Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisena jännittäminen
23.07.2018 |
Mitä ihmettä tulisi tehdä, kun aikuisena (ikää noin 25v) kaikenlainen jännittäminen on karannut käsistä?
Tänään aloitan uudessa työssä illalla, ja jo nyt polvet tutisevat, maha sekaisin, oksettaa jne. Hirveä jännitys kun pitää mennä uuteen paikkaan, uusien ihmisten luo ja yksin. Jos kyseessä on tuttu paikka tai edes yksi tuttu ihminen joukossa, jännitystä ei ole juuri yhtään. Mutta auta armias kun kaikki on vierasta.
Sitten taas kun pääsen hommaan sisälle, en jännitä hetkeäkään. Esimerkiksi vanhassa työpaikassani (jota myös jännitin aika paljon ekana päivänä) olisin voinut pitää luennon työtehtävistäni vaikka koko eduskunnalle ilman jännitystä. Tuttu työpaikka, tuttuja työkavereita ympärillä -> ei lainkaan jännitystä.
Uusi työpaikka ei pidä sisällään järin vaikeaa tekemistä (itse asiassa sen tasoista työtä jota melkein kuka tahansa voisi tehdä), mutta silti kädet tärisevät tätä kirjoittaessa. En oikein edes tiedä mitä jännittäisin, sillä eihän minulta ekana päivänä mitään odoteta. Mutta silti saatana mikä olo. Tämä ei tunnu edes helpottavan iän myötä, vaan pahenee entisestään.
Kenties jo huomenna marssin työpaikalleni kuin vanha tekijä, vailla mitään jännitystä.
Muilla vastaavaa?
Kommentit (35)
Täällä melko tismalleen sama tilanne jännityksen suhteen. Uudet ihmiset ja tilanteet ja jännittävät. Ehkä siihen auttaisi jonkinlainen itsetunnon parantaminen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Hyvä juttuhan on siinä, että kun työhön pääsee sisälle niin ei jännitä enää.
Olen myös tullut siihen tulokseen, että mikäli kokee uudessa olevan jotain kasvojen menettämisen tmv vaaraa, niin silloin jännittää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä. Olen kuitenkin ystävieni kanssa juteltuani huomannut, että lähes kaikki jännittävät samalla tavalla, sitä ei vain muut huomaa. Minulta on moneen kertaan kysytty, miten voin olla niin rauhallinen esiintymistilanteissa yms., vaikka todellisuudessa olen pyörtyä jännityksestä! Sinullakaan ap. jännitys ei kuitenkaan ilmeisesti erityisemmin rajoita elämää; tuollaisia erikoistilanteita kuten työpaikan vaihto en sentään aika harvoin. Luota vain siihen, että loppuviikosta jo helpottaa! Tsemppiä uuteen työhön. :)
Koettakaa keskittyä johonkin konkreettiseen olevaan, johonkin ihan muuhun kuin omaan itseennne.
Ette kuitenkaan ole muitten maailman napa.
Nähkää maailma ympärillänne. Kokekaa se.
Uskalla päästää irti siitä jännityksestä...sehän on sellainen tuntuu tunne, minkä haet itsellesi. Opettele uusia.
Mitä muuta voisi tehdä ja koska ja mihin kiinnittää keskittymisen?
Hengittämiseen. Kolmella sisään kolmeen laskien pidätä ja kolmeen laskien ulos.
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo luultavasti jännitystäni eivät muut näe. Korkeintaan jossain puheessa saattavat huomata siitä, että joudun vähän normaalia enemmän rykimään, sekä joidenkin sanojen kohdalla änkytän. En kuitenkaan niin paljoa, että kaikki puhuminen menisi plörinäksi.
