Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla lapsi estää elämästä?
26.07.2018 |
Lapsi ei estä matkustelua, mutta vaatii rahaa ja suunnittelua jos aikoo lähteä matkalle lapsen kanssa.
Ainoa asia, mikä tulee mieleen on, että lapsi estää elämästä jos ei ole rahaa, mutta miksi kukaan hankkisi lasta köyhyyden ja kurjuuden keskelle? Kertokaa te, joilla on lapsi/a.
Kommentit (80)
Ei kai se elämistä sinällään estä, mutta itselläni se estäisi elämästä juuri sellaista elämää kun haluan elää. PS. En edes muista milloin olisin käynyt baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
No lapsia kannattaakin haluta vain perhetilanteeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Silloin voi oikeasti molemmat joka toinen päivä jäädä sen työkaverin kanssa kahville. Ei kai kukaan lapsetonkaan joka ikinen päivä sellaista halua.
Sitäpaitsi lapset ovat hyvää seuraa. Yhden kanssa kävin juuri New Yorkin reissulla, meillä oli tosi mukava retki. Ja parin kanssa katsomme yhdessä vanhoja lempikomediasarjojamme, ja nautimme, kun voimme siteerata toisillemme Seinfeldtia tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla tavoin, pilaa seksielämän.
En nyt ihan ymmärrä?
Äitiys vie monelta naiselta seksihalut, ei nyt jaksa, ei voi lapsi voi herätä, en nyt ole sillä tuulella seuraavat 20 vuotta jne.
Ei jää enää aika tai paikkaa ja halutkin ovat poissa kun lapsi, sitä, tätä, tuota aina. Joten ei kiitos
En tiedä.
Toisaalta, jos elämä on lähinnä kännäämistä ja biletystä, on hyvä ettei lapsia hankita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
No lapsia kannattaakin haluta vain perhetilanteeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Silloin voi oikeasti molemmat joka toinen päivä jäädä sen työkaverin kanssa kahville. Ei kai kukaan lapsetonkaan joka ikinen päivä sellaista halua.
Sitäpaitsi lapset ovat hyvää seuraa. Yhden kanssa kävin juuri New Yorkin reissulla, meillä oli tosi mukava retki. Ja parin kanssa katsomme yhdessä vanhoja lempikomediasarjojamme, ja nautimme, kun voimme siteerata toisillemme Seinfeldtia tms.
On meitä kaksi. Tuo sumpliminen on sitä että pitää kysyä puolisolta, onko hän kotona jne. Pikkuasioitahan nämä. Itse mukavuudenhaluisena ja introverttinä en kuitenkaan aina nauti täysillä lasten seurasta.
Minun elämääni lapsi on vain rikastuttanut.
Kaikenlaisia tilanteita on ollut surullisista iloisiin, ja sitähän se elämä oikeasti on. Uudenlaisia kokemuksia.
Ihan jokaista en välttämättä muistele tyytyväisenä ja osa olisi saanut jäädä tapahtumatta, mutta kaiken kaikkiaan elämäni on ollut rikkaampaa, rakastetumpaa ja onnellisempaa, kun olin niin onnekas, että sain lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi muuttaa kaiken peruuttamattomasti ja estää monia asioita. Joka ei sitä tiedosta, on elänyt elämäänsä varsin pienissä ympyröissä - tai sitten ei ole koskaan kasvanut vanhemmuuteen.
En silti tietenkään minäkään lapsiani pois vaihtaisi.
En mä ottaisi 2 vuotiasta mukaan metsästys tai kalareissulle.
Mutta tapansa kullakin.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
No lapsia kannattaakin haluta vain perhetilanteeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Silloin voi oikeasti molemmat joka toinen päivä jäädä sen työkaverin kanssa kahville. Ei kai kukaan lapsetonkaan joka ikinen päivä sellaista halua.
Sitäpaitsi lapset ovat hyvää seuraa. Yhden kanssa kävin juuri New Yorkin reissulla, meillä oli tosi mukava retki. Ja parin kanssa katsomme yhdessä vanhoja lempikomediasarjojamme, ja nautimme, kun voimme siteerata toisillemme Seinfeldtia tms.
Jos sinä ja puolisosi päätätte käydä joka toinen päivä kahvilla työkavereiden kanssa, se voi merkitä sitä, ettei arki-iltaisin kukaan perheestä voi harrastaa mitään.
