Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää joutilas ukko
23.07.2018 |
Mies otti viime vuonna loparit ja alkoi leppoistamaan. Muka hoitelee sijoituksiaan aktiivisemmin mutta ei kuulemma ehkä aio enää palata päivätyöhön ollenkaan. Lompakko on kuulemma jo kyllin täynnä ja aika kuluu golfin ja triathlonin parissa mukavammin kuin toimistossa.
Talous ei ole ongelma, mutta muuten minusta alkaa tuntua, että hän näyttää lapsille (kaksi ala-astelaista) huonoa esimerkkiä mm. jäämällä aamuisin kotiin ja katsomalla öisin telkkaria. Hän myös tekee yksinään tai kaveriensa kanssa lomamatkoja, jonne perheenä emme ehdi töiden ja koulun takia. Kun tästä huomauttelen, hän sanoo tehneensä tarpeeksi töitä yhteen ihmiselämään ja sanoo meidänkin olevan aina tervetulleita mukaan, vaikka tietää sen mahdottomaksi.
Hän ei myöskään halua ottaa entistä enempää vastuuta kodinhoidosta, kasvatuksesta jne. vaikka aikaa olisi rajattomasti. Työnteko on kuulemma oma valinta eikä siitä luopuminen tuota mitään muita velvollisuuksia.
Itselläni on aktiiviuraa vielä kolmisenkymmentä vuotta jäljellä. Työ maistuu ja on toiveita uralla etenemisestä. Mitä tässä tekisi; hulluksihan tässä tulee tuon äijän kanssa?
Kommentit (19)
Sulla on siis menestynyt mies, joka on hoitanut työnsä ja raha-asiansa niin hyvin, ettei joudu enää töitä tekemään, ja silti jaksat valittaa? Naiset! Ikinä ei mikään kelpaa!
Ja ainoa esimerkki minkä hän lapsille näyttää on se, että menestyjän elämä on mukavaa. Kannattaa siis opiskella hyvä ammatti ja pärjätä, niin saa saman kuin iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa 40-50-vuoden iässä monilla alkaa kaverijoukko ympärillä hiljalleen harvenemaan, kun stressiperäiset sydänvaivat, syövät ja muut korjaavat satoaan.
Siinä tulee itsetutkiskelun paikka, mitä elämältään oikeasti haluaa ja mikä tuottaa onnellisuuden. Miehesi on sen kenties omalla tavallaan löytänyt.
Eli ongelmasi on vain lapsille tuleva esimerkki? Älä siitä huoli, lastesi tulevaisuus ei ole samanlainen kuin mitä sinulla oli kun olit heidän ikäisensä. On rikkautta nähdä erilaisia vaihtoehtoja, mutta totta on tietenkin se, että miehen tulee hoitaa arkiset työt paremmin. Siinä sinä olet avainasemassa ja järjestät palaverin miehen kanssa. Mies voi maksaa mm. kotisiivouksen kerta viikkoon ja kauppakassipalvelut, se ei ole liikaa pyydetty. Sinä voit muuttaa asennostasi myös rennommaksi ja alkaa harrastamaan jotakin itsekin. Lapset näkevät kyllä siinä miten rahoilla saa vastinetta.
Naisen logiikassa ei ole logiikkaa. Työssä käydään sen takia että sieltä saa rahaa, jos rahaa riittää tarpeeksi ilman työssä käymistä niin miksi siellä pitäisi käydä? Ihan vain sen käymisen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on siis menestynyt mies, joka on hoitanut työnsä ja raha-asiansa niin hyvin, ettei joudu enää töitä tekemään, ja silti jaksat valittaa? Naiset! Ikinä ei mikään kelpaa!
Ja ainoa esimerkki minkä hän lapsille näyttää on se, että menestyjän elämä on mukavaa. Kannattaa siis opiskella hyvä ammatti ja pärjätä, niin saa saman kuin iskä.
Mutta kuuluuko elämän olla mukavaa? Eikö elämälle tule etsiä jokin suurempi tarkoitus, siis suurempi kuin oma itse? En arvosta kyseistä "juutalaista" elämäntapaa.
Mikä tässä tosiaan oli se ongelman ydin? Lapset?
Ilman sarvia ja hampaita, tekstisi kuulostaa siltä että olet miehellesi vähän kateellinen kun hän on voinut hypätä pois oravanpyörästä ja elää leppoisaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on siis menestynyt mies, joka on hoitanut työnsä ja raha-asiansa niin hyvin, ettei joudu enää töitä tekemään, ja silti jaksat valittaa? Naiset! Ikinä ei mikään kelpaa!