Erityisen ahdistavia jännittämisen suhteen ovat olleet työhaastattelut. Voi kumpa voisi olla viikon mittainen työhaastattelu (ymmärrän kyllä miksei ole), sillä noissa alle tunnin mittaisissa haastatteluissa annan itsestäni varmaan aika huonon kuvan jännityksestä johtuen. En esimerkiksi uskalla juuri yhtään "haastaa vastaan" työhaastattelussa, sillä kaikki voimat menevät jännitykseni kurissa pitämiseen. Veikkaan että pari työpaikkaa olen hävinnyt haastatteluvaiheessa jännittämällä. -AP
Ota vaan rauhallisesti ja ajattele että aina voi kysyä joltakin jos ei ole varma asiasta.Meinaan kai se jännitys johtuu siitä työn uutuudesta? Jos johtuu uusien ihmisten tapaamisesta silloin vain tervehdit ensin ja tarkkailet heitä.Jotkuthan ovat sellaisia etteivät tervehdi eivätkä puhu vaikka olisi 10 vuotta samassa työpaikassa.Itse ainakin koitan hymyillä ja olla pois toisten tieltä ja keskustella jotain jos huomaan että joku on vastaanottavainen.Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Minäminäminäminä. Missä hän on? Meillä on useimmiten niin kiire miettiä mitä olemme tehneet ja mitä tulemme tekemään. Harvemmin kysymme, missä tämä minä on. Onko se löydettävissä? Mikä on tämän minän luonne? Onko minä tajuttavissa? Voiko minä tajuta itseään, vai jääkö minä aina tajutuksi? Jos näin on, mikä on tämän tajuamisen, millä ilmeisesti kaikki kuitenkin tajutaan, luonne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Minäminäminäminä. Missä hän on? Meillä on useimmiten niin kiire miettiä mitä olemme tehneet ja mitä tulemme tekemään. Harvemmin kysymme, missä tämä minä on. Onko se löydettävissä? Mikä on tämän minän luonne? Onko minä tajuttavissa? Voiko minä tajuta itseään, vai jääkö minä aina tajutuksi? Jos näin on, mikä on tämän tajuamisen, millä ilmeisesti kaikki kuitenkin tajutaan, luonne?
Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jännittäjä, ja Propral-beetasalpaaja auttaa siihen (sekä ehkäisee myös migreeniä) ja jos mahaa alkaa vääntämään niin otan avuksi Librax-vatsarelaksantit. Ne rauhoittaa mahaa ja päätä samalla.
Eiköhän ole ihan normaalia jännittää tai stressata uudessa työssä aloittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Äh. Onpa sulla omituinen asenne. Uuden työpaikan jännittäminen on ihan normaalia. Ei siinä ensimmäisenä päivänä vielä mitään urotöitä tehdä. Se on paikkaan ja ihmisiin tutustumista. Pikkuhiljaa kaikki tulee tutummaksi ja selkeämmäksi. Ja töihin perehdytys on tietysti aina. Askel kerrallaan. Työntekijä näyttää kyntensä kyllä paljon pudemmässä juoksussa, kuin ekan päivän aikana.
L-teaiini auttaa ahdistukseen, tällä on jopa ihan tutkittuakin vaikutusta, ei pelkkää placeboa. Ideaalitilannehan on, että emme jauhaisi tulevia juttuja - sehän on muusta elämästämme pois.
Liikunta auttaa karistamaan ylimääräistä märehdintää. Myös meditaatiota tai joogaa kannattaa kokeilla. Minulla itselläni meni vuosia karistaa oma ahdistus. Yksi tätä hidastava tekijä oli oma asenteeni. Kuvittelin asioiden etukäteen miettimisellä olevan positiivisia vaikutuksia. Tämä oli harhaluulo.
Minun piti lopulta huomata että minun oli luovuttava kaikesta murehtimisesta. En voinut jättää vain ”huonoja” murehtimisiani ja pitää ”hyviä”. Ne kaikki vain ruokkivat itseään ja harhaluulojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ainakin tapana käyttää ennen jännittäviä tilanteita komboa:
l-teaniini, beetasalpaaja, bentsodiatsepiini.
