Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän sen pitää mennäkin, että lapsi asuu isällåän, jos paikkakunnalle tulee kouluun. Hienoa, että tämä on ollut miehelle itsestäänselvyys.
Kaikki muu onkin sitten hoidettu surkeasti. Tottakai ap:lle olisi pitänyt kertoa jo heti siinä vaiheessa, kun lapsi on suunnitellut kouluvalintoja. Jotta olisi keretty rauhassa totutteleen tilanteeseen, sopia yhteisiä sääntöjä, suunnitella asumiskuvioita jne. Mieshän lopettaa nyt elareiden maksun, ja alkaa vuorostaan sitä saamaan, sekä lapsilisä pitää muuttaa tulemaan joko miehelle tai pojalle itselleen. Kyllä niillä jo aika pitkälle maksaa pojan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys!
Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!!
Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.
Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota.
Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta.
AP,
Ymmärrän sekä sinun turhautuneisuutesi, että toisaalta miehesi ajattelemattomuuden. Jälkimmäisen lähinnä siksi, että usein naiset vastuunkannossaan ja käytännön arjen sujuvuudesta huolehtiessaan tulevat tuudittaneeksi sen miehen vähän Ruususen uneen. Poikaa on ilmeisesti hoitanut ja hänestä huolehtinut äiti tähän saakka ja sinä pojan vierailujen aikana.
Mann latusapukuvio on ollut käytössä?
Hyvä tietenkin olisi, jos pojan ja isän side pääsisi vahvistumaan. En nyt tosin ymmärrä, miksi riidellä muuta kuin ensishokissa. Nyt pitäisi päättää teidän aikuisten kesken, miten tuo asuminen taloudellisesti järjestetään. Mikä on äidin taloudellinen tilanne? Voisiko poika itse tilannettaan helpottaakseen käydä töissä lomilla ja soveltuvin osin vapaa-aikoina? Vai käyvätkö nuoret enää töissä lomillaan tai lukiokesinään?
Miten äiti olisi jatkossa mukana pojan elämässä muuten?
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sen pitää mennäkin, että lapsi asuu isällåän, jos paikkakunnalle tulee kouluun. Hienoa, että tämä on ollut miehelle itsestäänselvyys.
Kaikki muu onkin sitten hoidettu surkeasti. Tottakai ap:lle olisi pitänyt kertoa jo heti siinä vaiheessa, kun lapsi on suunnitellut kouluvalintoja. Jotta olisi keretty rauhassa totutteleen tilanteeseen, sopia yhteisiä sääntöjä, suunnitella asumiskuvioita jne. Mieshän lopettaa nyt elareiden maksun, ja alkaa vuorostaan sitä saamaan, sekä lapsilisä pitää muuttaa tulemaan joko miehelle tai pojalle itselleen. Kyllä niillä jo aika pitkälle maksaa pojan elämää.
Lapsilisä loppuu vuoden päästä. Ja lukio on kallis.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja, onko teistä siis ihan normaali ajatella, että melkein aikuinen juippi tulee pilaamaan parisuhdetta? Ihan noin vaan ilmoitusasiana vielä?
Jos olisin ap, ilmoittaisin miehelle mikä on nyt tilanne: joko tulee ero tai sitten ei. Ero tulee, jos juippi muuttaa kolmioon. Mies saa sitten miettiä miten poikansa maksaa puolet vuokrasta..
Samaa ihmettelin minäkin. Pitäisikö tämä vain niellä ja alistua, vaikka asiasta ei ole edes neuvoteltu? Ei lukiolainen mikään vauva ole. Hyvin pärjää omassa asunnossa. Jos ei pärjää, niin ehkä tuohon kuvioon ei kannata jäädä. Ties vaikka poika asuisi samoissa nurkissa vielä nelikymppisenäkin. Itsekin erosin mieluummin kuin muuttaisin kolmioon aikuisen pojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.
No joo ja ei. Minusta lapsen etu nimeenomaan on se, että perheessä vanhemmat voi hyvin. Lapset ei normaalisti kärsi siitä, että vanhemmat hoitavat myös parisuhteen. Mutta lasta ei kyllä voi hylätä, jos uusi puoliso ei hänestä pidä. Siinä lapsen on kyllä mentävä parisuhteen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys!
Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!!
Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.
Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota.
Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta.
AP,
Ymmärrän sekä sinun turhautuneisuutesi, että toisaalta miehesi ajattelemattomuuden. Jälkimmäisen lähinnä siksi, että usein naiset vastuunkannossaan ja käytännön arjen sujuvuudesta huolehtiessaan tulevat tuudittaneeksi sen miehen vähän Ruususen uneen. Poikaa on ilmeisesti hoitanut ja hänestä huolehtinut äiti tähän saakka ja sinä pojan vierailujen aikana.
