Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
itkuherkkyys nolottaa
27.07.2018 |
Hävettää tää mun liiallinen itkuherkkyyteni. Jos joudun ikäänkuin umpikujaan, niin ahdistus ja jännitys purkautuvat itkuna. Tämä on ihan helvetin lapsellista, sillä ristiriitatilanteissa aikuiset tietenkin selvittävät esimerkiksi sen, että miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty ja ottaa opikseen virheistään siltä osin kuin se on kohtuullista.
Esimerkiksi, jos työpaikalla läksytetään vihaiseen sävyyn siitä, että olen liian hidas ja kyselen välillä tyhmiä (uusi työpaikka, paikat ja käytännöt erit)(et osaa mitään tyyliin, vaikka osaan), voisin asiallisesti pahoitella, mutta toisaalta pyytää tarkennusta. Ehkä tilanteen kohtuuttomuus ja se etten osaa puolustautua purkautuu itkuna.
Myös silloin, jos miesystäväni on jostain syystä vihainen minulle (esim. jos unohdin maksaa jonkun laskun yms.) ja sanoo jotenkin pahasti, purskahdan itkuun. En haluaisi tuottaa pettymystä.
Olenko jotenkin taantunut vai muuten yliherkkä? Nolottaa. Olen siis nuori nainen.
Kommentit (21)
Miulla on tuota samaa. Jotenkin vaan naksahtaa päässä ja samassa silmistä tulvii kyyneleitä. Järjellinen ajattelukyky sammuu kokonaan. Koulukiusaaminen ja huonot kotiolot miulla. Mites siulla?
Nimimerkki itkupilli 😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, taustalla vain herkkä luonne ja koulukiusaaminen. Lapsuudessa mun pohjalaisille juroille vanhemmille oli vaikeaa, että heidän tyttärensä on niin herkkä ja taiteellinen.
Viime vuonna olin työharjoittelussa yhdessä muka-kansainvälisessä startupissa. Tein sen etänä koska asun 500 km päässä Helsingistä, ja kävin vain pari kertaa paikan päällä toimistolla. No sillä toisella kerralla kaikki meni päin v*ttua. Tapasin koko firman henkilöstön tuolloin ekaa kertaa. Olin porukan ainoa suomalainen työntekijä/harjoittelija (toinen pomoista oli suomalainen joka ei suostunut kanssani puhumaan suomea, huoh) ja mua alettiin kiusata sen takia. Olin kuulemma automaattisesti känniääliö ja vitsailtiin että "Do you take vodka instead of coffee?" Eräs vitsi loukkasi mua niin pahasti että pillahdin kamalaan itkuun, juoksin paikalta ja jätin harjoittelun kesken.
Vierailija kirjoitti:
Miulla on tuota samaa. Jotenkin vaan naksahtaa päässä ja samassa silmistä tulvii kyyneleitä. Järjellinen ajattelukyky sammuu kokonaan. Koulukiusaaminen ja huonot kotiolot miulla. Mites siulla?
Nimimerkki itkupilli 😢
Mun vanhemmat on aina huolehtinu aineellisesta hyvinvoinnista, mutta henkisesti olleet hyvin etäisiä (voisiko olla syynä?). He myös altistivat minua sellaisiin tilanteisiin, joissa jouduin naurunalaiseksi (ujous taustalla). Vanhempani ovat luonteeltaan hyvin suorasukaisia, ankaria ja reippaita sekä puheliaita. Unohtui myös sanoa, että he jättivät minut usein yksin itkemään, kun esimerkiksi kaaduin.
Nuorena yritin miellyttää kavereitani keinolla millä hyvänsä ja annoin samalla kohdella itseäni huonosti. Tein käytännössä kaiken, mitä käskettiin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, taustalla vain herkkä luonne ja koulukiusaaminen. Lapsuudessa mun pohjalaisille juroille vanhemmille oli vaikeaa, että heidän tyttärensä on niin herkkä ja taiteellinen.