Ei jännitä enää esiintymiset tai treffit tuon jälkeen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Äh. Onpa sulla omituinen asenne. Uuden työpaikan jännittäminen on ihan normaalia. Ei siinä ensimmäisenä päivänä vielä mitään urotöitä tehdä. Se on paikkaan ja ihmisiin tutustumista. Pikkuhiljaa kaikki tulee tutummaksi ja selkeämmäksi. Ja töihin perehdytys on tietysti aina. Askel kerrallaan. Työntekijä näyttää kyntensä kyllä paljon pudemmässä juoksussa, kuin ekan päivän aikana.
Kyllä meillä huomaa ihan ekoista päivistä jo onko ihmisestä tähän työhön vai ei. Tarvitaan oma-aloitteisuutta, nopeutta ja halua oppia. Jotkut tulevat töihin vain mennäkseen sieltä mistä aita on matalin, ei kiinnosta tehdä vaikeimpia juttuja vaan jättävät ne minulle. Tauot kestävät aivan liian pitkään ja mielummin selataan puhelinta kun tehdään töitä. Kyllä hyvin helposti näkee kenestä tähän on ja kenestä ei. Tulosta on tultava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Äh. Onpa sulla omituinen asenne. Uuden työpaikan jännittäminen on ihan normaalia. Ei siinä ensimmäisenä päivänä vielä mitään urotöitä tehdä. Se on paikkaan ja ihmisiin tutustumista. Pikkuhiljaa kaikki tulee tutummaksi ja selkeämmäksi. Ja töihin perehdytys on tietysti aina. Askel kerrallaan. Työntekijä näyttää kyntensä kyllä paljon pudemmässä juoksussa, kuin ekan päivän aikana.
Kyllä meillä huomaa ihan ekoista päivistä jo onko ihmisestä tähän työhön vai ei. Tarvitaan oma-aloitteisuutta, nopeutta ja halua oppia. Jotkut tulevat töihin vain mennäkseen sieltä mistä aita on matalin, ei kiinnosta tehdä vaikeimpia juttuja vaan jättävät ne minulle. Tauot kestävät aivan liian pitkään ja mielummin selataan puhelinta kun tehdään töitä. Kyllä hyvin helposti näkee kenestä tähän on ja kenestä ei. Tulosta on tultava.
No ootko varma että jännittäjä on aikeissa mennä töihin lusmuilemaan? Eihän tuossa sun asenteessa ole mitään järkeä. Jos työntekijä pelotellaan ja ahdistetaan jo ekana päivänä, niin tuskin saadaan hänestä hetkeen sitä potentiaalia mitä hänessä voisi olla. Kyllä ne lusmuilijat erottuu muutamassa viikossa viimeistään kuitenkin. Mutta sun asenteella voitte menettää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Äh. Onpa sulla omituinen asenne. Uuden työpaikan jännittäminen on ihan normaalia. Ei siinä ensimmäisenä päivänä vielä mitään urotöitä tehdä. Se on paikkaan ja ihmisiin tutustumista. Pikkuhiljaa kaikki tulee tutummaksi ja selkeämmäksi. Ja töihin perehdytys on tietysti aina. Askel kerrallaan. Työntekijä näyttää kyntensä kyllä paljon pudemmässä juoksussa, kuin ekan päivän aikana.
Kyllä meillä huomaa ihan ekoista päivistä jo onko ihmisestä tähän työhön vai ei. Tarvitaan oma-aloitteisuutta, nopeutta ja halua oppia. Jotkut tulevat töihin vain mennäkseen sieltä mistä aita on matalin, ei kiinnosta tehdä vaikeimpia juttuja vaan jättävät ne minulle. Tauot kestävät aivan liian pitkään ja mielummin selataan puhelinta kun tehdään töitä. Kyllä hyvin helposti näkee kenestä tähän on ja kenestä ei. Tulosta on tultava.