Mann latusapukuvio on ollut käytössä?
Hyvä tietenkin olisi, jos pojan ja isän side pääsisi vahvistumaan. En nyt tosin ymmärrä, miksi riidellä muuta kuin ensishokissa. Nyt pitäisi päättää teidän aikuisten kesken, miten tuo asuminen taloudellisesti järjestetään. Mikä on äidin taloudellinen tilanne? Voisiko poika itse tilannettaan helpottaakseen käydä töissä lomilla ja soveltuvin osin vapaa-aikoina? Vai käyvätkö nuoret enää töissä lomillaan tai lukiokesinään?
Miten äiti olisi jatkossa mukana pojan elämässä muuten?
Niin, siis millainen elatusapukuvio on ollut käytössä? Entä onko mitään yhteiskunnan tukia, jotka auttaisivat vähävaraista poikaa opiskeluissa ja siitä aiheutuvissa kuluissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.
No joo ja ei. Minusta lapsen etu nimeenomaan on se, että perheessä vanhemmat voi hyvin. Lapset ei normaalisti kärsi siitä, että vanhemmat hoitavat myös parisuhteen. Mutta lasta ei kyllä voi hylätä, jos uusi puoliso ei hänestä pidä. Siinä lapsen on kyllä mentävä parisuhteen edelle.
Tämä ei ole mikään mustavalkoinen asia. Jos isän parisuhde hajoaa, ei se ole pojan näkökulmasta mikään tavoitetila (ellei ap nyt ole joku aivan kaamea hirviö, millainen kuva minulle ei ainakaan tullut). 16v pystyy jo miettimään tekojaan ja niiden seurauksia ja voi kokea hyvinkin suurta tuskaa, jos sotkee isänsä parisuhteen.
Siksi nämä asiat pitää hoitaa hienotunteisesti ja keskustellen ja kaikki osapuolet huomioiden. Voi olla, että pojan muutolle ei ole vaihtoehtoa, mutta silloinkin on kaikkia osapuolia kuultava ja kunnioitettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.
No joo ja ei. Minusta lapsen etu nimeenomaan on se, että perheessä vanhemmat voi hyvin. Lapset ei normaalisti kärsi siitä, että vanhemmat hoitavat myös parisuhteen. Mutta lasta ei kyllä voi hylätä, jos uusi puoliso ei hänestä pidä. Siinä lapsen on kyllä mentävä parisuhteen edelle.
Se, että parisuhde on ykkönen, ei tarkoita lastensa hylkäämistä. Vaan sitä, että asiat ratkaistaan parisuhteen säilyttämiseksi. Tässä tapauksessa - näin uusperheellisenä itsekin - se lähtee isomman asunnon vuokraamisesta, pojalle tietokoneen hommaamista, desibeliovien hankintaa, perheen sääntöjen määrittämistä....
Jos mies laittaa pojan ensimmäiseksi, niin hän vain ottaa lapsen sisään lapsen ehdoilla, eikä kysy ap:n mielipiteitä, eikä tee toimenpiteitä, jotka sopivat kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys!
Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!!
Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.
Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota.
Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta.
Aloittajalla on ero edessä. Ei tuollaisen miehen kanssa voi jatkaa suhdetta. Hyi mikä ukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.
No joo ja ei. Minusta lapsen etu nimeenomaan on se, että perheessä vanhemmat voi hyvin. Lapset ei normaalisti kärsi siitä, että vanhemmat hoitavat myös parisuhteen. Mutta lasta ei kyllä voi hylätä, jos uusi puoliso ei hänestä pidä. Siinä lapsen on kyllä mentävä parisuhteen edelle.
Se, että parisuhde on ykkönen, ei tarkoita lastensa hylkäämistä. Vaan sitä, että asiat ratkaistaan parisuhteen säilyttämiseksi. Tässä tapauksessa - näin uusperheellisenä itsekin - se lähtee isomman asunnon vuokraamisesta, pojalle tietokoneen hommaamista, desibeliovien hankintaa, perheen sääntöjen määrittämistä....
Jos mies laittaa pojan ensimmäiseksi, niin hän vain ottaa lapsen sisään lapsen ehdoilla, eikä kysy ap:n mielipiteitä, eikä tee toimenpiteitä, jotka sopivat kaikille.
