Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!

Joopa joo, valita vasta sitten, kun sen pojan tyttöystäväkin muuttaa teille asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutatte isompaan asuntoon ja pojan isä luonnollisesti kustantaa pojan osuuden asumisesta ja syömisestä. Kumppanin lapset tulee huomioida, mutta mikään kynnysmatto ja elättäjä ei tarvitse olla. Lapsi ei tarvitse kolmea aikuista elättämään itseään, vaikka usein tunnutaankin ajattelevan, että uuden kumppanin pitää myös osallistua puolison lapsen elinkustannuksiin.

Luonnollisesti apkin on kustantanut isomman osan asunnosta, kun hallitsee yksin huonetta, saa vielä taloudellisen eden, jos pystyy verotuksessa ilmoittamaan vähennyksen. Eikö vaan? 🤔Tasapuolisuutta täytyy myös meidän naisten vaalia!

Haloo. Nämä tilanteet ovat mahdollisia ja on otettava huomioon, jos alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa ,joilla lapsia. Huomio , kohta tulee lapsenlapset kylään ja lomille. Niin se vain on. Isällä on oikeus ja velvollisuus.

Eihän se noin voi mennä, että asiasta ei etukäteen keskustella?

Onhan se aloittaja koti myös.

Ja tosiaan, ei se vain niin ole, että poika pelkästään muuttaa.

Sänky, koulupöytä, telkkari, muut tavarat, harrastusvälineet, vaatteet, jne. Kaverit, tyttöystävä.

Isompi asunto ainakin, jos työhuone on välttämätön sinulle.

Muutenkin on paljon, paljon keskusteltavaa yhteisistä säännöistä, rahanjaosta, ruoka- ja vaatehuollosta, ihan kaikesta.

Miten täällä joku voi edes olla niin sinisilmäinen en, ettei tajua miten paljon muutto vaikuttaa asioihin?

Eitse asioita noin hoideta, varsinkaan uusperheesää, jossa muutenkin kemiat ovat ihan eri kuin ydinperheessä.

Kaikki ydinperheetkin tietävät, että elämä sen oman markku ikäisen kanssa on haastavaa.

Nyt sitten aloittaja siitä vaan *sopeutuu* ilman mitään ennakkokeskusteluja ja hänen kanssan asiasta sopimatta.

Katastrofi on valmis tuolla tavalla hoidettuna, mutta asiallisesti ja yhteisymmärryksessä ja asumistilanne sen mukaan hoidettuna saattaa onnistua.

Riippuu myös vaatiiko aloittajan työ omaa rauhaa ja mihin aikaan hän työtä kotona tekee.

Joko isompi yhteinen asunto tai aloittaja muuttaa omaan asuntoon.

Viette sinne huoneeseen sängyn pojalle. Sinä jatkat edelleen huoneen käyttöä työhuoneena. Poika saa olla siellä kunhan ei häiritse sinua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.

No sä muutat veks jos järjestely ei  sovi sulle.

-Ap muuttaa opiskelija-asuntoon

-Ap jättää miehen

-Ap etsii uuden miehen

Tai AP alkaa äidiksi miehen entisen vaimon lapsille.... _Äitii.....kuuluu jo kaukaa

Ap on vain helvetin itsekäs ja kateellinen.

Kateellinen siitä pojasta. Poika muistuttaa häntä siitä, että mies on rakastanut, ja ehkä vieläkin? rakastaa? exäänsä.

Kasva aikuiseksi! Hyi.

Juu-u. Mitenköhän me ikinä pärjättiin? Ei oltu mikään köyhä perhe, mutta meillä oli silti koko sen ajan, kun minä ja siskoni olimme koulussa/lukiossa, kolme huonetta ja keittiö rivarissa. Teineinä saimme omat huoneet niin, että vanhempamme nukkuivat olohuoneessa. Ei ollut kyllä mitään outoa hillumista tai järjestyshäiriöitä kotona koskaan, vaan normaalia rauhallista elämää.

