Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Vierailija kirjoitti:

En antaisi muuttaa minäkään. Haluan kulkea kotonani vaikka alusvaatteisillani jos tykkään. Menisi yksityisyyden rauha kokonaan. Enkä työhuoneestani luopuisi. Jos tuommoinen ilmoitusluontoinen asia niin pakkaisin kamani ja hankkisin oman kämpän. Sais mies pärjätä poikansa kanssa ihan rauhas. Koska asiahan on niin että nainenhan sen kaiken työn tekee, pyykki, ruoka, siivous, kaikki naisen kontolla. Mies vaan on ja möllöttää. En vaan hankkisi omaa kämppää vaan ilmoittaisin samalla että tämä oli nyt tässä, kiitos ja näkemiin.

Vaikka sinä olet jostain syystä viettänyt aikaa avuttomien idioottimiesten kanssa, ei se tarkoita, että miehet yleisesti sellaisia ovat. Oma mieheni kyllä kykenee kaikkiin kotitöihin. Ja myös tekee kotitöitä, ja ilman mitään komentelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma kumppanini ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa nyt meille, eikä taustalla olisi äidin kuolema tai vakava sairaus, lähtisin itse saman tien. Ei siksi, ettenkö olisi lasta hyväksynyt osaksi elämääni silloin, kun miehen valitsin, vaan ihan kunnioituksen puutteen vuoksi. Ei tuollaisia asioita vaan ilmoiteta, ellei tosiaan ole ihan akuutti hätätilanne.

Keskustelisin asumisjärjestelyistä kyllä ihan mielelläni, jos lapsi syystä tai toisesta haluaisi meille.

Hän on miehesi rakas lapsi. Lapsi menee kaiken edelle, jopa teidän suhteen. Siihen olisi pitänyt asennoitua jo heti suhteen alussa. 

Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.

Jos äiti heivaisi lapsen kotoaan, koska uusi mies haluaa, hän olisi 99% mielestä hirviö. Ja kyllä isää koskee ihan sama asia. Kun on lapsia mennyt tekemään, vastuu niistä nyt vaan on suurempi kuin omat parisuhteet ja tarpeet.

Mutta tuostahan ei ole kyse. Jos uutta suhdetta muodostetaan, tottakai siinä punnitaan olosuhteet ja mietitään niiden mukaan, haluaako sen ihmisen kanssa suhteeseen mennä. Jos naisen tai miehen lapsi asuu tämän kanssa, uusi kumppani voi sitten pohtia haluaako tätä vai ei. On ihan eri asia puskista ilmoittaa, että nyt lapsi muuttaa tänne pysyvästi, sinun mielipiteesi ei kiinnosta.

Varmasti tässäkin tilanteessa olisi kenties isompaa kämppää etsimällä päästy ihan kohtuuratkaisuun kaikkien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.

Ap on saanut asua miehen kanssa rauhassa monta vuotta - tuo vuoden, parin asumisaika ei ole "jatkuvasti". Nyxä olisi voinut sopia kokeiluajan, ja jos elämä pojan kanssa ei onnistu, niin sitten muuttaa pois tai hommaavat pojalle asunnon. Aika joustamaton parisuhde.

Vastasin tuolle, joka sanoi että suhde lapsiin menee aina parisuhteen edelle. Koska sehän on ihan täyttä sontaa.

Mitä tulee apn keissiin, eiköhän vähintäänkin keskustelunhalua olisi löytynyt, jos mies (ja poika??) eivät vaan tekisi oletuksia siitä, että tottakai näin toimitaan. Parisuhteessa mielipide kysytään aina toiselta ja sitten mietitään yhdessä, kuinka toimitaan.

Minä olen vanhempi, ja minusta on selvää, että lapseni saavat asua luonani. Se ei koskaan eikä missään parisuhteessa tule olemaan keskustelunaihe. Enkä ikinä pystyisi kunnioittamaan ihmistä, jolle se olisi.

Se on helppo sanoa, kun ei ole siinä tilanteessa. Mutta jos nyt vaikka on yli 10 vuoden liitto puntarissa, ja tähän mennessä lapsi asunut pääosin toisen vanhemman luona, niin kyllä sitä on kumppanilleen velkaa, että kunnioittaa tätä keskustelemalla asiasta kypsällä tavalla, ei vain ilmoittamalla.

Naurettava vihaketju.

Ensin haukutaan ap, koska hän on mennyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, ja käsketään eroamaan.

Sitten kun ap eroaa, hänet haukutaan, koska ei jäänyt hoitamaan miehen lasta.

Kommentoijat ovat joko äärimmäisen pahasti katkeroituneira exiä tai sitten kyseessä on se palstan tuttu naisvihaajamies, joka on kirjoittanut pääosan kommenteista. Veikkaan jälkimmäistä, koska ei kukaan nainen voi olla niin latvasta laho, että vihaisi noin silmittömästi miehensä uutta puolisoa, eihän?

Millainen on *parisuhde jossa ei *koskaan ja missään vaiheessa* keskustella uuden kumppanin kanssa omia lapsia koskevista asioita?