Lapsiperheessä kaikki on aina nollasummapeliä. Voit tehdä ihan mitä haluat, mutta se vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin, ainakin kunnes lapset ovat kyllin suuria liikkuakseen itsenäisesti ja ollakseen yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi toki estä matkustelua jos oma tapa matkustaa on varata kiva hotelli ja kulkea muutama nähtävyys läpi, istua altaalla. Mutta sanoisin että lapsi estää kyllä jos haluat matkata pari kuukautta halki Kambotzan, mennä vuorikiipeilemään tai patikoimaan, ajaa pitkiä matkoja pyörällä, viettää paljon aikaa paikallisten seurassa syöden paikallisia ruokia (lapset on usein nirsoja). Itse en saa paljoa irti lyhyistä hotellilomista, vaikka rakastankin matkustelua. Viime vuonna tuli tehtyä trans Siperian junamatka ja oltua pari viikkoa muuten vaan Mongoliassa ihmettelemässä luontoa. Kumpikaan noista reissuista ei ollut kovin lapsiystävällinen... Teinin kanssa voi jo varmaan reissata vähän monipuolisemmin
Heh, asenteestahan se on kiinni. On perheitä jotka reissaavat tuolla tavalla lasten kanssa. Ei meilläkään ole mitään pakettilomia, reilaamassakin oltiin jo taaperon kanssa. Samoja purkkipapuja se syö kuin isommatkin. Toki helposti luisuu normeihin mukaan, monille käy niin lasten synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä ottaisi 2 vuotiasta mukaan metsästys tai kalareissulle.
Mutta tapansa kullakin.
Sinkkumies
Höpsistä. Tällä palstalla voi taaperon ottaa vuorikiipeilemään ja varmaan bordelliinkin. Kun se on vaan omasta asenteesta kiinni.
Vietän töiden ja matkailun takia pois kotoa vähintään 10-15 päivää kuussa. Kuka ihme sen lapsen hoitaisi noina päivinä (jos vastaus on toinen vanhempi, niin voiko vielä väittää ettei lapsi estä mitään, koska hänhän olisi vangittu kotiin puolet kuusta yksinhuoltajana)?
Kuten joku sanoi, lapsi ei estä mitään vain silloin, jos jo valmiiksi elää lapsiperhe-elämää - töistä suoraan kotiin, joka päivä ruoan laittoa, ja kerran viikossa jumppaan sekä kerran vuodessa Kanarialle. Jos matkustaa puolet kuusta ja päälle harrastukset sun muut menot, lapsi kyllä estää sellaisen elämän.
Ja mikä ihme siinä on, että lisääntyneet eivät koskaan keksi muuta tekemistä kuin bilettämisen ja ryyppäämisen?! Köyhä on teillä elämä ja mielikuvitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
No lapsia kannattaakin haluta vain perhetilanteeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Silloin voi oikeasti molemmat joka toinen päivä jäädä sen työkaverin kanssa kahville. Ei kai kukaan lapsetonkaan joka ikinen päivä sellaista halua.
Sitäpaitsi lapset ovat hyvää seuraa. Yhden kanssa kävin juuri New Yorkin reissulla, meillä oli tosi mukava retki. Ja parin kanssa katsomme yhdessä vanhoja lempikomediasarjojamme, ja nautimme, kun voimme siteerata toisillemme Seinfeldtia tms.
Jos sinä ja puolisosi päätätte käydä joka toinen päivä kahvilla työkavereiden kanssa, se voi merkitä sitä, ettei arki-iltaisin kukaan perheestä voi harrastaa mitään.
Lapsiperheessä kaikki on aina nollasummapeliä. Voit tehdä ihan mitä haluat, mutta se vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin, ainakin kunnes lapset ovat kyllin suuria liikkuakseen itsenäisesti ja ollakseen yksin kotona.
Minulla on neljä lasta, ja monenlaiseen on pystytty. Monipuoliseen harrastamiseen, niin lapset kuin aikuisetkin, ulkomailla asumiseen, ja muutenkin rentoon elämään. Pikkulapsiaika on lyhyt aika. Silloin tietysti menot sovitaan. Mutta silloin eivät lapset vielä kummemmin harrasta, ja ulkomaankomennukset ovat helppo juttu. Kun lapset kasvavat, he myös liikkuvat ja harrastavat itsenäisemmin. Ja heidän kanssaan on helppo yhdessä tehdä mitä vaan.
