Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Ap, ota ero tai ainakin muuta muualle asumaan. Sinun ei tarvitse tyytyä tuollaiseen järjestelyyn, joka on sinulle vielä vain ilmoitusasiana todettu.

Minun asuntooni ei tule ainuttakaan kakaraa eikä teiniä asumaan, siitä pidän huolen. En seurustelisi lapsellisen miehen kanssa, siinä päätyy vain äitipuoleksi ja lapsen elättäjäksi. Ei kiitos. Sinulla on ap sama oikeus!

Hienoa, ap. Todella ryhdikästä toimintaa. Ja kiitos, kun kerroit, miten tapaus päättyi.

Elämäsi järjestyy nyt hienosti.

Tuollaiset miehet saavatkin jäädä. Ei ihme, että oli jo kertaalleen eronnut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vaan uusi nainen kehiin. Niitähän riittää.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, ap. Todella ryhdikästä toimintaa. Ja kiitos, kun kerroit, miten tapaus päättyi.

Elämäsi järjestyy nyt hienosti.

Tuollaiset miehet saavatkin jäädä. Ei ihme, että oli jo kertaalleen eronnut.

Todellakin! Naiset, jotka eivät pidä lapsista joutavatkin olemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, ap. Todella ryhdikästä toimintaa. Ja kiitos, kun kerroit, miten tapaus päättyi.

Elämäsi järjestyy nyt hienosti.

Tuollaiset miehet saavatkin jäädä. Ei ihme, että oli jo kertaalleen eronnut.

Todellakin! Naiset, jotka eivät pidä lapsista joutavatkin olemaan yksin.

Voivoi... olisin niiiin paljon mieluummin koko loppuelämäni ypöyksin kuin jonkun miehen ja hänen kakaroidensa kanssa. En halua lapsia elämääni millään tavalla ja minulla on siihen oikeus.

Jos naisen lapsi olisi muuttamassa hänen ja uuden miehen luo opiskelujen vuoksi niin ainut ohje olisi että se käenpoika ei todellakaan muuta naisen ja uuden miehen luo. Nyt kun miehen lapsi niin naisen pitäisi vain joustaa (lue: alkaa äitipuoleksi). Mutta ei todellakaan tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.

Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.

Munahaukka, oli hän kuka tahansa, joutuu hyväksymään miehen jälkikasvun. Halusi tai ei. Aina voi tietenkin lähteä lätkimään, jos tilanne ei miellytä.

Ja sinä kuulostat siltä, ettet ole saanut munaa vuosiin :)

Meillä oli lähellä vastaava tilanne kuin ap:n. Onneksi kävi hyvä tuuri eräässä rahapelissä ja tilille räpsähti kolmesta osuudesta kimppakivaa 300 000 e. Mietittiin pari päivää ja kun samasta taloyhtiöstä tuli sopuhintaan myyntiin yksiö, ei enää mietitty. Ostettiin se, rempattiin ja miehen tytär edellisestä avioliitosta muutti siihen lukioajaksi ja asuu nyt siinä ihan normaalin vuokrasopimukse tehneenä. Työpaikkakin on jo yliopisto-opintojen jälkeen kiikarissa ja on alettu puhumaan jo siitäkin, haluaisiko tytär ostaa asunnon, neuvoteltaisiin tietenkin sopuhinta. Hän pitää kovasti paikasta ja on meillekin hyvä, että hän asuu lähellä. Hän saa meiltä tarvitessaan apua ja me häneltä.

pane sitä!!!

507 jatkaa. Ilman tuota uskomatonta onnen potkua emme olisi tienneet, mitä tehdä. Oltaisiin ainakin aluksi vuokrattu tyttärelle yksiö ja mietitty sitten jatkoa. Mieheni olisi tietenkin maksanut ex-vaimonsa kanssa vuokran puoliksi, mutta meidän taloudelle se olisi ollut aika hankala tilanne. Miten satuinkin ottamaan kolme osuutta siitä pelistä. Yleensä otan vain yhden ja joskus harvoin kaksi. Johtuiko se jostain ennakkoaavistuksesta vai siitä, että niitä peliosuuksia oli jäljellä vain kolme viidestä. Mene ja tiedä.

Aikanaan poika kävi kävi isänsä luona lähes joka vl ja hänellä oli siellä oma huone, perheessä oli 5 lasta. Nyt poika asuu jo omillaan. Hyvä äitipuoli hänellä on. 

