Mitä iloa parisuhde tuo elämään?

Yhdessä on mukavampi katsoa elokuvia.

Rakkautta

Mä en tiedä sillä en ole koskaan ollut niin onnekas että olisin parisuhteeseen päässyt, mutta kai siinä nyt jotain on oltava kun suurin osa ihmisistä sellaiseen haluaa. En tunne lisäkseni yhtäkään ikisinkkua joka ei siis koskaan olisi ollut suhteessa. Haluaisin toki itsekin tietää mikä se juttu siinä on, kun moni on jopa huonossa suhteessa kunhan ei vaan tarvitse olla yksin. Voihan olla etten pitäisi siitä yhtään, harmittaa jos en koskaan saa tietää.

Saa parempaa seksiä heti kun haluaa tai pienellä viiveellä.

Tyttöystävää on kivempi panna kuin noita muita keittiökoneita, tosin käyntiääni on välillä ärsyttävän kova.

Saa rakkautta ja hyvää seksiä (mikäli siis molemmat ymmärtää sen päälle, että on kivempaa jos toisellakin on kivaa). Voi jakaa arkea ja tehdä vapaalla kaikkea hauskaa yhdessä. Oppii tuntemaan toisen paremmin kuin muut ja tätä kautta on mahdollista kasvaa yhteen. :)

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä on mukavampi katsoa elokuvia.

:D Yllättävän vaatimaton vastaus, mutta varmaan usein pitää paikkansa.

Yksinkin on kyllä ihan riittävän mukava katsoa elokuvia.

Rakkaus, läheisyys, seksi, kumppanuus. Arjen jakaminen toisen kanssa kai se suurin mitä siitä saa. Olemme kumppanini kanssa kuin hyviä ystäviä seksuaalisella jännitteellä. Minulla on joku joka tuntee minut paremmin kuin kukaan muu ja silti rakastaa ja välittää, pitää huolta, vaikka ilmankin varmasti tulisin toimeen. Koen onnellisuutta hänen ilostaan ja elämässä tuntuu olevan jonkinlainen tarkoitus tai sisältöä.

Ensimmäinen parisuhde oli oikeastaan ainoa mielen räjäyttävä kokemus. Sen jälkeen ei ainakaan itsellä ole niin paljon sytyttänyt mikään, vaikka pitää kai sitä jossain vaiheessa vielä yrittää. Taitaa olla ainut asia jossa ei viisastu kokemuksen lisääntyessä tai ainakaan mielenkiinto ei kasva.

Minä olin vuosia sinkkuna. Olin onnellinen yksinkin. Kaipasin lähinnä ihoa ihoa vasten. Onneksi mies haluaa samaa, sillä kyhjötämme paljon lähekkäin ja pidämme toisiamme kädestä.

Mies saa pildeä ja äidinkorvikkeen. Nainen, aikuisen vauvan ja pallon jalkaan. Joillakin ilmeisesti on kova hoivavietti. Henkilökohtaisesti pidän enemmän kissoista.

Kyllä se ainoa ilo siitä on säännöllinen ja tasalaatuinen seksi. Tosin yleensä se menee lopulta niin tasalaatuiseksi, että muutaman vuoden välein joutuu vaihtamaan naista. Mutta vaihdetaanhan autojakin.

Olin 32-vuotias kun tapasin nykyisen puolisoni, enkä ollut koskaan seurustellut. Eikä hänkään. Olimme yli 10 vuotta asunneet molemmat yksin ja tottuneet omiin tapoihimme. Noilla spekseillä olisi kaikkien teorioiden mukaan pitänyt tulla katastrofi, mutta lähes 20 vuotta myöhemmin olemme edelleen onnellisesti yhdessä.

En ollut sinkkuna onneton, mutta parisuhteessa olen kaikin puolin onnellisempi. On arvokas lahja että on olemassa ihminen joka tuntee minut läpikotaisin, hyvät ja huonot puolet, ja silti rakastaa. Ja minusta on ihana tunne kun voin tehdä jonkun toisen onnelliseksi ja tiedän että hänen elämänsä on parempaa minun kanssani kuin se olisi yksin. Kai ihmisellä on jonkinlainen tarve tuntea itsensä merkitykselliseksi.

