Tuntuu hassulta olla se elämyksiä hakeva, bilettävä vela.
Käyn töissä, luen kotona kirjoja ja opiskelen netistä juttuja. Nautin teen juonnista ja puhtaista lattioista. Autan vanhenevia vanhempia.
Ennen biletin, nyt olen aikuistunut. Mutta eihän niin voi käydä ilman lapsia.
Ne järkevät oleelliseen keskittyvät perheelliset tuttavat juoksee hoplopista serenaan, pitää kaikenmaailman juhlia ja kekkereitä ja juostee elämysten ja materian perässä. Lasten pitää oppia judo, ratsastus ja takaperin voltti selloa soittaen.
En itse jaksa. Onneksi oma lapsuus oli rauhallinen. Samanlainen kuin nyt aikuisuus. Nautin yksinkertaisista asioista ja jokaisesta päivästä sellaisenaan.
Kommentit (25)
Näin viisikymppisenä näkökulma asiaan alkaa olla toinen kuin aiemmin.
Ikäluokan lapsettomat ovat järjestään vähän säälittävää porukkaa. (siis itsekin).
Ani harva on mikään lääketieteen tutkijatohtori ja saa tyydytystä työstä. Valtaosa on kuten tietysti perheellisistäkin puuduttavassa "palkanlaskijatyössä". Heillä vain on paljon muuta.
Töistä kotiin, ehkä lenkille ja lomaa odotellessa. Lomilla sitten roikutaan jonkun perheellisen nurkissa kyläilemässä ja tehdään jokin elämysmatka Riikaan.
Se on totuus tässä vaiheessa. Aina on jotenkin ylimääräinen. Jos on ystävällinen ei-valittaja, niin kutsutaan toki joulua viettämään sukulaisiin, mutta koskaan et ole oikeasti tärkeä missään.
Vaikka ehkä kuvittelet... Minä en.
Jotain outoa siinä kuitenkin on, että ap:n pitää tulla vauva:lle perustelemaan elämänvalintaansa. Jokin sisimmässä kuitenkin kaihertaa. Se taitaa olla (tiedostamaton) lapsenkaipuu tai epäilys oliko valinta sittenkin oikea. Jäikö olo sittenkin jotenkin kaikesta huolimatta tyhjäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se olisi itsekästä saada lapsia? Toivottavasti kukaan ei tuo tuota ”maapallolla liikaa ihmisiä” - korttia keskusteluun. Enemmänkin voitaisiin miettiä, missä se väestönkasvu on hillitsemätöntä ja missä ei.
No miksiköhän? Koska minä haluan tuoda elämääni lisää "sisältöä" jonkun toisen kustannuksella. Koska minä haluan, että juuri minun geenini jatkuvat. Miksi ette mieluummin adoptoisi muutaman niistä tuhansista raasuista, jotka eivät todellakaan pyytäneet syntyä tänne mutta joiden siittäjät nyt vaan olivat tyhmiä ja ajattelemattomia? Ai niin, mutta lastenhan pitää olla biologisesti omia. Miksi se olisi itsekästä?
Niin, ja väestönkasvukortti, ole hyvä.
Tämä on täysi harha, että adoptoitavia lapsia olisi kuin omenia puussa poimittavaksi.
Enää harva maa (koska elintaso on noussut joka puolela) antaa lapsia muualle kuin kotimaahan ja sielläkin ovat kortilla.
Ja tämä on oikein hyvä juttu. Muutenkin pitäisi pyrkiä muuttamaan yhteiskunnallisia rakenteita siten, että biologisilla vanhemmilla olisi aito mahdollisuus pitää lapsensa ja jos ei, niin sukulaissijoitus olisi aina seuraava vaihtoehto. Adoption pitäisi olla viimeinen vaihtoehto.
Minulla ei aikaisemmin ollut mitään mielipiteitä veloista. Tätä palstaa välillä selatessa on sellainen kehittynyt. Taitavat pääsääntöisesti kieriskellä jatkuvasti omassa kuvitteellisessa erinomaisuudessaan?
Vai mitä muuta tämä aloitus on?
Käytännössä kv adoptiotoiminta on loppunut. Useimmat maat katsovat, että lasten vienti totaalisesti erilaisiin yhteiskuntiin kuin mihin ovat syntyneet, on väärin ja vaikeuttaa lapsen kasvua ja kehitystä. Ne lapset mitä sitten annetaan kv adoptioon, menevät pääosin Yhdysvaltoihin. Muihin maihin saattaa saada vammaisen tai sairaan lapsen, mutta eipä juuri tervettä lasta. Harva on halukas adoptoimaan sairasta lasta, jos vaihtoehtona on oma terve lapsi.