Kuinka monta lyöntiä suvaitsisit mieheltä ennen kuin ottaisit eron?
Kommentit (10)
Ei ole olemassa sellaista kuin yksi lyönti parisuhteessa.
Ensimmäistä lyöntiä edeltää käytännössä aina henkinen väkivalta kuten kontrollointi, nimittely, vähättely, eristäminen jne. Sitten kun tekijä uskoo uhrinsa olevan riittävän heikko, hän siirtyy lyömiseen.
Sairaasta suhteesta pitää lähteä ennen ensimmäistä lyöntiä, koska se kyllä tulee! Ei se suhde ole hyvä ollut ennen sitä iskuakaan, joten miksi jäädä?
Jos lyönti olisi ensimmäinen teko, harva jäisi sen jälkeen suhteeseen. Mutta ensimmäinen lyönti tulee yleensä vasta sitten, kun uhri on menettänyt itsetuntonsa ja tukiverkkonsa ja on tekijästä riippuvainen. Se tulee usein vasta, kun tekijä on saanut uhrin menemään naimisiin, hankkiutumaan raskaaksi, muuttamaan yhteen, hylkäämään ystävänsä jne.
Jos mun mies löisi eka kertaa nyt kohta 36 vuoden avioliiton jälkeen en eria ottaisi vaan huolestuisin terveydestään- alkava dementia ehkä? Tai sitten pitäisi katsoa peiliin, mun olis pitänyt tehdä jotain aivan ennenkuulumatonta...
No sanotaan kolme tuplabogia ja sitten lähti mies vaihtoon.
1-2 huitaisua päivässä (avokämmenellä)on normaalia. Sen yli jos menee tai jos nyrkkiä tulee jatkuvasti, niin vika on joko omassa käytöksessä todella pahasti, tai sitten miehen itsehillinnässä.
Miksi naiset antaa hakata itseään kun meitä kilttimiehiä on pilvin pimein? Okei, emme ole jänniä mutta kyllä meilläkin luonne on.
Eikö romantiikka,kunnioitus ja turvallisuus todellakaan riitä kenellekään normaalille naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset antaa hakata itseään kun meitä kilttimiehiä on pilvin pimein? Okei, emme ole jänniä mutta kyllä meilläkin luonne on.
Eikö romantiikka,kunnioitus ja turvallisuus todellakaan riitä kenellekään normaalille naiselle?
Jännille annetaan percettä, kiltit maksavat laskut.
Minulla on ollut tapana lopettaa suhde ennen lyömistä. Eli jos mies osoittaa mitään merkkejä siihen suuntaan, että ei kunnioita minua kuten sanoo rumasti tms. niin lopetan suhteen heti.
Ei normaalissa, kunnioitukseen ja rakkauteen perustuvassa suhteessa tarvitse moista miettiä. Kyllä suhteessa on oltu kaltevalla pinnalla jo pitkään ennen sitä lyöntiä.
Kuten edellä sanottiin, tolkuissaan oleva ihminen lähtee ennen lyömistä.
Valitettavasti monet kasvavat väkivaltaisissa perheissä ja oppivat sietämään sitä jo lapsina. Luin, että jonkin tutkimuksen mukaan lapsena fyysisiä rankkuja saanut ihminen ajautuu muita helpommin väkivaltaiseen suhteeseen, ilmeisesti kuvitellen, että hakkaaminen jotenkin kuuluu suhteeseen ja perhe-elämään.
Minulle koko ajatus siitä, että rakkaani löisi minua 30 vuoden suhteen jälkeen on täysin käsittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa sellaista kuin yksi lyönti parisuhteessa.
Ensimmäistä lyöntiä edeltää käytännössä aina henkinen väkivalta kuten kontrollointi, nimittely, vähättely, eristäminen jne. Sitten kun tekijä uskoo uhrinsa olevan riittävän heikko, hän siirtyy lyömiseen.
Sairaasta suhteesta pitää lähteä ennen ensimmäistä lyöntiä, koska se kyllä tulee! Ei se suhde ole hyvä ollut ennen sitä iskuakaan, joten miksi jäädä?
Jos lyönti olisi ensimmäinen teko, harva jäisi sen jälkeen suhteeseen. Mutta ensimmäinen lyönti tulee yleensä vasta sitten, kun uhri on menettänyt itsetuntonsa ja tukiverkkonsa ja on tekijästä riippuvainen. Se tulee usein vasta, kun tekijä on saanut uhrin menemään naimisiin, hankkiutumaan raskaaksi, muuttamaan yhteen, hylkäämään ystävänsä jne.
Miksei se voi mennä niin, että lyöntiä edeltää uhrin käyttämä jatkuva henkinen väkivalta?
Yhden. Tämä siksi, että olen itse kerran kännissä lyönyt häntä. En muista tapauksesta mitään, mutta sen jälkeen ei ole tullut juotua niin överisti.