Lisäksi se että puolisoni on aivan älyttömän hyvää ja hauskaa keskusteluseuraa. Meillä on suht. samanlainen huumorintaju ja nauramme päivittäin. Ja on kiva kun on joku jolle kommentoida lukemaansa ja näkemäänsä; jonka kanssa jutella maailman tapahtumista ja olla välillä rakentavasti eri mieltä. Kyllähän ystävien kanssakin voi noin tehdä, mutta ystävät eivät ole niin usein paikalla kuin puoliso on.

Kaikenkaikkiaan tuntuu että elämässä on jotenkin paljon enemmän mieltä ja järkeä kun oli sinkkuna.

Nykyään, jo vahvasti aikuisena parisuhde on ennenkaikkea toinen ihminen, jonka kanssa elää elämää. Joka tukee, joka on läsnä elämässä jatkuvasti. Joku jonka takia herätä joka aamu, jonka takia tehdä töitä, joku jonka kanssa viettää vapaat. Tämän jonkun pitää tietysti olla oikeanlainen, eli sopiva. 

Nuorena sitä kuvittelee että tietää mitä se parisuhde on. Että se on vuoristorataa, jatkuvaa onnea, ja perhosia vatsassa, tai sitten itkua ja petturuutta lopulta. Ei, parisuhde on rinnallakulkemista, mahdollistamista itselle ja toiselle elämä jossa on tärkeä ihminen rinnalla kulkemassa.

Minulle henk.koht. iloa tuottaa se, että on ihana turvallinen ihminen, jolta saan läheisyyttä ja seksiä, huomiota ja kauniita sanoja. Se, että on joku, jonka kanssa voi jakaa kaiken, keskustella. Se, että on joku jonka kanssa tehdä asioita, jotka kiinnostaa molempia. Se, että voi jakaa puoliks ne arkiaskareet, joita ei oikeen kiinnostas tehdä.

Hyvä parisuhde antaa äärettömän paljon. On joku jonka kanssa tehdä asioita, hassutella, keskustella vakavia, saada ja antaa hellyyttä ja seksiä, joku joka tukee vaikeina aikoina ja jakaa ilot ja surut. On joku joka on kuin paras ystävä ja perheenjäsen yhdistettynä, ja vielä enemmän.

Huono parisuhde ei anna yhtään mitään. Se vie itsetunnon ja kaiken ilon ja energian ihmisestä, muuttaa ihmisen epävarmaksi, araksi, surulliseksi ja lannistuneeksi. Se voi muuttaa persoonallisuuden kyyniseksi ja epäluuloiseksi muita ihmisiä kohtaan.Se voi pitää sisällään hyväksikäyttöä, lannistamista, nöyryyttämistä, halveksuntaa, väheksyntää, alistamista, valehtelua, pettämistä monella eri tasolla tai jopa väkivaltaa.

Paljonkin iloa, näin kiteytettynä varmaan henkinen ja fyysinen läheisyys. Poikaystäväni on se, jolle kerron aina ensimmäisenä kaiken: ilot, surut, ihmetykset, pienet ja isot jutut. Hän tuntee minut läpikotaisin ja tajuaa sadasosasekunnissa, jos mieltäni painaa jokin. Myös minusta on palkitsevaa olla hänen rinnallaan, jos hän on surullinen. Hänen kanssaan on helppo olla iloinen, meillä on täysin samanlainen huumorintaju. Vaikka lomamatkalla menisi kaikki pieleen (pahanmakuiset ruoat, rakot jaloissa, paska sää ja huono hotelli), reissu tuntuu silti onnistuneelta, koska olin siellä juuri poikaystäväni kanssa.

Ja tietysti arkinen fyysinen läheisyys: istumme sohvalla vierekkäin, otamme kadulla kulkiessa kädestä kiinni, annamme toisillemme hyvänyönsuukon. Seksiä harrastaessa pystyn rentoutumaan täysin hänen kanssaan. 

Tietysti kaiken yllä olevan voi kokea vaikka hyvien ystävien tai vaihtuvien sänkykumppanien kanssa, mutta on mukavaa, että on olemassa ainakin yksi ihminen, jonka kanssa tiedän voivani jakaa kaiken.

Mitä parisuhde tuo elämään? Hyvän ystävän jonka kanssa harrastaa lisäksi seksiä.