Kyllä, olen samaa mieltä. En vaan ajatellut, että lapsen edelle laittaminen tarkoittaisi sitä, että lapsen annetaan sotkea koko elämä. Mun mielestä tossa ekaksi mainitsemassasi tilanteessa juuri on laitettu lapsi edelle. Lapsi saa tulla ja hänestä huolehditaan. Mielestäni parisuhteen edelle laittaminen olisi ollut, että lapsen ei anneta muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av ei kyllä petä koskaan. Kuinka kauan teillä munahaukoilla kestää tajuta, että perheellisten miesten kanssa ei kannata ruveta suhteeseen, jos ei ole valmis hyväksymään miehen lapsia elämäänsä. Pitäkää housut jalassa.
Kauanko sinulla kestää tajuta, että jos otat eron miehestäsi, sinulla ei ole sen jälkeen enää mitään sananvaltaa - vaikka olisi kuinka yhteisiä lapsia - siihen, kuka hänen uusi puolisonsa on tai kuka hänet ottaa miehekseen. Elämä on valintoja.
Juuri näin , elämä on valintoja.
Jos ottaa miehekseen sellaisen jolla on ennestään lapsia, on ne lapset otettava huomioon, halusi tai ei.
Ei se uusi nainen miestään myöskään omista eikä voi mitätöidä tämän entistä elämää.Eikä se mies isyyden verukkeella voi alkaa terrorisoida nyksän elämää.
Eikä nyksä yhtään millään verukkeella voi alkaa terrorisoida miehen lapsia.
Olen lukemattomia kertoja palstalla paasannut, että uusperheet kariutuvat siihen, ettei isä kanna vastuuta lapsistaan, vaan sysää heidät uuden puolison hoidettaviksi. Ja äitipuoli uupuu.
Kas, tämäkin ketju vahvistaa näkemystäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.
No joo ja ei. Minusta lapsen etu nimeenomaan on se, että perheessä vanhemmat voi hyvin. Lapset ei normaalisti kärsi siitä, että vanhemmat hoitavat myös parisuhteen. Mutta lasta ei kyllä voi hylätä, jos uusi puoliso ei hänestä pidä. Siinä lapsen on kyllä mentävä parisuhteen edelle.
Se, että parisuhde on ykkönen, ei tarkoita lastensa hylkäämistä. Vaan sitä, että asiat ratkaistaan parisuhteen säilyttämiseksi. Tässä tapauksessa - näin uusperheellisenä itsekin - se lähtee isomman asunnon vuokraamisesta, pojalle tietokoneen hommaamista, desibeliovien hankintaa, perheen sääntöjen määrittämistä....
Jos mies laittaa pojan ensimmäiseksi, niin hän vain ottaa lapsen sisään lapsen ehdoilla, eikä kysy ap:n mielipiteitä, eikä tee toimenpiteitä, jotka sopivat kaikille.
Kyllä, olen samaa mieltä. En vaan ajatellut, että lapsen edelle laittaminen tarkoittaisi sitä, että lapsen annetaan sotkea koko elämä. Mun mielestä tossa ekaksi mainitsemassasi tilanteessa juuri on laitettu lapsi edelle. Lapsi saa tulla ja hänestä huolehditaan. Mielestäni parisuhteen edelle laittaminen olisi ollut, että lapsen ei anneta muuttaa.
Toki puolison mielipiteellä on merkitystä. Ensin neuvotellaan. Jos tuo isompi asunto ei sovi, niin sitten mietitään sitä kakkosasuntoa yms. Kyllä nyt toinen tulee vastaan jossain vaiheessa, jos parisuhde muutoin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi itsestään selvyys, että jos poika tulee samalle paikkakunnalle opiskelemaan, hän muuttaa asumaan isänsä luo.
Jos isänsä ei huolehtisi pojastaan ja haluaisi olla isä, en olisi miehen kanssa koskaan aloittanut suhdetta.
Lapset ensin aina.
Tilannepäivityksen mukaan isä ei huolehtisi pojasta vaan ap! Kuten silloinkin, kun poika on ollut kylässä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja, onko teistä siis ihan normaali ajatella, että melkein aikuinen juippi tulee pilaamaan parisuhdetta? Ihan noin vaan ilmoitusasiana vielä?
Jos olisin ap, ilmoittaisin miehelle mikä on nyt tilanne: joko tulee ero tai sitten ei. Ero tulee, jos juippi muuttaa kolmioon. Mies saa sitten miettiä miten poikansa maksaa puolet vuokrasta..
No ne omat lapset ovat aina omia lapsia. Vaikka olisivat 50-vuotiaita. Onneksi itse olen edelleen naimisissa lasteni isän kanssa. Tosin ap:n tapauksesta asiasta olisi voinut keskustella hieman aikaisemmin. Lukioon on kuitenkin haettu jo keväällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannepäivitys!