Vierailija kirjoitti:

507 jatkaa. Ilman tuota uskomatonta onnen potkua emme olisi tienneet, mitä tehdä. Oltaisiin ainakin aluksi vuokrattu tyttärelle yksiö ja mietitty sitten jatkoa. Mieheni olisi tietenkin maksanut ex-vaimonsa kanssa vuokran puoliksi, mutta meidän taloudelle se olisi ollut aika hankala tilanne. Miten satuinkin ottamaan kolme osuutta siitä pelistä. Yleensä otan vain yhden ja joskus harvoin kaksi. Johtuiko se jostain ennakkoaavistuksesta vai siitä, että niitä peliosuuksia oli jäljellä vain kolme viidestä. Mene ja tiedä.

Siis sinä ostit tuon voittoisan pelin? Rahat ovat silloin sinun. Miksi ostit sillä rahalla miehesi lapselle asunnon??

Vierailija kirjoitti:

Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.

Lopetat valittamisen ja siivoat ne sinun romut pois sieltä huoneesta niin että poika voi muuttaa siihen lukion ajaksi tai muutatte isompaan vuokra-asuntoon. Teillä on isompi ja tilavampi asunto kuin meillä ja meitä asui aikaisemmin täällä neljä. Hienosti ollaan pärjätty. 

Tietenkin pitäs vähän toetää enemmän ennen kun tuomitsee, mm kuinka pitkään nainen on ollut pojan elämässä tai siis poika naisen elämässä, esim. Meillä miehellä 9v poika ja meillä 3yhteistä lasta oon ollut miehen pojan elämässä sen ollessa 1,5v alkaen ja mieheeni rakastuin juurikin sen takia että oli hyvä isä ja ennen kun alatte haukkumaan että miten voin rikkoa noin pienen lapsen perheen niin avaan taustoja sen verran että miehen poika oli vahinko lapsi ja raskaudesta sai tietää vasta kun oli jo eronnut suhteesta ja kun raskaudesta sai tietää koitti vielä oll lapsen äidin kanssa mutta sitten jäi lapsen äiti pettämisestä kiinni ja sitä ei enään korjattukaan vaan suhde loppui samantien, nainen muutti uuden miehensä luo ja jätti pojan isälleen ja sitten vasta minä tulin kuvioihin, nykyään poika asuu äidillään, muutti sinne takasin 2,5v ikäisenä koska olivat sopineet että äiti saa lapsen kun saa omissa nimissään olevan vuokra asunnon. Mutta jos poika päättäisi että haluaa muuttaa meille, olisi hän tervetullut, mutta ei noin lyhyellä varoitus ajalla (ellei sitten olisi äidillään huono olla) vaan tarvittaisiin enemmän aikaa käytännön asioiden järjestämiseen + isomman asunnon hommaamiseen kun eidän yhteiset lapset ovat iältään 4, 2 ja 4kk joten tarvittaisiin yksi huone lisää, asutaan myös kolmiossa ja koko ajan tälläkin hetkellä haetaan isompaa asuntoa että keskimmäinen saisi oman huoneen yhteinen esikoinen ja miehen esikoinen jakaisi huoneen (kumpikin poikia ja tykkäävät samoista leluista ja leikeistä ja muutenkin heillä samat kiinnostulsen kohteet ja meidän yhteinen keskimmäinen on tyttö ja sillä ihan eri leikit, joten siksi näin vaikka miehen poika muuttaisikin tänne), minä lähinnä hoidan kaikki lapset ruuat yms, mies sitten osallistuu enemmänkin lasten kanssa pelaamiseen ja yhteiseen tekemiseen ja tämä on mulle fine aina ollut, en voisi kuvitellakaan että mies hoitaisi oman lapsensa ja minä yhteiset, meillä kaikilla lapsilla samat säännöt, oikeudet jne. Samalla tavalla minä kohtelen miehen poikaa kuin omiakin lapsiani ja sama määräysvalta minulla on mieheni lasta kohtaan kuin miehelläni, ei se muuten toimisi... Miehen lapsen äidin kanssa tullaan toimeen vaikka en hänestä pidä, poikaa vastaan minulla ei ole mitään, hän on osa meidän perhettä, on aina ollu ja tulee aina olemaan, kun hän ei meillä ole elämme niin kuin häntä ei olisi (koska meidän 4v:lle tulee niin kova ikävä että alkaa itkemään jos isoveikka ei tule vaikka hänestä puhutaan ja näin voidaan elää osittain ydinperhe elämää ja osittain uusperhe elämää) mutta sitten kun hän tulee, niin ollaan kun hän olisi aina täällä ollutkin.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, aika ovela veto pojan äidiltäkin. Nyt kun lapsilisät ja elarit just kohta loppumassa, laitetaankin poika asumaan isälleen!