Ja ainoa esimerkki minkä hän lapsille näyttää on se, että menestyjän elämä on mukavaa. Kannattaa siis opiskella hyvä ammatti ja pärjätä, niin saa saman kuin iskä.
Mutta kuuluuko elämän olla mukavaa? Eikö elämälle tule etsiä jokin suurempi tarkoitus, siis suurempi kuin oma itse? En arvosta kyseistä "juutalaista" elämäntapaa.
Kyllä kuuluu! Sen suuremman tarkoituksen voi toteuttaa myös mukavasti, jos sellaista ylipäätään on. Kärsimys on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisen logiikassa ei ole logiikkaa. Työssä käydään sen takia että sieltä saa rahaa, jos rahaa riittää tarpeeksi ilman työssä käymistä niin miksi siellä pitäisi käydä? Ihan vain sen käymisen takia?
Väärä vastaus. Työtä ei koskaan saisi tehdä pelkästään rahan takia, vaan sen tulisi antaa ihmiselle olemassaolon tarkoitus. Ihmisen elämäntehtävä on saavuttaa potentiansa ja teloksensa. Mikäli teet työtäsi vain rahan vuoksi olet jo lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän epäonnistunut elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohonkin joutilaisuuteen kyllästyy vartoo vaan.
Kiitos kommenteista!
Mies on hieman vajaat 50 v. ja itse olen n. 40 v. (en halua ihan tarkkaan kertoa yksityisyyden takia).
Kyllä meillä jo käy siivooja kahdesti kuussa, mutta toki tavarat järjestellään itse, pyykit pitää pestä ja ruoat laittaa keskenämme. Kulut ollaan aina jaettu melko tasaisesti eikä siihen tarvitse tehdä muutoksia.
Itse olen varmaan hieman enemmän kotitöihin panostanut, koska mies oli ennen aina 50-60h viikosta töissä ja paljon työmatkoilla. Mies ei nyt haluaisi jakaa tätä taakkaa olennaisesti tasaisemmin, vaan mieluummin maksaisi siivoojan vaikka joka viikko. Mutta eihän se ongelmaa ratkaise :(
Huono esimerkki lapsille tässä varmaan eniten närästää. Toinen ongelma on moraalinen, kun vielä hyvässä työiässä oleva tuottava kansalainen jää lepäämään laakereilleen.
Ehkä tässä on vielä totuteltavaa minullakin. Ja voisihan sitä ukkoa jonkin ajan päästä kannustaa vaikka johonkin konsultointi- tai yrityshommiin. Vaikka vielä ei aika ole kypsä, koska hän vakuuttaa elävänsä elämänsä parasta aikaa, kun on sekä aikaa että rahaa, kun ennen oli aina vain jompaa kumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono esimerkki lapsille?!? Siis mikä on huono esimerkki? En nyt tajunnut vieläkään. Jos teillä on rahaa, niin miksi sitä kaikkea pitäisi jemmata eläkeikään tai pahan päivän varalle? Elämä on nyt, ei sitku. Miehesi on nyt terve, tottakai hän saa mennä kun kerran kotona asiat ovat ok. Otat sen siivouksen kerta viikkoon ja kämpästä/kakaroilta osa romuista kierrätykseen, niin paikat pysyvät järjestyksessä.
Jos miehen arkirytmi ärsyttää ja hänen toimintansa häiritsee sinun ja lasten arkea liikaa, niin siihen tulee puuttua tietenkin. Miehen yöllinen telkkarin katselu tulee tapahtua niin, että te ette siitä häiriinny ollenkaan, samoin syömisrytmit pitää lapsilla olla normaalit miehen rytmityksistä huolimatta. Sinä pidät tästä asiasta huolen ja jos miehelle ei esimerkiksi teidän häiriintymätön yöuni sovi, niin sitten olette syvällä suossa. Asioiden ei tarvitse pysyä niin kuin ne nyt ovat kotitöiden suhteen, vaan niitä tulee muuttaa tilanteeseen sopivaksi vaikka kerran viikossa.
Jos mies ei halua olla lastensa kanssa, niin järjestä hänen kanssaan vakava keskustelu asiasta. Sinä olet tässäkin asiassa avainasemassa.