Viime vuonna olin työharjoittelussa yhdessä muka-kansainvälisessä startupissa. Tein sen etänä koska asun 500 km päässä Helsingistä, ja kävin vain pari kertaa paikan päällä toimistolla. No sillä toisella kerralla kaikki meni päin v*ttua. Tapasin koko firman henkilöstön tuolloin ekaa kertaa. Olin porukan ainoa suomalainen työntekijä/harjoittelija (toinen pomoista oli suomalainen joka ei suostunut kanssani puhumaan suomea, huoh) ja mua alettiin kiusata sen takia. Olin kuulemma automaattisesti känniääliö ja vitsailtiin että "Do you take vodka instead of coffee?" Eräs vitsi loukkasi mua niin pahasti että pillahdin kamalaan itkuun, juoksin paikalta ja jätin harjoittelun kesken.
Kuulostaa tutulta. Ehkä se on sitä turhautumista, kun ei saa ilmaistua itseään haluamallaan tavalla ja vedetään alta lipan. Pettymystä tilanteeseen ja itseen.
Ootteks koklannu nipistää ihteänne, kun itkettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, taustalla vain herkkä luonne ja koulukiusaaminen. Lapsuudessa mun pohjalaisille juroille vanhemmille oli vaikeaa, että heidän tyttärensä on niin herkkä ja taiteellinen.
Viime vuonna olin työharjoittelussa yhdessä muka-kansainvälisessä startupissa. Tein sen etänä koska asun 500 km päässä Helsingistä, ja kävin vain pari kertaa paikan päällä toimistolla. No sillä toisella kerralla kaikki meni päin v*ttua. Tapasin koko firman henkilöstön tuolloin ekaa kertaa. Olin porukan ainoa suomalainen työntekijä/harjoittelija (toinen pomoista oli suomalainen joka ei suostunut kanssani puhumaan suomea, huoh) ja mua alettiin kiusata sen takia. Olin kuulemma automaattisesti känniääliö ja vitsailtiin että "Do you take vodka instead of coffee?" Eräs vitsi loukkasi mua niin pahasti että pillahdin kamalaan itkuun, juoksin paikalta ja jätin harjoittelun kesken.
Toihan on ihan klassinen vitsi suomalaisille. Olisit vaan nauraa höröttänyt vitsille. Take it easy! 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo! Kyyneleet tulee helposti jos vaikka
- avaan telkkarin, ka siellä on menossa hautajaiset
- katson telkusta sen osuuspankin joulumainoksen, jossa poika kaivaa säästöpankistaan lantin, ja laittaa sen joulukirkossa kolehtiin
- lue Eemelistä sitä kohtaa, jossa Eemeli kuskaa lumipyryssä Aatua lääkärille
- pidän ysiluokkalaisille jäähyväispuhetta
- remonttihommat menee pieleen, ja joudun selittämään asiaa rautakaupassa, jotta osaisivat neuvoa
- olen sairas ja olo kurja ja joudun selittämään tilaani lääkärille
- ajattelen jotain tosi surullista
- luen wilma-viestistä, että oppilaan mummo on kuollut tms.
- tulee kinaa miehen kanssa ja tunnen itseni loukatuksi
Noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Vastaavasti myös hymyilen ja nauran paljon. Kaikki tunteet kyllä näkyy ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi itkuherkkä myös. On ihan tuttua tuo, että ristiriitatilanteet itkettää. Samoin raivo, pettymykset ja pelko purkautuvat itkuna. Eli kaikki ns. ”kielteiset tunteet” itkettää, joille ei ole ollut lapsuudessa tilaa (lapsuudessa opetellaan tunteiden käsittelyä, tunnistamista ja säätelyä). Minun on vaikea pitää puoliani ja ”auktoriteettia”vastaan nouseminen aiheuttaa sekä häpeää että itkua, taustalla lienee epäily, että onko minulla lupa pitää puoleni. Tähän tarvitsisin aidosti loppuelämän kestävän ”verbaalivattuilun” kurssin. Kansalaisopistot vois järjestää ”Näin opit sanomaan EI päättäväisesti ja ilman syyllisyyttä” -kurssin.
Lisäksi herkistyn kyyneliin onnesta. Ja siitä, että meillä ihmisillä on monenlaisia vastoinkäymisiä ja ihmiselämä on haasteita täynnä. ihan vaikka vain radiossa soivista, koskettavista lauluista saatan kyynelehtiä. Myös toisen henkilön juhlapäivistä, kun hän on hienosti päässyt elämässään jonkin merkkipaalun äärelle.
Nyt viimein alan hyväksymään tämän puolen itsessäni.
