Petin ja kerroin, kuinka tukea puolisoa?

Kuluiko se pimperosi siitä yhdestä kerrasta? Oliko sillä äijällä sinulle jotain merkitystä? Näetkö häntä enää koskaan? Oletko pettänyt sen koommin? Eli mikä on ongelma ja miksi piti kertoa?

Miksi ihmeessä kerroit kahdeksan vuoden jälkeen? Ymmärrän, että omatunto voi soimata pettämisen jälkeen, mutta jos kahdeksan vuotta pidit suusi kiinni, olisit hyvin voinut elää eteenpäin kertomatta. Enää  et muuta voi kuin antaa pölyn laskeutua ja toivoa, että asiat menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun mikään ratkaisu ei ikinä ole täällä hyvä. Jos jättää kertomatta, ihmiset ulisee että mitenkä sitä on selkärangaton pelkuri. Jos kertoo, silloinkin on selkärangaton petturi. Ihmiset tekevät virheitä, se nyt vaan on fakta. Aloittaja itse tunnet miehen parhaiten, joten etköhän osaa olla tukena ihan automaattisesti. Yhdessähän te päätitte jatkaa. Ihmiset selviää hyvin usein pettämisestä, vaikka täällä toisin väitetään.

Ymmärrän sen, että tunnustaa, jos pettää. Se tehdään yleensä tuoreeltaan, kun pettäminen on tapahtunut. Melkein vuosikymmen tapahtuman jälkeen tunnustamisesta tuskin on iloa kenellekään.

Itse en koskaan petturin kanssa pystyisi olemaan, en voisi koskaan enää luottaa ja koko ajan ajattelisin, että kun kerran on vieraissa hyppinyt niin sen uusimiseen on kynnys madaltunut.

Siksi en itsekkään petä, koska en voisi koskaan satuttaa toista niin paljon, kuin mitä se itseeni sattuisi. Mielummin ero, jos edes pettämisajatukset alkaisivat pyöriä mielessä.

Hyvä kun kerroit, nyt voitte todella miettiä haluatteko olla yhdessä. Älä kuuntele näitä jotka ovat eroamassa edes yrittämättä korjata asioita. Ihmiset ovat pettäneet vuosisatoja eikä silloin todellakaan erottu. Asioita selvitettiin, vaikka sitten koko loppuelämä. Ihmiset kuvittelevat nykyään rakkauden olevan elokuvarakkautta, mikä on niin kaukana totuudesta kuin olla ja voi. Rakkaus vaatii työtä eikä se todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Rakkaus ei ole helppoa ja ihmiset satuttavat toisiaan. Todellinen rakkaus mitataan anteeksi annossa ja toisen virheiden sietämisessä.

Ja nyt on hyvä olo, kun puolisosi miettii, mitä muuta olet tehnyt tai valehdellut vuosien aikana. Kyllä kannatti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole todennäköistä, että puoliso ikinä muuten saisi tietää, niin pitäkää turpanne tukossa ja kestäkää mahdolliset morkkikset ja syyllisyydet itseksenne. Mitä hiton hyötyä tuosta sinunkaan avautumisestasi nyt oli? Vuosikausia vanha asia!

Sinä ja kaltaisesi ihmiset olette vastenmielisiä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja suhteen pohha on tuhottu pettämisen myötä, vaikka toinen ei sitä tietäisi. Petetyllä on aina oikeus tietää.

Mua on aikanaan petetty, mies ei olisi ikinä jäänyt kiinni jos ei olisi kertonut. Molemmat haluttiin vielä jatkaa suhdetta. Lähes yhtä paljon kuin itse pettäminen minua kuitenkin otti päähän se, että miksi mies koki oikeudekseen muka helpottaa omaa oloaan tunnustamalla minulle. Mieluummin olisi pitänyt asian omana tietonaan jolloin se ei olisi minua satuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun kerroit, nyt voitte todella miettiä haluatteko olla yhdessä. Älä kuuntele näitä jotka ovat eroamassa edes yrittämättä korjata asioita. Ihmiset ovat pettäneet vuosisatoja eikä silloin todellakaan erottu. Asioita selvitettiin, vaikka sitten koko loppuelämä. Ihmiset kuvittelevat nykyään rakkauden olevan elokuvarakkautta, mikä on niin kaukana totuudesta kuin olla ja voi. Rakkaus vaatii työtä eikä se todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Rakkaus ei ole helppoa ja ihmiset satuttavat toisiaan. Todellinen rakkaus mitataan anteeksi annossa ja toisen virheiden sietämisessä.