Jos joku ei halua lapsia, niin ei sitten. Ei sitä tarvitse perustella mitenkään. Mutta typerillä ja väärillä perusteilla selittely on vain tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Vietän töiden ja matkailun takia pois kotoa vähintään 10-15 päivää kuussa. Kuka ihme sen lapsen hoitaisi noina päivinä (jos vastaus on toinen vanhempi, niin voiko vielä väittää ettei lapsi estä mitään, koska hänhän olisi vangittu kotiin puolet kuusta yksinhuoltajana)?
Kuten joku sanoi, lapsi ei estä mitään vain silloin, jos jo valmiiksi elää lapsiperhe-elämää - töistä suoraan kotiin, joka päivä ruoan laittoa, ja kerran viikossa jumppaan sekä kerran vuodessa Kanarialle. Jos matkustaa puolet kuusta ja päälle harrastukset sun muut menot, lapsi kyllä estää sellaisen elämän.
Ja mikä ihme siinä on, että lisääntyneet eivät koskaan keksi muuta tekemistä kuin bilettämisen ja ryyppäämisen?! Köyhä on teillä elämä ja mielikuvitus.
Hyvin usein lapsella on toinenkin vanhempi. Toisaalta monet tutut ovat vaihtaneet matkustushommat ihan miekellään toisen tyyppisiin hommiin, että ehtivät olla lapsen kanssa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vietän töiden ja matkailun takia pois kotoa vähintään 10-15 päivää kuussa. Kuka ihme sen lapsen hoitaisi noina päivinä (jos vastaus on toinen vanhempi, niin voiko vielä väittää ettei lapsi estä mitään, koska hänhän olisi vangittu kotiin puolet kuusta yksinhuoltajana)?
Kuten joku sanoi, lapsi ei estä mitään vain silloin, jos jo valmiiksi elää lapsiperhe-elämää - töistä suoraan kotiin, joka päivä ruoan laittoa, ja kerran viikossa jumppaan sekä kerran vuodessa Kanarialle. Jos matkustaa puolet kuusta ja päälle harrastukset sun muut menot, lapsi kyllä estää sellaisen elämän.
Ja mikä ihme siinä on, että lisääntyneet eivät koskaan keksi muuta tekemistä kuin bilettämisen ja ryyppäämisen?! Köyhä on teillä elämä ja mielikuvitus.
Mutta kun se ei oikeasti estä. Kyllä me olemme pystyneet runsaat työmatkat sopimaan, ja yhdessä myös asumaan monessa eri maassa. Matkustelemme ihan varmasti enemmän ja monipuolisemmin kuin keskivertolapseton. Ja viihdymme yhdessä perheenä.
Me asumme alueella, missä on runsaasti kahden näyttävän uran lapsiperheitä. Ja he kyllä osaavat palkata siivoojat, puutarhanhoitajat, ruuanlaittajat jne, ja viettävät lastensa kanssa hyvää elämää. Yksi perhe jätti koulut ja työt vuodeksi, ja kiersivät lasten kanssa maapalloa. Kuinka moni lapseton oikeasti tekee sellaista? Nämä tekivät, kahden lapsen kanssa.
Pilaa seksielämän, ei voi edes seksileluja käyttää (ääni kuuluu tai ne löydettäisiin jne) ja pitää olla hiljaa, suihinotto leffaa katsellessa olkkarin sohvalla ei enää onnistu ja kellonajatkin ovat rajattuja kun keskellä päivää ei ainakaan käy.
Matkustelu muuttuu erilaiseksi, minulta se jäisi kokonaan kun oma tyyli on vain se, että lähdetään jonnekin ja katsotaan mitä tapahtuu ja mihin majoitutaan. Lasten kanssa ei voisi riskeerata sitä, ettei löydy yöpaikkaa jne. Minun osaltani tuo pilaisi sen seikkailullisuuden, jota matkustelussa rakastan.
Lasten aikana ei voi (eikä pidä!) myöskään puhua vapaasti ja se on ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
No lapsia kannattaakin haluta vain perhetilanteeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Silloin voi oikeasti molemmat joka toinen päivä jäädä sen työkaverin kanssa kahville. Ei kai kukaan lapsetonkaan joka ikinen päivä sellaista halua.