Aika outo.

Joko ihminen elää pelkästään lapsiensa kanssa. Ei koskaan uutta kumppania.

Joko uusi kumppani on jotenkin vajavainen ja ei ymmärrä mistä parisuhteessa on kyse. Tai ei osaa/uskalla pitää puoliaan.

Parisuhde on vinoutunut ja siinä on kysymys aivan muusta kuin *parisuhteesta*.

Tai kummallakin on omia lapsia ja kumpikaan ei halua heistä kumppanin kanssa keskustella. Kumpikin pitää oman päänsä lapsiensa suhteen, kasvatusperiaatteet ovat yhteisessä kodissa aivan erilaiset, mutta niihin ei saa puuttua. Mutta silloinkin parisuhde on vinoutunut ja outo.

Tasavertaisessa parisuhteessa keskustellaan kaikista asioista, joilla on vaikutus toisen/yhteiseen elämään.

Joko fyysisesti tai psyykkisesti tai kumpaakin.

Silloin ne lapsetkin voivat hyvin, oli ne sitten kenen tahansa siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi muuttaa minäkään. Haluan kulkea kotonani vaikka alusvaatteisillani jos tykkään. Menisi yksityisyyden rauha kokonaan. Enkä työhuoneestani luopuisi. Jos tuommoinen ilmoitusluontoinen asia niin pakkaisin kamani ja hankkisin oman kämpän. Sais mies pärjätä poikansa kanssa ihan rauhas. Koska asiahan on niin että nainenhan sen kaiken työn tekee, pyykki, ruoka, siivous, kaikki naisen kontolla. Mies vaan on ja möllöttää. En vaan hankkisi omaa kämppää vaan ilmoittaisin samalla että tämä oli nyt tässä, kiitos ja näkemiin.

Vaikka sinä olet jostain syystä viettänyt aikaa avuttomien idioottimiesten kanssa, ei se tarkoita, että miehet yleisesti sellaisia ovat. Oma mieheni kyllä kykenee kaikkiin kotitöihin. Ja myös tekee kotitöitä, ja ilman mitään komentelua.

Mitä merlitystä sillä on, millainen sinun mihesi on? Kun kerran ap:n mies on kädetön passattava ja ap on jputunut hoitamaan kaiken miehen pojan vieraiöuilla, niin vain sillä on väliä. Ja sillä, että kun ap ilmoitti lähtevänsä, mies suuttui hänelle ja harmistui ai oastaan siitä, kun joutuu nyt tekemään kotityöt itse ja vielä maksamaan itse oman ja poikansa elämisen.

Vierailija kirjoitti:

Naurettava vihaketju.

Ensin haukutaan ap, koska hän on mennyt yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, ja käsketään eroamaan.

Sitten kun ap eroaa, hänet haukutaan, koska ei jäänyt hoitamaan miehen lasta.

Kommentoijat ovat joko äärimmäisen pahasti katkeroituneira exiä tai sitten kyseessä on se palstan tuttu naisvihaajamies, joka on kirjoittanut pääosan kommenteista. Veikkaan jälkimmäistä, koska ei kukaan nainen voi olla niin latvasta laho, että vihaisi noin silmittömästi miehensä uutta puolisoa, eihän?

No minä olen paheksunut aloittajan asennetta, ja voin kertoa, kuka olen. Olen ihan ydinperheessä asuva äiti, jolla on useampi lapsi, joista kaksi jo täysi-ikäistä. Tiedän, miten vaikeaa nuoruus on monelle, ja tunnen lähipiiristä useita masentuneita nuoria. Teen työtä myös nuorten kanssa, ja tiedän, miten moni nuori, erityisesti poika, on särkenyt sydämensä kun isä elää toisella paikkakunnalla omaa elämäänsä, eikä lapsi enää kiinnosta. Juuri silloin, kun nimenomaan isää tarvittaisiin kaikkein eniten.

Minä tiedän, ettei 15-16 v pojat ole vielä lähelläkään aikuista, ja tarvitsevat ehdottomasti kaksi rakastavaa vanhempaa, ja poika tarvitsee isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.

No sä muutat veks jos järjestely ei  sovi sulle.

Näin ap tekikin. Et ole vieläkään tyytyväinen? Tekee vielä mieli haukkua häntä jostain? No mieti oikein ankarasti, kyllä vielä jotain varmasti keksit.

486, ei sitten yhtään tullut mieleen paheksua aloittajan miehen asennetta?

Se tässä ihmetyttääkin kun useat, juuri ydinperheelliset uskon, *paheksuvat* vain aloittajaa, mutta ohittavat sujuvasti juuri sen lapsen isän toiminnan ja vastuun.

Juuri miehen asenne on tässä on aiheuttanut tämän, että muutto hoidettiin huonosti, äitipuoli katsoi parhaaksi lähteä pois yhteisestä asunnosta.

Jos isä (ja äiti?) olisivat ennakoineet muuton paremmin ja aloittajaa huomioiden, niin tulos voisi olla nyt, että pojalla olisi rakastavat isä ja äiti (jotka toki ovat nyt edelleen) ja myös rakastava äitipuoli elämässään.