Rakkautta on myös vaieta ja säästää toista turhalta kärsimykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Petin miestäni kerran suhteen alkuaikoina, noin kahdeksan vuotta sitten. Yhden illan juttu ihmisen kanssa, josta en tiedä mitään. En silloin kertonut vaan salasin asian. Kuitenkin nyt päätin asiasta kertoa hänelle.

Sovimme, että emme eroa vaan yritämme korjata tilanteen. Olen pyytänyt anteeksi ja ottanut syyn kokonaan omille harteilleni. Olen sanonut miehelleni, että meidän ei tarvitse heti puhua vaan voimme antaa ajan kulua ja keskustella sitten kun hän on valmis.

Mieheni ei helposti avaudu tunteistaan ja oikeastaan ainoa, jolle hän puhuu asioistaan olen minä. Nyt kysyisinkin neuvoa, kuinka voisin tukea häntä tässä tilanteessa? Annan hänelle toki aikaa käsitellä asioita omassa päässään, kerron että rakastan ja hän on minulle tärkein. Ja kestän minuun kohdistuvat vihan tunteet. Mutta mitä muuta?

Ai kuinka reilu olit. Otit syyn kokonaan omille harteilles.

Minulle tässä pahinta olisi se tieto, että olisin luullut tuon 8 vuotta että kaikki on hyvin ja meillä hyvä liitto. Se, että asia salattaisiin vuosia, tietyllä tavalla romahduttaisi sen pohjan ja hyvän jonka luulin meillä olleen. Nuo hyvät vuodet tuntuisivat enemmän siltä että, kaikki onkin ollut vain valhetta ja mitä muuta minulta on pimitetty. Ei voi olettaa että kaikki jatkuisi kuten ennenkin.

Asia pitää kertoa heti ja jos ei siihen pysty, niin mielummin sitten ei koskaan. Vuosien jälkeen kertominen tuntuu vain pettäjän mielenrauhan palauttamiselta, mutta sillä viedään petetyn mielenrauha ja luottamus. Tuska siirretään toiselle.

Petettynä sanoisin: hyvä, että vihdoin nyt kerroit.

Itse sain tietää kesken suhteen. Joudun elää epätietoisuudessa, mihin asti olisi edetty jos en olisi saanut tietää. Mies vakuuttaa, että ei olisi minua vaihtanut. Ei jäänyt vaihtoehtoja, kun kesken katkesi leikki ja naisen mieskin sai tietää.

Teillä on se etu, että kahdeksan vuoden aikana olet ollut uskollinen (?) ja se todistaa, että pidät puolisoasi oikeana kumppanina itsellesi ja olet itse päättänyt jatkaa suhdetta. Jospa tämän sanoisit miehellesi, jospa se helpottaisi vähän?

Voitte myös yhdessä muistella kuluneita vuosia ja niiden huippukohtia.

Oot 8 vuotta kusettanut miestäsi. Oot aika mulkero.

"Haluan tukea puolisoa tehtyäni hänelle ensin pahaa"? Kuulostaa tekopyhältä, kieroutuneelta ja julmalta. Jos miehesi tarvitsee tukea, hänen pitää hakea sitä jostain muualta. Hänen on juteltava jonkun muun kanssa kuin loukkaajansa.

Vierailija kirjoitti:

Petin miestäni kerran suhteen alkuaikoina, noin kahdeksan vuotta sitten. Yhden illan juttu ihmisen kanssa, josta en tiedä mitään. En silloin kertonut vaan salasin asian. Kuitenkin nyt päätin asiasta kertoa hänelle.