Nuoria on tietty erilaisia. Yleensä lukion aloittava on 16-vuotias. Usein hän on sen verran vanha, että kaikkein pahin teini-ikä on takana mutta kuitenkin vielä lapsi, joka kaipaa vanhemman huolenpitoa. Monet lukiolaiset ovat fiksuja ja kivoja (lukio vaatii opiskelua), eivät mitään rellestäjiä.

Perheessä ei tietenkään pidä kaikkia koskevia asioita minään ilmoituksena ja määräyksenä tuosta vain paukauttaa. Tässä ap:n tilanteessa on erikoista vain kertomistapa, ei se, että nuori muuttaa isänsä luokse.

Ei se lukion aloittava vielä ole lähellekään aikuinen. Pärjää varmaan itsekseen mutta ei se nyt mikään tavoitetila ole.

Tuo on isälle ainutlaatuinen tilaisuus olla vielä mukana lapsensa arjessa.

Kun menet suhteeseen henkilön kanssa jolla on lapsia, niin samalla sitoudut heihin tai suhde katkeaa.

Isä kokee syyllisyyttä eronsa suhteen ja haluaa, että poika ei saisi enempää henkistä vahinkoa.

Tottakai  tuollainen nuori poika tarvitsee asunnon sekä hoivaa ja huolenpitoa, ruokaa pyykin pesua yms.

En ymmärrä vanhempia jotka haluavat häätää lapsensa asumaan omaan asuntoon.

Meillä lapsi olisi saanut asua kotona niin kauan kuin haluaa. Saa ruuan ja pyykit pestään. Ei olisi tarvinnut maksaa mistään.  On mukava, että on hyvä suhde lapseeni ja hänen lapseensa.

Muuta itse pois,lapsi on tärkeämpi.

Kamalaa.

Ei tuossa auta muu, kuin raivata pojalle tilaa ja ruveta äitipuoleksi. Tai erota.

1. keskustele miehen kanssa käytännön asioista. Jos olet maksanut suuremman osan vuokrasta, koska ylimääräinen huone on sinun käytössäsi, hänen osuutensa kasvaa nyt sitten vastaavasti. Samoin ruokaostokset, vesimaksu jne. muuttuvat

2. keskustele miehen kanssa kasvatuksellisista asioista. Kasvatusvastuu on tietty hänellä, mutta poika tulee sinun kotiisi joten siellä toimitaan sinun (tai siis miehen ja sinun) sääntöjen mukaan. Miehen on oltava sinun kanssa samalla linjalla. Miehen on tehtävä pojalle selväksi, että olette tiimi ja myös sinä olet käskyvaltainen. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta tämä on oikeasti tehtävä lapselle erikseen selväksi.

3. Kekustelkaa pojan kanssa. Säännöt, rajat.

Tsemppiä. Ei se niin kamalaa ole, kunhan sun ja miehen kommunikaatio ja tiimipeli toimii. Ei sitä kestä kuin muutama vuosi ja sitten mukula on jo omillaan.

No ei voida kyllä olettaa, että jos ollaan lapsettomassa suhteessa ihmisen kanssa, jonka lapset asuu toisaalla, että jotenkin mystisesti tämä uusi kumppani olisi kasvatus- ja elatusvelvollinen. Naurettavaa, että jotkut teistä edes jaksaa olla sitä mieltä.

Mitä taas ap tilanteeseen tulee, niin keskustelkaa kotona, jos teidän olisi mahdollista muuttaa isompaan asuntoon tms. Tee myös selväksi, että tällaisia päätöksiä ei voi tehdä keskustelematta sinun kanssasi ensin.

Ja onhan sitten noita toisen asteen opiskelija-asuntoloitakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on vain helvetin itsekäs ja kateellinen.

Kateellinen siitä pojasta. Poika muistuttaa häntä siitä, että mies on rakastanut, ja ehkä vieläkin? rakastaa? exäänsä.

Kasva aikuiseksi! Hyi.

Harvoin tapaa ihmistä, joka on näin täynnä vihaa ja katkeruutta....

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa.

Ei tuossa auta muu, kuin raivata pojalle tilaa ja ruveta äitipuoleksi. Tai erota.

