Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteesta
24.07.2018 |
Minulla on todella hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa saisi aikaan hyvän parisuhteen. Mutta.... fyysisesti mies kuvottaa minua, en pysty kuvittelemaan mitään fyysistä hänen kanssaan, mitään halausta enempää. Lisäksi miehessä ärsyttää tietty lammasmaisuus ja selkärangattomuus. Onko joku päässyt yli tälläisesta ja saanut hyvän parisuhteen ystävän kanssa?
Kommentit (6)
Ei siitä tule mitään. Pitää olla fyysinen vetovoima, ellei sitten platonista kaverisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitset suhdetta mieheen joka fyysisesti _kuvottaa_ sinua?
Vierailija kirjoitti:
Harkitset suhdetta mieheen joka fyysisesti _kuvottaa_ sinua?
Kysymys olikin onko joku päässyt yli tälläisesta (kuvotuksesta)
Itse en voisi olla kuvottavana pitämäni henkilön ystävä ja tämän vuoksi lukeudun myös niihin joiden mielestä (hetero) mies ja nainen eivät voi olla puhtaasti vain kavereita keskenään, Ap:n aloitus vahvistaa näkemystäni entisestään, jossa pohtii mahdollisuutta parisuhteeseen jopa mieheen, jota kohtaan kuvailee tuntevansa fyysistä kuvotusta.
Pelkästään järkisysistä en lähtisi kokeilemaan parisuhdetta tuon kyseisen ystävän kanssa, luultavimmin yritys johtaisi vain ystävyysuhteen huononemiseen tai jopa menetykseen .
Ja jos jo lähtökohtaisesti joutuu pohtimaan onko mahdollista päästä tietyistä esteistä/omista mieltymyksistään yli ei mielestäni hyvän parisuhteen kriteerien ole mahdollista täyttyä.
Parisuhteen aloittaminen olisi väärin niin itseään kuin ystävääkin kohtaan. Ap:lle suosittelen opettelemaan arvostamaan ja rakastamaan itseään edes vähän enemmän.
Miehen kanssa klikkas henkisellä tasolla mutta en kokenut fyysistä vetovoimaan häneen.
Hän jopa tunnusti 2 kertaa minulle tunteensa että on ihastunut minuun jo pitkään, minä tietenkin kerroin että koen vain ystävyyttä häneen molemmilla kerroilla.
Aikaa kului kunnes exä jätti minut toisen naisen takia aivan yllätäen (koska olin liian vanha [24] ja exä oli minua vuoden vanhempi)
Olin todella maahan lyöty ja itsetunto oli poissa, koin että kaikki piti minua tyhmänä kun sellaiseen mieheen menin rakastuu.
Kuukausi pari eteenpäin, olin tämän "mies johon en koe vetovoimaa" kutsusta hänen luonaan käymässä ja olimme parvekkeella juttelemassa, hän totesi yhtäkkiä jotain "se on menoa." ja suuteli minua.
En osannu yhtään odottaa häneltä niin suorasukaista aloitetta joten aika huuli pyöreenä olin siinä sopivasti. :D
Tästä jo yli 2 vuotta ja yhdessä olemme edelleen~
En tietenkään ollut heti yhden pusun jälkeen häneen lääpällään koska olihan minulla omat tuntemukseni häntä kohtaan vielä kaveriasteella mutta annoin hänelle mahdollisuuden ja paras päätös mitä elämässäni olen tehnyt.
Eli kyllä olen päässyt "kuvotuksen" yli ja saannut toimivan parisuhteen. :)
Tuo nyt ei ehkä ole paras lähtökohta suhteelle. Kaverisuhteen ja parisuhteen toisistaan erottaakin se fyysinen kemia. Itsekin miettinyt samaa mutta tullut siihen tulokseen että mieluummin olen vaikka loppuelämän yksin jos muuta ei tule vastaan.