Tämä on hyvä pointti, todellakin. Tuet loppumassa ja opiskeluelämän myötä kulut sen sijaan nousemassa melkoisesti = yhtäkkiä etäinen suhde halutaankin läheisemmäksi simsalabim.

Suosittelen ap:lle, jos tarina on totta, että mietit vakavasti miehesi tapaa ilmoittaa asia sulle. Itse en ottaisi mitään näin isoja asioita koskien yhteistä elämäämme pelkkänä ilmoitusasiana. Niistä tulee aina keskustella, vaikka se olisi hankalaakin. Parisuhteeseen kuuluu olennaisesti sellainen määre kuin toisen ihmisen kunniottaminen ja siihen kuuluu se, että puhutaan asioista.

Vierailija kirjoitti:

AP:n eropäätöstä arvostelevat taitavat olla itse niitä, jotka etsivät ulkopuolisia elättäjiä omille jälkikasvuilleen. Kukaan ei lapsen muuttoa ollut estämässä mutta ei kolmannen osapuolen tarvitse tätä lystiä maksaa - sitä varten lapsella on kaksi vanhempaa.

Kyllä ainakin yhteiskunnan tukia maksettaessa edellytetään sen puolison maksavan samassa taloudessa asuvien eläää. Yhteiselämä tarkoittaa yhteisvastuuta kaikista samassa taloudessa elävistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.

Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.

Munahaukka, oli hän kuka tahansa, joutuu hyväksymään miehen jälkikasvun. Halusi tai ei. Aina voi tietenkin lähteä lätkimään, jos tilanne ei miellytä.

Ja sinä kuulostat siltä, ettet ole saanut munaa vuosiin :)

Viimeksi tunti sitten aviomieheltä, ydinoerheessä :). Miten sulla? Onko luola jo umpeutunut?

En ostanut asuntoa hänelle enkä hänen nimiinsä, vaan omiin nimiini sijoitusasunnoksi, josta en aluksi ottanut vuokraa lukioajalta. Tehtiin virallinen vuokrasopimus, kun nuori aloitti yliopisto-opinnot ja alkoi saada tukia paremmin. Nyt tutkaillaan, millä hinnalla asunnon voisi myydä hänelle, ilman että verottaja kiinnostuu liikaa.

Lapsettomalle naiselle ja lapsiperheen äidille asiat ja ajatusmaailma ovat ihan erilaisia.

Myös jos nainen on sentyyppinen, että elämä pyörii lasten ja perheen ympärillä ja jopa nauttii siitä tai että on työelämässä eikä itse vielä ajattele lapsiarkea elämäänsä.

Myös tosiaan se vaikuttaa jos puolison lapsi n ollut 1,5 vuotias kun tutustuttaa, murrosikäisen muutto on ihan eri asia.

Ihmiset ja perheet ovat myös erilaisia.

Joidenkin koti on koko ajan kuin hollitupa.

Ihmisiä menee ja tulee koko ajan, puhutaan ja touhutaan ehkä kovallakin äänellä eikä kukaan kaipaa omaa rauhaa tai hiljaisuutta. Ihmiset eivät ehkä ole, että kovin keskustelevia vaan juuri näitä, että katsotaan miten meneedetään, mitäs sitä etukäteen murehtii.

Nopeatkaan muutokset eivät haittaa tässä kodissa, oletan.

Toiset taas kaipaavat juuri omaa aikaa latautuakseen ja myös että koti on omaa reviiriä ja sinne ei yllättäen tai jatkuvasti tule ihmisiä.

Kodin ihmissuhdemuutoksiin täytyy varautua ja valmistella.

Mieluummin ennakoidaan kuin mennään miettimättä.

Tämä kumpikin koti/ihmistyyppi on ymmärrettävä, ja myös kaikki siltä väliltä, ei ole *sääntöä* millainen ihmisen kodin ja sen asukkaiden pitäisi olla.

Taitaa äitipuoli vaan pelätä et sisäinen puuma herää..