1. keskustele miehen kanssa käytännön asioista. Jos olet maksanut suuremman osan vuokrasta, koska ylimääräinen huone on sinun käytössäsi, hänen osuutensa kasvaa nyt sitten vastaavasti. Samoin ruokaostokset, vesimaksu jne. muuttuvat

2. keskustele miehen kanssa kasvatuksellisista asioista. Kasvatusvastuu on tietty hänellä, mutta poika tulee sinun kotiisi joten siellä toimitaan sinun (tai siis miehen ja sinun) sääntöjen mukaan. Miehen on oltava sinun kanssa samalla linjalla. Miehen on tehtävä pojalle selväksi, että olette tiimi ja myös sinä olet käskyvaltainen. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta tämä on oikeasti tehtävä lapselle erikseen selväksi.

3. Kekustelkaa pojan kanssa. Säännöt, rajat.

Tsemppiä. Ei se niin kamalaa ole, kunhan sun ja miehen kommunikaatio ja tiimipeli toimii. Ei sitä kestä kuin muutama vuosi ja sitten mukula on jo omillaan.

Tämä. Lisäksi muuttakaa isompaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaa luovuttas omaa henkilökohtasta tilaa toisen penikalle.

Mä luovuttaisin, tekisin väittömästi tilaa ilman muuta ja sanoisin . "Tervetuloa".

Se olisi pelkästään mukavaa saada uusi perheenjäsen.

Lapsia pitää tukea ja auttaa niin kauan kun sellaista tarvitsevat kaikin tavoin ja vielä sen jälkeenkin.

Rakastaa heitä. Mikä nykyaikuisia vaivaa? Tunne-elämä on jotenkin puutteellinen , ei välitetä ja se näkyy tulevassa sukupolvessa ja jo nyt kun vanhukset mädäntyy laitoksiin.

Vierailija kirjoitti:

No ei voida kyllä olettaa, että jos ollaan lapsettomassa suhteessa ihmisen kanssa, jonka lapset asuu toisaalla, että jotenkin mystisesti tämä uusi kumppani olisi kasvatus- ja elatusvelvollinen. Naurettavaa, että jotkut teistä edes jaksaa olla sitä mieltä.

Mitä taas ap tilanteeseen tulee, niin keskustelkaa kotona, jos teidän olisi mahdollista muuttaa isompaan asuntoon tms. Tee myös selväksi, että tällaisia päätöksiä ei voi tehdä keskustelematta sinun kanssasi ensin.

Ja onhan sitten noita toisen asteen opiskelija-asuntoloitakin.

Ei kukaan niin ajattelekaan, mutta fakta vain on, että isyys ei pääty uuteen kumppanuuteen. Kukaan ei ketjussa puhu siitä, miltä isästä mahtaa tuntua, kun hän joutuu valintatilanteeseen.  Ei tietoa pariskunnan väleistä, mutta eivät kummoisilta vaikuta, jos asioista ei keskustella. Henkinen ilmapiiri olisi lapselle silti oltava suotuisa, muuten hänellä on yhtä h-vettiä juuri herkässä kasvuiässä. 

Heillä ei ole yhteisiä lapsia, joko eivät ole halunneet, hankkineet tai saaneet. Siinä voi olla naisen muutkin tunteet pelissä kuin pelkkä pojan heidän luokseen muuttaminen. Ja ne tunteet pitäisi nyt käsitellä itse, eikä projisoida niitä tähän nuoreen.

Oma isäni - tai siis tietysti hänen avovaimonsa - ei halunnut minua puoleksi vuodeksi majoittaa, että kävisin kouluni (yläaste) loppuun kotipaikkakunnalla, kun äiti (lähivanhempi) muutti työn perässä kauas. Ratkaisu oli sellainen, että olin sitten täysin vieraiden ihmisten nurkissa aikana, jolloin olisi pitänyt pystyä keskittymään koulunkäyntiin ja hyvän päättötodistuksen saamiseen. Oli muuten aika inhottavaa, nimenomaan se tunne, että olin vastenmielinen riippa.