Luin tuota keskustelua asperger-piirteistä ja mietin että kuka sitä normaaliuden määrittelyn valtaa pitääkään hallussaan ja miksi
Kiusaajat nähdään vahvoina ja sosiaalisesti menestyneinä ja sitten taas kaikenlainen sosiaalinen epävarmuus ja kömpelyys on "epätyypillisyyttä". Onko "normaaliuden" määritelmä oikeasti kapea ja kieroutunut? Onko as-diagnooseista hyötyä ja jos niin kenelle? Joku voi nyt vastata että sille joka ymmärtää paremmin itseään ja omaa poikkeavuuttaan. Mietin kuitenkin sitä että kuka tässä maailmassa ja ajassa tuntee itsensä poikkeavaksi ja miksi? Mä itse taidan tuntea itseni poikkeavaksi enimmäkseen kiusaamiskokemusteni takia.
Kommentit (6)
Ns. Normaalin skaala on laaja. Kuka sitä pystyy täysin määrittelemään?
Ei voida laittaa nippuun tiettyjä hyväksyttyjä piirteitä, käyttäytymismalleja ja persoonallisuuden piirteitä.
Sairauksille on olemassa diagnoosit, esim. asperger ei ole diagnoosi.
Erilaisuuden pelko on jostain syystä valtava. Mistä johtuu, en tiedä.
Kyllä asperger-henkilöllä on diagnoosi. Oma poikani sai diagnoosiksi "Aspergerin syndrooma", kohta kai se diagnoosi on luokittelusta poistumassa ja muuttumassa "Autismin kirjon häiriöksi" tai jotain vastaavaa.
Autismi on paaaaljon muutakin kuin sosiaalista kömpelyyttä. Ei assi edes ole välttämättä sosiaalisesti epävarma. Noissa keskusteluissa kirjoittelee myös moni itsediagnosoitu, joten ne nyt on mitä on...
Vielä yksi etu:
- poika sai valita, meneekö armeijaan vai ottaako vapautuksen
Vierailija kirjoitti:
Ns. Normaalin skaala on laaja. Kuka sitä pystyy täysin määrittelemään?
Ei voida laittaa nippuun tiettyjä hyväksyttyjä piirteitä, käyttäytymismalleja ja persoonallisuuden piirteitä.
Sairauksille on olemassa diagnoosit, esim. asperger ei ole diagnoosi.
Erilaisuuden pelko on jostain syystä valtava. Mistä johtuu, en tiedä.
Yksi oleellinen on tietysti se, että estääkö ne piirteet elämässä pärjäämisen...
Diagnoosin etuja:
- voi olla oikeutettu vammaistukeen, kuntoutusrahaan jne.
- voi saada tarvittaessa erityisjärjestelyjä esim. oppilaitosten pääsykokeissa - ilman diagnoosia ei toivoakaan
- monille diagnoosi on helpotus, koska ennen sitä tajuaa kyllä, että on erilainen, muttei tiedä miksi