Ensin menet naimaan yh isän ja sit valitat sen lapsista:) Voi sinua

Vierailija kirjoitti:

Ensin menet naimaan yh isän ja sit valitat sen lapsista:) Voi sinua

Ap:han jätti miehen. Häntä haukutaan täällä nyt siitä. Olisi pitänytkin olla sen isukin kanssa sittenkin, vaikka aluksi sanottiin, että ei pidä olla.

Voi sinua, tuo vihasi varmasti on kuluttavaa ennenkaikkea itsellesi.

Joihinkin erikoislukioihin ei ole vaikea päästä. Joku urheilulukio vaatii jo aktiiviurheilutaustaa, tavis liikunnan harrastaja ei pääse. Mutta ainakin entisellä kotipaikkakunnallani mm. it-lukio loppui hakijoiden puutteen vuoksi.

ap on ollut jo ainakin 10v ihan feikkiprofiili

vanhavanhus kirjoitti:

ap on ollut jo ainakin 10v ihan feikkiprofiili

Ai "vierailija"?

Tämä nyt varmasti oli provo, mutta mielenkiintoinen aihe! Itse näen kyllä lapsen vanhemman ihmisenä, joka on aina ensisijassa vastuussa lapsestaan, vaikka kuinka olisi etävanhempi. Ja jos ei ole, niin hän on paska vanhempi. Joten lapsen vanhemman kanssa yhdessäelossa on aina "riski" sille, että tuo vastuu realisoituu esimerkiksi vaikka lähivanhemman sairastumisen tms myötä.

Hei! Vanhemmilla on vastuu alaikäiset lapsestaan. Olet tottakai huomioinut asian jo lyödessäsi hynttyyt yhteen jälkikasvua hankkineet vastuullisen aikuisen kanssa. Kasvun paikka jokaiselle pwrheenjäsenelle. Toivottavasti ymmärrät vastuun.

Ittehän olet puoliskosi valinnut ja ehkäpä myös tiennyt, että hänellä on poika.

_

Ei se vaan aina mee, kuten haluaa.

Voisit vaikka alkaa juoda viiniä, että kestät tämän hirveyden kolmisen vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan itseään arvostava mies tai nainen ei lähde suhteeseen, jossa lapsi menee jatkuvasti parisuhteen edelle. Parisuhde on lähtökohtaisesti ihmissuhde, joka kantaa loppuelämän, lapsi taas aikuistuu, lähtee pois ja etsii sen oman elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa tai että lapsista ei huolehdittaisi. Ne vaan pitää osata sovittaa yhteen parisuhdetta kunnioittaen, eikä kiljua kurkku suorana mitään "lapsi ensin"-mantraa.

Ap on saanut asua miehen kanssa rauhassa monta vuotta - tuo vuoden, parin asumisaika ei ole "jatkuvasti". Nyxä olisi voinut sopia kokeiluajan, ja jos elämä pojan kanssa ei onnistu, niin sitten muuttaa pois tai hommaavat pojalle asunnon. Aika joustamaton parisuhde.

Vastasin tuolle, joka sanoi että suhde lapsiin menee aina parisuhteen edelle. Koska sehän on ihan täyttä sontaa.

Mitä tulee apn keissiin, eiköhän vähintäänkin keskustelunhalua olisi löytynyt, jos mies (ja poika??) eivät vaan tekisi oletuksia siitä, että tottakai näin toimitaan. Parisuhteessa mielipide kysytään aina toiselta ja sitten mietitään yhdessä, kuinka toimitaan.

Minä olen vanhempi, ja minusta on selvää, että lapseni saavat asua luonani. Se ei koskaan eikä missään parisuhteessa tule olemaan keskustelunaihe. Enkä ikinä pystyisi kunnioittamaan ihmistä, jolle se olisi.

Minustakaan se ei ole keskustelun aihe, asuuko lapsi tarvittaessa välillä toisenkin vanhemman luona. Mutta se on MITEN tämä toteutetaan! Ja TÄMÄ keskustelu on nyt laiminlyöty. Sen jälkeen vielä paljastui, että mies oletti, ettei hänen tarvitse kantaa lapsestaan taloudellista eikä muutakaan vastuuta, vaan voi sysätä sen uudelle vaimolle. Ei, ei ja vielä kerran ei.

AP:n eropäätöstä arvostelevat taitavat olla itse niitä, jotka etsivät ulkopuolisia elättäjiä omille jälkikasvuilleen. Kukaan ei lapsen muuttoa ollut estämässä mutta ei kolmannen osapuolen tarvitse tätä lystiä maksaa - sitä varten lapsella on kaksi vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin erikoislukioihin ei ole vaikea päästä. Joku urheilulukio vaatii jo aktiiviurheilutaustaa, tavis liikunnan harrastaja ei pääse. Mutta ainakin entisellä kotipaikkakunnallani mm. it-lukio loppui hakijoiden puutteen vuoksi.

Ja joihinkin taas on, jopa useimpiin.