Olen herkkä kyynelehtimään ja reagoimaan itkien. Se ei loppujen lopuksi ole heikkoutta vaan vahvuus, kun voi säilyttää kyvyn tunteisiinsa. Vielä kun oppisin sanomaan painokkaasti oman mielipiteeni ilman häpeää ja pitämään puoleni ilman itkua, silleen jämäkästi. Sitten alan olemaan sinut tämän elämän kanssa, ja itsenikin.
Joo! Kyyneleet tulee helposti jos vaikka
- avaan telkkarin, ka siellä on menossa hautajaiset
- katson telkusta sen osuuspankin joulumainoksen, jossa poika kaivaa säästöpankistaan lantin, ja laittaa sen joulukirkossa kolehtiin
- lue Eemelistä sitä kohtaa, jossa Eemeli kuskaa lumipyryssä Aatua lääkärille
- pidän ysiluokkalaisille jäähyväispuhetta
- remonttihommat menee pieleen, ja joudun selittämään asiaa rautakaupassa, jotta osaisivat neuvoa
- olen sairas ja olo kurja ja joudun selittämään tilaani lääkärille
- ajattelen jotain tosi surullista
- luen wilma-viestistä, että oppilaan mummo on kuollut tms.
- tulee kinaa miehen kanssa ja tunnen itseni loukatuksi
Noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Vastaavasti myös hymyilen ja nauran paljon. Kaikki tunteet kyllä näkyy ulospäin.
Valtavan hienosti tiivistetty. En olisi osannut luetella näin, mutta tunnistin ihan joka kohdan! Tosin minua herkistää lisäksi, kun kuuntelen opettajan puhetta. Aikoinaan ykköset jakoivat lähtöruusut 6- luokkalisille, jotka siirtyivät yläasteelle, ja kaikki lauloivat ”Turvallista matkaa, aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän”. En vaan pääse tuollaisista tilanteista kuivin silmin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 10 tässä vielä. Olen myös itkenyt esimieheni kansliassa ja puhelimessa Soneran asiakaspalvelijalle. Kyllä se itseäni stressaa, kun joku muutenkin hankala asia pitäisi hoitaa, ja kaiken lisäksi täytyy jännittää vielä sitäkin, että alkaako itkettää. Se on minustakin hirveän noloa, vaikka joskus siitä on ollut myös hyötyä. Toinen osapuoli huomaa, että nyt on tosi kyseessä.
Äärimmäinen tilanne oli kyllä, kun pidin muistopuheen hautajaisissa. Purskahdin itkuun kesken kaiken, ja oli todella haasteellista kasata itseni jatkamaan siinä sadan silmäparin katsellessa. Nytkin silmät alkoivat vetistyä tätä muistellessa.
En kyllä pärjäisi jossain kaukoidän kulttuuriympäristössä, jossa tunteiden näyttämistä pidetään heikkoutena.
Niin minuakin, muut vielä väittävät että teen sen tahallani "vedotakseni tunteisiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikutun herkästi niin surusta kuin ilosta. Pidän tätä positiiviivisenä asiana. Tunnen olevani henkisesti terve. Liikutun esim.jostain urheilutapahtumasta. Jääkiekon mm -95 saa silmät kostumaan vieläkin. Ilo ja suru ovat lähellä toisiaan.
Vittu_tollaset ämmät_on RASITTAVIA! Miestä etten ainakaan ikinä löydä.
Olette hysteeeikkoja! Hysteeriseen naiseen auttaa ravistelu tai läimäytys.
Minulla tuota on kausittain, välillä en itke pitkään aikaan lainkaan vaikka tapahtuisi mitä. Kun olen valmiiksi ahdistunut ja stressaantunut, sadekausi alkaa ja itken jopa televisiomainoksille. Itkeminen on kuitenkin ihan terveellistä. Itkemättömistä itkuistakin, siis jos väkisin alkaa pidätellä, kertyy patoumia, jotka voivat lopulta purkautua ihan muuna kuin itkuna, jopa vihaisuutena ja väkivaltana.
Samoin. Se on ihan kaunista, että on herkkiä tunteita.
Joskus pelottaa kuten esim. lapsen tulevat rippijuhlat, että kuin monta nenäliinaa tarvii....🤗❣️🧚🏻♂️💦☔️
Mä vaan oon tällainen. Kiva kuulla, että on muitakin.
Alue: Aihe vapaa
muita?