Olin edellisessä elämässäni juuri samankaltaisessa työpaikassa. Henkselinpaukutteuista huolimatta, tai juuri niiden ansiosta, oli niinpäin että työpaikka oli täynnä ”lusmuilijoita”, ja ”hyvät” työntekijät kävivät vain kääntymässä. Ei minkäänlaista johtamista vaan sokeaa soutamista ja huopaamista tuloksen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että valtaosa työntekijöistä siellä uudella työpaikallasi tuskin kiinnittää sinuun sen suurempaa huomiota, vaikka itse kokisitkin olevasi muiden arvostelevien katseiden alla. Heillä on omat työnsä ja muut asiansa, joihin keskittyä, eikä sinulta tosiaankaan vielä tällä viikolla kukaan odota yhtään mitään. Hyvin se menee!
Aijaa? Kyllä mä ainakin mitä tässä vuosien mittaan (esim viime vuonna koulutin kymmenen uutta työntekijää), seuraan todella tarkasti miten hoitavat työnsä. Mun tehtävä on raportoida esimiehelle tuleeko heidän työskentelystään mitään ja onko heistä tähän työhön.
Äh. Onpa sulla omituinen asenne. Uuden työpaikan jännittäminen on ihan normaalia. Ei siinä ensimmäisenä päivänä vielä mitään urotöitä tehdä. Se on paikkaan ja ihmisiin tutustumista. Pikkuhiljaa kaikki tulee tutummaksi ja selkeämmäksi. Ja töihin perehdytys on tietysti aina. Askel kerrallaan. Työntekijä näyttää kyntensä kyllä paljon pudemmässä juoksussa, kuin ekan päivän aikana.
Kyllä meillä huomaa ihan ekoista päivistä jo onko ihmisestä tähän työhön vai ei. Tarvitaan oma-aloitteisuutta, nopeutta ja halua oppia. Jotkut tulevat töihin vain mennäkseen sieltä mistä aita on matalin, ei kiinnosta tehdä vaikeimpia juttuja vaan jättävät ne minulle. Tauot kestävät aivan liian pitkään ja mielummin selataan puhelinta kun tehdään töitä. Kyllä hyvin helposti näkee kenestä tähän on ja kenestä ei. Tulosta on tultava.
Olin edellisessä elämässäni juuri samankaltaisessa työpaikassa. Henkselinpaukutteuista huolimatta, tai juuri niiden ansiosta, oli niinpäin että työpaikka oli täynnä ”lusmuilijoita”, ja ”hyvät” työntekijät kävivät vain kääntymässä. Ei minkäänlaista johtamista vaan sokeaa soutamista ja huopaamista tuloksen perässä.
No joo kyllähän sekin jotain kertoo työpaikan tasosta ja johtamisesta, jos uusia työntekijöitä käytetään kääntymässä ja taas on hetken päästä paikka auki. Olisko rekrytointiprosessissa sitten parantamista, jos vasta ekoina päivinä huomataan onko uudessa työntekijässä ainesta vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jännittäjä, ja Propral-beetasalpaaja auttaa siihen (sekä ehkäisee myös migreeniä) ja jos mahaa alkaa vääntämään niin otan avuksi Librax-vatsarelaksantit. Ne rauhoittaa mahaa ja päätä samalla.
Miksi näiden pitää kaikkien olla reseptilääkkeitä. En pysty jännityksen takia hakemaan ammatillista apua.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut jännittäjä lähes koko ikäni. Alkoi jossain vaiheessa ala-asteella (olin musiikkiluokalla) ja aina kun piti lähteä johonkin konserttiin ja mulla oli soolo-osuus, istuin vessassa juuri ennen kun piti nousta lavalle. Se oli ihan hirveää! Olen edelleen samanlainen. Aina jos jotain tavallisesta poikkeavaa on tiedossa, maha menee kuralle, ravaan vessassa, en saa yöllä unta, kädet hikoaa, punastelen, hikoilen, sydän tykyttää... Syön tähän lääkkeitä ja käyn terapiassakin vaivastani mutta nuo vain lieventävät jännittämistäni, eivät täysin poista vaivojani. Olisi ihanaa olla normaali eikä jännittää joka hlvetin asiaa!