Mietitkö nyt sitä mitä muut ajattelevat teistä ja miehestäsi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on siis menestynyt mies, joka on hoitanut työnsä ja raha-asiansa niin hyvin, ettei joudu enää töitä tekemään, ja silti jaksat valittaa? Naiset! Ikinä ei mikään kelpaa!
Ja ainoa esimerkki minkä hän lapsille näyttää on se, että menestyjän elämä on mukavaa. Kannattaa siis opiskella hyvä ammatti ja pärjätä, niin saa saman kuin iskä.
Mutta kuuluuko elämän olla mukavaa? Eikö elämälle tule etsiä jokin suurempi tarkoitus, siis suurempi kuin oma itse? En arvosta kyseistä "juutalaista" elämäntapaa.
Kyllä kuuluu! Sen suuremman tarkoituksen voi toteuttaa myös mukavasti, jos sellaista ylipäätään on. Kärsimys on turhaa.
Kärsimys on turhaa, mikäli haluat olla vaaraton sylipuudeli. Joutilaasta minulle tulee lähinnä mieleen jokin hemmoteltu lemmikkieläin tai jotain vastaavaa. Ei sovi ihmiselle sellainen tylsyys.
Haluan kasvattaa lapset siihen, että elanto tulee työstä eikä isän rahoista tai taikaseinästä. Miehen yleinen lusmuilu ja teeveen (tai suoratoiston) katsominen niin ikään harmittaa lähinnä lapsille annettavan esimerkin takia (”kun faijakin saa”). Melua sieltä ei kuulu meidän tai lastenkaan makuuhuoneisiin, ja muutenkin nukun kuin tukki, vaikka ukko kömpisi myöhemmin viereen. Ja aamuseitsemältä herään värinähälytyksellä, jotta ukko saa jatkaa uniaan.
Muiden mielipiteistä en ole kovin huolissani, vaikka pari kaveria onkin kuittaillut kiikkustuolissa eeteetä lukevasta eläkeläisestä ja tohvelisankarista :/ Ikäeroa tosiaan meillä ei niin paljoa ole ja ukko muutenkin nuorekas.
Mikä ihme sinua estää kasvattamasta lapsia niin kuin sinä ajattelet? Nyt teillä on siinä kaksi hyvää erilaista esimerkkiä ja molemmat ovat oikein. Jos miehesi harrastaisi uhkapelaamista ja saisi rikollisuudesta rahansa, niin olisin huolissani, mutta se, että nauttii ansaituista rahoistaan ei ole huono esimerkki. Elämä muuttuu ap. Miehesi on kuitenkin varmasti sitä mieltä, että opiskelemalla fiksusti ja työtä tekemällä saa rahaa, niinhän hän on itsekin tehnyt, eli hän on samalla kannalla sinun kanssasi.
Lapset muodostavat oman polkunsa aikanaan ja et voi määrätä heidän tekemisiään ja ajatteluaan enää pitkään. Voit kertoa heille vaihtoehdoista ja kyseenalaistaa viisaasti asioita, joista olet eri mieltä, siitä tulee hyvää keskustelua jos niin haluat. Voit myös painottaa lapsille, että perheenne hyvinvointi ei ole ollut helposti saatavissa, joten heidän ei kannata asettaa itseään samanlaiseen asemaan tulevaisuudessa. Talo ja ja hyvinvointi tulee ansaita ja asetelmat eivät ole kaikille reiluja.
Ukko. Joutilas ukko. Puhutko lapsillesi miehestä ja heidän isästään aina halventavasti? Minkälaiset teidän kahden välit ovat? Jotenkin tuntuu, että siinä on sinulle työmaata näyttää lapsille hyvää esimerkkiä. Katkeruus on myös todella rumaa katseltavaa ja esimerkkinä erittäin huonoa.
Minun mieheni jokunen vuosi sitten 55-vuotiaana eläkkeelle. Itse olen kymmenisen vuotta nuorempi eli työaikaa on vielä jäljellä, jos siltä tuntuu. Tosin en ole millään varsinaisella nousu-uralla, vaan opettaja. Viime aikoina olen pitänyt enemmän lomia, myös virkavapaata, ollaan nautittu elämästä ja otettu iisimmin. Mieskin on muutaman ensimmäisen eläkekuukauden jälkeen aktivoitunut touhuamaan lasten kanssa, huolehtimaan vanhemmistaan ja remontoimaan mökkiä ja sijoitusasuntoja. En olisi vielä alle vuoden kohdalla huolissaan, arki hakee silloin vielä uomiaan :)