Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa te, jotka taistelette kamalassa suhteessanne että miksi jatkatte?
Parisuhdeterapeutti maalta
24.07.2018 |
Niin. Olen monesti miettinyt tätä. Olen 35v ikäinen mies. Olen ollut monessa suhteessa ja lapsiakin minulle on suhteissa siunattu. Päätin aikanaan että en tuhlaa elämääni huonossa parisuhteessa. Siksipä olen joutunut vaihtamaan naista jokusia kertoja. Joskus en pitänyt seksistä, joskus nainen oli epäluotettava, joskus nalkutti, joskus oli hermoheikko jne jne. Mutta nyt olen ollut useita vuosia saman naisen kanssa ja olen todella onnellinen. Meillä menee hienosti eikä ongelmia ole. Olemme sopineet että meillä ei haukuta toista, ei nalkuteta eikä vaadita. Meillä ollaan tasaveroisia. Meillä ei tästä syystä tule myöskään riitoja juurikaan. Meillä on sovittu että jos jompaa kumpaa alkaa toisen naama viduttaa niin sitten laitetaan lusikat jakoon. Emme aio tehdä liitostamme riidan ja vastakkainasettelun liittoa. Meillä toista kunnioitetaan. Uskoin aina tosirakkauteen ja sellaisen myös löysin. :) Mikäli asiat muuttuisi ja meillä ei oliskaan enää kivaa toistemme kanssa niin sitten eroaisimme. Parisuhteen väitetään vaativan työtä ja kompromisseja. Paskat. Se ei vaadi niitä. Niitä ei saa olla kuin minimimäärä.
Olen lukenut täälläkin näitä ketjuja ja seurannut tosielämässä eri suhteita niin ihmiset valittavat kuinka kamalaa on mutta eivät tee asialle mitään. Yhdellä ei ole seksiä ollut vuoteen, toisella mies on kamala, toisella nainen on kamala jne jne
Voisitteko kertoa miksi jatkatte tuollaisessa suhteessa?
Kommentit (6)
Olet varmasti ihanan luotettava isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on eri syitä ja selityksiä, miksi roikkuvat huonossa suhteessa. Vaikka toinen ei edes kunnioita enää, tai on väkivaltainen tai jotain muuta, siinä vaan pysytään. Ei riitä, että tahtoo rakastaa toista, pitää rakastaa myös itseään.
26vuotta saman miehen kanssa, edelleen rakastuneita ja nyt tulossa isovanhemmiksi :)
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti ihanan luotettava isä.
Olisinko sitten jos kävisin vieraissa jos akka ei antaisi, jos riitelisin nalkuttavan vaimoni kanssa? Jne? Minusta lapsi tulee kasvattaa tasapainoisessa ilmapiirissä. En minä mihinkään suhteesta lähde. Rakastan vaimoani enemmän kuin mitään muuta. Mutta jos hän alkaa nalkuttaa, halveksimaan tai olemaan epäluotettava niin tottakai eroamme. Jos hän ei enää rakastaisi minua niin eroamme. Jos hän ei enää haluaisi minua niin todnäk poikkeustapauksia lukuunottamatta eroaisimme.
Sasssss kirjoitti:
Minä rakastan miestäni ja tiedän jokaisen olevan virheellinen. Haluan mieheni olevan onnellinen ja ohjata häntä oikeaan suuntaan, jota hän myös tekee minulle. Olemme molemmat mt-potilaita joten suhde ei ole helppo ja notkahduksia tapahtuu. Vaikka tapellaan ja tehdään hölmösti niin sitten jälkeenpäin tilanteet käsitellään ja niistä opitaan. Minun mieheni on rakas vaikka monille suhteemme voi näyttää "huonolta". Haluan jakaa mieheni kanssa nämä surunhetket sekä onnenpilkahdukset. Moni on minulle sanonut että elämäni olisi helpompaa ilman miestäni. Olemme tehneet suuren työn suhteemme eteen ja päässeet yli kaikista ongelmistamme ja luotan siihen että näin on myös jatkossa. Paha mieli kuuluu elämään enkä jätä miestäni siksi että välillä harmittaa.
No ei tässä nyt kai siitä ollut kyse että aina pitäisi olla kivaa, vaan että mikä järki on olla yhdessä jos se puoliso esim. ihan avoimesti halveksii sua tai pyrkii alistamaan?
Todella vähän tulee vastauksia. Kertokaa nyt joku miksi hyväksytte seksittömyyden, erot alkoholin käytössä tai siisteydessä? Miksi kestätte nalkutusta tai pettämistä? Miksi olette huonossa suhteessa vaikka tiedätte että parempaakin on tarjolla?
Minä rakastan miestäni ja tiedän jokaisen olevan virheellinen. Haluan mieheni olevan onnellinen ja ohjata häntä oikeaan suuntaan, jota hän myös tekee minulle. Olemme molemmat mt-potilaita joten suhde ei ole helppo ja notkahduksia tapahtuu. Vaikka tapellaan ja tehdään hölmösti niin sitten jälkeenpäin tilanteet käsitellään ja niistä opitaan. Minun mieheni on rakas vaikka monille suhteemme voi näyttää "huonolta". Haluan jakaa mieheni kanssa nämä surunhetket sekä onnenpilkahdukset. Moni on minulle sanonut että elämäni olisi helpompaa ilman miestäni. Olemme tehneet suuren työn suhteemme eteen ja päässeet yli kaikista ongelmistamme ja luotan siihen että näin on myös jatkossa. Paha mieli kuuluu elämään enkä jätä miestäni siksi että välillä harmittaa.