Sovimme, että emme eroa vaan yritämme korjata tilanteen. Olen pyytänyt anteeksi ja ottanut syyn kokonaan omille harteilleni. Olen sanonut miehelleni, että meidän ei tarvitse heti puhua vaan voimme antaa ajan kulua ja keskustella sitten kun hän on valmis.

Mieheni ei helposti avaudu tunteistaan ja oikeastaan ainoa, jolle hän puhuu asioistaan olen minä. Nyt kysyisinkin neuvoa, kuinka voisin tukea häntä tässä tilanteessa? Annan hänelle toki aikaa käsitellä asioita omassa päässään, kerron että rakastan ja hän on minulle tärkein. Ja kestän minuun kohdistuvat vihan tunteet. Mutta mitä muuta?

Kai tajuat, että miehellesi asia on yhtä kipea ja tuore kuin se olisi tapahtunut eilen.

Vaikka en hyväksy pettämistä, niin tuo asian tunnustaminen on kuitenkin hyvä asia ja ehkä osoittaa että edes jollain tavalla kadut asiaa, vaikka sinun olisi pitänyt tunnustaa heti, mutta et uskaltanut.

Saat anteeksi kyllä.

Oletpas todella, todella hyvä ihminen! Ihan pyhimys suorastaan! Tämänkö halusit kuulla? No et ole.

Kukaan muu kuin sadisti ei ensin loukkaa ja sitten yritä parantaa. Sama tilanne kuin jokin kotiväkivaltajuttu, jossa ensin lyödään ja sitten muka huolestuneena paikkaillaan haavaa. Todella kieroutunutta vallankäyttöä.

Ap haluaa vain loukata. Joku narsisti-idiootti kyseessä. Toivottavasti mies lähtee pian ja jättää ap:n.

Miksi ihmiset käyttäytyvät kuin teinit?

Mutta luottamukseen on tullut särö kirjoitti:

Vaikka en hyväksy pettämistä, niin tuo asian tunnustaminen on kuitenkin hyvä asia ja ehkä osoittaa että edes jollain tavalla kadut asiaa, vaikka sinun olisi pitänyt tunnustaa heti, mutta et uskaltanut.

Saat anteeksi kyllä.

Just joo. Ukko parka joutuu odottelemaan, että tuleeko vielä muita paljastuksia...hahahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole todennäköistä, että puoliso ikinä muuten saisi tietää, niin pitäkää turpanne tukossa ja kestäkää mahdolliset morkkikset ja syyllisyydet itseksenne. Mitä hiton hyötyä tuosta sinunkaan avautumisestasi nyt oli? Vuosikausia vanha asia!

Sinä ja kaltaisesi ihmiset olette vastenmielisiä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja suhteen pohha on tuhottu pettämisen myötä, vaikka toinen ei sitä tietäisi. Petetyllä on aina oikeus tietää.

Toistan, mitä hyötyä on siitä että se petetty sen saa tietää? Millä tavalla suhteelta muka on pohja pois, jos kerran sen aikana toinen on hairahtunut ja sen jälkeen eletty ehkä hyvinkin onnellista yhteiseloa? En ymmärrä, mikä "tilanne" ap:llä on, mikä nyt pitää korjata? Asia tapahtui kahdeksan vuotta sitten! Ei olisi mitään tilannetta, jos olisit ollut hiljaa.

Jotain omituista vallankäyttöä. Vissiin äijä ei enää hypi muijan pilkinnän mukaan ja eukko julkaisi tämän uutispommin. Varmaan ap pelkää nyt, että teki virheen kun kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Oot 8 vuotta kusettanut miestäsi. Oot aika mulkero.

Tämä. Miten ap kuvittelee miehen voivan luottaa enää mihinkään hänen suhteensa kun suhteen perusteet ja luottamus on mennyt? Voin taata, että mies ei muistele hyvällä suhteen huippukohtia vaan miettii kaikesta, että oliko se todellista vai valhetta.

En hyväksy pettämistä , enkä salailua. Mutta sitä en ymmärrä miksi joku pitää asian lähes 8 v salassa ja ilman mitään pakkoa menee sitten kertomaan.