Miehen kanssa oli asiasta kunnon riita viime yönä. Ei todellakaan ollut ajatellut mitä kaikki tulee maksamaan ja miten se maksetaan, ei ollut ajatellut miten voin jatkossa tehdä töitä kotona eikä ollut ajatellut miten itseäni muutenkin voisi pojan jatkuva läsnäolo haitata. Ei ollut miettinyt kuka hoitaa kuljetukset jne. Lista on loputon!!!
Ilmoitin (suutuspäissäni) että lähden, johon mies parahti että kuinka hän sitten pärjää pojan kanssa taloudellisesti ja muuten!!! Ei ole todellista!! Se oli tosiaan ensimmäinen ja ainoa asia mikä miestä lähdössäni vaivasi! Onnistuin pitämään pokan ja ilmoitin vain ettei ole minun ongelmani kuinka pärjäävät.
Tosiaan kun aloin miettiä, kuka on pojan vierailujen aikana kokannut, huolehtinut, laittanut huoneen valmiiksi, pyykännyt, hoitanut jos on tullut kipeäksi... minä. Miehelle ei esim. ole tullut mieleenkään koskaan että poika on tarvinut säännölliset ruoka-ajat (meillä ei sellaisia ole) eikä "kaiva kaapista mitä haluat jos tulee nälkä" toimi. En pidä lapsista, en pahemmin välitä tai ole koskaan välittänyt pojasta mutta totta helvetissä olen huolehtinut että isällään käydessä kaikki on ok ja että hänen on mukava käydä täällä, ei niin että jos poika on käyntinsä aikana sairastunut elellään vain normaalisti kiinnittämättä ylimääräistä huomiota.
Raastaa ja v***ttaa ihan helvetisti mutta eipä auta.
Oho. Aika killeri. Olet siis menojenjakaja hänelle. Olen tässä keskustelua seuratessani ajatellut, että eihän tuo ole kuin järjestelykysymys pariksi vuodeksi, mutta tämä oli kyllä totaalinen pelin suunnan muuttaja.
Tiedätkö, mä pakkaisin kamani ja lähtisin. En ole kenellekään lompakko tai piika. Mieluummin olisin yksin.
AP:n tarinoita kannattaakin uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja, onko teistä siis ihan normaali ajatella, että melkein aikuinen juippi tulee pilaamaan parisuhdetta? Ihan noin vaan ilmoitusasiana vielä?
Jos olisin ap, ilmoittaisin miehelle mikä on nyt tilanne: joko tulee ero tai sitten ei. Ero tulee, jos juippi muuttaa kolmioon. Mies saa sitten miettiä miten poikansa maksaa puolet vuokrasta..
Samaa ihmettelin minäkin. Pitäisikö tämä vain niellä ja alistua, vaikka asiasta ei ole edes neuvoteltu? Ei lukiolainen mikään vauva ole. Hyvin pärjää omassa asunnossa. Jos ei pärjää, niin ehkä tuohon kuvioon ei kannata jäädä. Ties vaikka poika asuisi samoissa nurkissa vielä nelikymppisenäkin. Itsekin erosin mieluummin kuin muuttaisin kolmioon aikuisen pojan kanssa.
Miten vauva itse olet? Suurin osa lukiolaisista asuu vielä vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap
En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?
Kyllä huomattavan monet 16-vuotiaat muuttavat opiskelija-asuntoon, kun aloittavat lukion/ammattikoulun, jos opiskelupaikka on eri paikkakunnalla. Tuon ikäinen osaa kyllä tai ainakin pitäisi osata asua omillaan. Itse muutin opiskelijasoluun, kun olin vielä 15 (syntynyt loppuvuodesta) ja hyvin pärjäsin, kun kotona oli opetettu ruuanlaitot, pyykkäykset yms. kotityöt.
Niin että jos opiskelupaikkakunta on sama kuin isän asuinkunta niin on ilman muuta selvää että 16v menee opiskelija-asuntolaan eikä isäksi kykenevän isänsä luo?
Entä jos poika tarvitsee tukea?
Sittenkinkö?
Katsos kun jotkut oikeasti välittävät lapsistaan ja haluavat olla heidän kanssaan tekemisissä ja toivovat heidän pärjäävän.
Monilla se menee jopa uuden parisuhteen edelle.
Se on normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Ei ja ei. Jos ihmiset ymmärtäisivät, että lapsia ei kuulu asettaa ykköseksi, uusperheitäkin olisi vähemmän. Ensin itse, sitten parisuhde, sitten lapset.