Sitäpaitsi lapset ovat hyvää seuraa. Yhden kanssa kävin juuri New Yorkin reissulla, meillä oli tosi mukava retki. Ja parin kanssa katsomme yhdessä vanhoja lempikomediasarjojamme, ja nautimme, kun voimme siteerata toisillemme Seinfeldtia tms.
Jos sinä ja puolisosi päätätte käydä joka toinen päivä kahvilla työkavereiden kanssa, se voi merkitä sitä, ettei arki-iltaisin kukaan perheestä voi harrastaa mitään.
Lapsiperheessä kaikki on aina nollasummapeliä. Voit tehdä ihan mitä haluat, mutta se vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin, ainakin kunnes lapset ovat kyllin suuria liikkuakseen itsenäisesti ja ollakseen yksin kotona.
Minulla on neljä lasta, ja monenlaiseen on pystytty. Monipuoliseen harrastamiseen, niin lapset kuin aikuisetkin, ulkomailla asumiseen, ja muutenkin rentoon elämään. Pikkulapsiaika on lyhyt aika. Silloin tietysti menot sovitaan. Mutta silloin eivät lapset vielä kummemmin harrasta, ja ulkomaankomennukset ovat helppo juttu. Kun lapset kasvavat, he myös liikkuvat ja harrastavat itsenäisemmin. Ja heidän kanssaan on helppo yhdessä tehdä mitä vaan.
Jos joku ei halua lapsia, niin ei sitten. Ei sitä tarvitse perustella mitenkään. Mutta typerillä ja väärillä perusteilla selittely on vain tyhmää.
Petätköhän kuitenkin itseäsi?
Minullakin on kolme lasta, ja paljon on tullut tehtyä kaikenmoista. Voin silti rehellisesti sanoa, että esimerkiksi lasten koulunkäynti Suomessa on luonut tietyt raamit arjelle ja työuralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on siinä mielessä huvittavia keskusteluja että ne lapset pysyy näissä aina taaperoina..
Just tultiin Keski-Euroopan reissulta kahden teinin kanssa, loistava rundi takana! Talvella oltiin Malesiassa, joka kevättalvi yleensä vietetty jossain tropiikissa pari viikkoa.
Minun mielestä joku 10-vuotiaskin on vielä varsin pieni lapsi. Tosin suunnittelen ensi kesäksi interrailia hänen kanssaan, mutta onhan se aivan eri asia kuin ystävän tai puolison kanssa matkustaminen.
Lapset rajoittaa sillä tavalla, että töistä on tultava kotiin. Ei puhettakaan että voisi ilman sumplimisia jäädä työkaverin kanssa kahville. Ruokaa on oltava ja mieluiten paljon. Kasvavat lapset ja etenkin pojat syövät kuin hevoset. Itse pärjäisin jollain leivänkäntyllä koko illan. Harrastuksistaan joutuu myös joskus tinkimään, jos lapsen harrastus vaatii kyytejä tai muuta panostusta.
No lapsia kannattaakin haluta vain perhetilanteeseen, jossa on kaksi vanhempaa. Silloin voi oikeasti molemmat joka toinen päivä jäädä sen työkaverin kanssa kahville. Ei kai kukaan lapsetonkaan joka ikinen päivä sellaista halua.
Sitäpaitsi lapset ovat hyvää seuraa. Yhden kanssa kävin juuri New Yorkin reissulla, meillä oli tosi mukava retki. Ja parin kanssa katsomme yhdessä vanhoja lempikomediasarjojamme, ja nautimme, kun voimme siteerata toisillemme Seinfeldtia tms.
Jos sinä ja puolisosi päätätte käydä joka toinen päivä kahvilla työkavereiden kanssa, se voi merkitä sitä, ettei arki-iltaisin kukaan perheestä voi harrastaa mitään.
Lapsiperheessä kaikki on aina nollasummapeliä. Voit tehdä ihan mitä haluat, mutta se vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin, ainakin kunnes lapset ovat kyllin suuria liikkuakseen itsenäisesti ja ollakseen yksin kotona.
Miksi kävisin työpäivän päälle kahvilla työkavereiden kanssa? Käyn heidän kanssaan kahvilla kaksi kertaa ja syömässä yhden kerran joka ikinen arkipäivä.
Riittää mainiosti.
Alue: Aihe vapaa
Baari- ja munahaukkojen elämää lapsi vaikeuttaa, ei muiden.