Milloin voi nimittää itseään äitipuoleksi?
Jos on seurustellut puoli vuotta miehen kanssa, jolla on lapsia eikä asuta yhdessä käytetäänkö silloin itsestä nimitystä äitipuoli?
Kommentit (27)
Mitäs jos tekisitte niin, että alatte käyttää itsestänne äitipuoli -nimitystä siinä vaiheessa, jos puolison lapsi alkaa tätä nimitystä teistä käyttämään? Toki, jos ette tätä nimitystä halua teistä käytettävän, voitte varmaan kypsänä aikuisena käydä asian lapsen kanssa läpi tyyliin "mukava kuulla, mutta pidän siitä, että minua kutsutaan vaikka Liisaksi". Näin miehen mielipiteenä.
Tää nyt on tällasta vanhan akan horinointia, mutta omaan korvaan äiti/isäpuoli on sellainen joka tulee kuvioihin jos oma toinen vanhempi on kuollut, tai muuten ei ole kuvioissa ollut syntymän jälkeen. Ja vaatii naimisiinmenon myös. Vaikka nykyäänhän sitä ollaan kaikenmaailman puolia kahden minuutin jälkeen :p Mutta näin olen itse asian oppinut 80-luvulla, että äiti tai isäPUOLI n vasta sitten kun vanhempi menee naimisiin toisen kanssa, eikä sitä toista vanhempaa enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei milloinkaan. Lapsilla on vain yksi äiti.
Äitipuoli kuuluu saman kategoriaan sukulaisuhteita kuin isäpuoli, velipuoli tai sisarpuoli.
.
Joo, paitsi että ei. Äitipuoli ei ole lapselle mitään sukua kun taas sisaruspuoli on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kutsu itseäni äitipuoleksi. Vaikka asumme yhdessä ja olemme naimisissa, olleet jos useamman vuoden.
Koska minä en ole lasten kanssa tekemisissä. Isä hoitakoon lapsensa.Kuulostaa kammottavalta elämäntilanteelta.
Ei suinkaan. Meillä ei ole mitään uusperheongelmia. Ja jokaisella on lupa elää kuten haluaa.
Siinäpä sinä olet väärässä.
Moraalisesti ja inhimillisyyden nimissä meillä aikuisilla on lapsia kohtaan velvollisuus elää niin, että lapset tuntevat joka tilanteessa olevansa toivottuja, turvassa, hyväksyttyjä ja rakastettuja.
Minun kaikilla lapsillani on nk. bonuslapsia, ja kyllä he heitä näyttävät rakastavan samoin kuin biologisia lasiaankin.
Samoin minä en tee jakoa. Etunimillä kutsuvat, mutta samalla tavalla olen ollut "mummina", eli ovat olleet hoidossa minulla, vietämme kahdenkeskistä aikaa, ostan heille "mitä mummit nyt tapaavat ostella" jne.
Rakas edesmennyt äitini sanoi, että lapsista tulee pitää aina huolta ja että rakkaus on muutakin, kuin miehen ja naisen välinen asia. Hän tarkoitti, että jos puolisoksi valikoituu "lapsellinen" ihminen, täytyy se ottaa huomioon ja miettiä oman rakkautensa määrä.
Toki sitten on sinun kaltaisiasi ihmisiä, valitettavasti.
Miestäsi käy sääliksi, ihmettelen, miksi hän kuvion hyväksyy. Minä en hyväksyisi. Asenteesi on yksinkertaisesti julma lasta kohtaan.
Ite inhoon äitipuoli-termiä, vaikka sellanen kaiketi oon :D Ollaan miehen kanssa naimisissa, asutaan yhdessä, lapset asuu meillä puoliksi ja osallistun heidän kanssa touhuamiseen ja kasvatukseen yhtälailla kun mieheni.
Tutussa seurassa toki kutsun lapsia etunimillä, samoin he minua. Jos puhun heistä vähän vieraammille, sanon "miehen lapsi/lapset". Lasten kavereiden suusta olen joskus kuullut tuon äitipuoli sanan, esim. "tuleeks sun äitipuoli hakeen sut"
Vierailija kirjoitti:
Tää nyt on tällasta vanhan akan horinointia, mutta omaan korvaan äiti/isäpuoli on sellainen joka tulee kuvioihin jos oma toinen vanhempi on kuollut, tai muuten ei ole kuvioissa ollut syntymän jälkeen. Ja vaatii naimisiinmenon myös. Vaikka nykyäänhän sitä ollaan kaikenmaailman puolia kahden minuutin jälkeen :p Mutta näin olen itse asian oppinut 80-luvulla, että äiti tai isäPUOLI n vasta sitten kun vanhempi menee naimisiin toisen kanssa, eikä sitä toista vanhempaa enää ole.
Juuri näin eli biologinen äiti on kuollut ja isä on avioliitossa jonkun toisen naisen kanssa. Lapsi asuu näiden luona. Silloin on äitipuoli. Myös jos biologinen äiti on vauvavaiheessa poistunut kokonaan lapsen elämästä eikä tapaa lasta ollenkaan. Muussa tapauksessa on kyse isän ystävästä. Avoliitto on sama kuin isän ystävä. Vuoroviikkolapsella ei ole äitipuolta, on vain isä ja äiti ja näiden kämppikset.
Hyh, jo tuhkimo on todistanu ettei nää uusperhe kuviot ikinä toimi.
Minä ja mies asuttu jo 6v saman katon alla ja miehen lapsi asuu meillä (huom. _miehen_).
Minä en halua, enkä ala äitipuoleksi, eikä minulla myöskään ole lapsipuolta.
Lapsesta kyllä huolehdin, vien tarhaan yms.
Anoppi koko ajan hokee minulle, että kyllä minun nyt pitäisi äitipuoleksi alkaa (miksi minun pitäisi alkaa käyttämään jotain nimitystä itsestäni, vaikka huolehdin jo lapsesta), mieheni taas hoki suhteen alkuaikoina lapselle koko ajan, että olen hänen äitipuoli yms.
Miksi se äitipuoli juttu on nii iso asia?