arvomaailma kuin itselläni. En koe tarpeellisena vuodattaa henkilökohtaista elämääni FB:ssä, käytän sitä lähinnä tiedonjakoon ja -hakuun ja erilaisissa ryhmissä toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

FB.n kautta ylläpidän. Verkostoista on hyötyä, kun etsii uutta työpaikkaa, hyvää ravintolaa tietystä kaupungista, vinkkejä matkalle, hoitajaa lemmikille, yhteistyökumppania johonkin hankkeeseen, uusia kontakteja johonkin asiaan liittyen ja miljoonassa muussa asiassa.

Ja koko verkosto työllistää sinua jatkuvilla pyynnöillä hoitaa lemmikkiä tai lasta, vinkkejä ravintoloista ja miljoonasta muusta asiasta.

Ei tietenkään työllistä. Selaan Facebookia silloin, kun huvittaa, ja reagoin viesteihin, joihin huvittaa vastata. En minä ketään tiettyä henkilöä pyydä esim. koiranhoitajaksi vaan voin laittaa kysymyksen tyyliin "Tunnetko/tiedätkö hyvän hoitajan ajalle xx.xx-xx.xx. tai haluaisitko itse tarjota hoitoa koiralle". Ei kenenkään ole pakko reagoida millään tavalla.

Kiitos hyvästä keskustelusta. On mielenkiintoista kuulla miten eri tavoin ihmiset näiden verkostojen ylläpitämiseen suhtautuvat.