Onko kukaan joutunut kouluttautumaan mielenterveysongelmien takia uudestaan?

Eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle

en halua eläkkeelle vielä, olen korkeasti koulutettu, mutta en pysty varmaan palaamaan työhöni enää, nyt sairaslomalla.

ap

up

Mikset voisi palata entiseen koulutustasi vastaavaan työhön? Eri työpaikka, mutta ala sama?

Mt dg saaneet työnnetään nykyisin mieluusti eläkkeelle, vaikkei tähän aina pakottavaa syytäkään olisi.

Olisi edes se ensimmäinen koulutus alla... t. mt-ongelmainen

Mt-taustalla tuskin pääset muuta kuin lähäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikset voisi palata entiseen koulutustasi vastaavaan työhön? Eri työpaikka, mutta ala sama?

Mt dg saaneet työnnetään nykyisin mieluusti eläkkeelle, vaikkei tähän aina pakottavaa syytäkään olisi.

en tiedä voinko palata, kyseessä hoitoala, vaativa sellainen, yksintyöskentelyä. Sanottiin etten voi koskaan palata edes täysiaikaisesti työhöni. Osa-aikaisesti nyt olen tehnyt työtäni. Puhuttiin uudelleen koulutuksesta mutta jää ilmeisesti itselleni hankittavaksi vaikka muutenkin kaikki nyt vaikeaa sairastumisen jälkeen. En tiedä mitä tässä tilanteessa ylensä voi tehdä. En halua elåkkeelle mutta sanotaan etten voi tehdä työtäni.

ap

Käytännössä erittäin vaikeaa. Mielen sairaudet kun ovat verrattavissa fyysisiin sairauksiin yksi yhteen. Ne ei ole tahdonalaisia asioita "mutku mä haluun". Olis mustakin kiva käydä töissä joskus jaksaessaan, mutta työkykyinen on oltava pitkäjänteisesti ja kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.

Mä olen siirtymässä siivoustyön pariin, mutta voinnin vaihtelevuus tuo haasteita. Lisäksi mulla on omat "rajoitteeni" työn laadun suhteen. Pidän kuitenkin alasta ja olen hankkinut koulutustakin iihen. Osa-aikainen, kevyehkö esim. toimistosiivous on ollut ihan ok. Tai oli siihen saakka kun tuli taas pieni romahdus. Ihan lyhyitä keikkatöitä en voi tehdä.

Olen menossa keskustelemaan eri vaihtoehdoista ja saamaan ideoita mielenterveysammattilaisten kanssa, toivottavasti saan jotain apua. "Pelkkä" kotiinjääminen ei ole kohdallani hyvä juttu. Hankalaa heilua jossain osatyökykyisen ja askartelupajalaisen välimaastossa.

Onko muilla kokemuksia siitä, kun ei mahdukaan normi 37,5/40h viikossa tekevän muottiin?

Mä jouduin/pääsin mt sairauksien vuoksi ensin pitkälle saikulle ja sitten uudelleenkoulutukseen. Koulu jäi kesken ja nyt eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin/pääsin mt sairauksien vuoksi ensin pitkälle saikulle ja sitten uudelleenkoulutukseen. Koulu jäi kesken ja nyt eläkkeellä.

mä pelkään tuota eläkettä kuin ruttoa. Pelkään etten jaksa, olen luuseri ym. Kasvatettu pärjäämään. Olen suht nuorikin vielä. Pelkään että jos joudun eläkkeelle niin teen itsemurhan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen siirtymässä siivoustyön pariin, mutta voinnin vaihtelevuus tuo haasteita. Lisäksi mulla on omat "rajoitteeni" työn laadun suhteen. Pidän kuitenkin alasta ja olen hankkinut koulutustakin iihen. Osa-aikainen, kevyehkö esim. toimistosiivous on ollut ihan ok. Tai oli siihen saakka kun tuli taas pieni romahdus. Ihan lyhyitä keikkatöitä en voi tehdä.

Olen menossa keskustelemaan eri vaihtoehdoista ja saamaan ideoita mielenterveysammattilaisten kanssa, toivottavasti saan jotain apua. "Pelkkä" kotiinjääminen ei ole kohdallani hyvä juttu. Hankalaa heilua jossain osatyökykyisen ja askartelupajalaisen välimaastossa.

Onko muilla kokemuksia siitä, kun ei mahdukaan normi 37,5/40h viikossa tekevän muottiin?

Jatkan vielä: mullahan tämän on tarkoitus olla enemmän jonkinlaista toimintakykyä ylläpitävää harrastustoimintaa. Olisi kiva tehdä edes jotain, tuntea itsensä vähän normaalimmaksi. Toisaalta ei mun kuntoutumista voi uusien työnantajien niskaan sysätä, kotona taas alan erakoitumaan. Toivon vaan niin että tästä tulisi jotain :-)

Sairastuin vaikeaan masennukseen neljä vuotta sitten. Vaikka nyt voin jo ihan hyvin, en kestä enää sitä stressiä, joka aiemman työni mukana tuli. Kouluttauduin uusiin hommiin. Palkka laski muutaman tonnin, mutta olen työssäni onnellinen. Stressitaso pysyy hallinnassa ja pää kasassa.

Turha räpistellä. eläkkeelle tai arkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Turha räpistellä. eläkkeelle tai arkkuun.

No onhan se sääli että menee elämä hukkaan, vai onko se edes jos ei omasta elämästä ole kyse ja en arkkuun haluaisi, liian lopullista eikä näe lapsia.

ap

Ennen romahdusta ja burnouttia työskentelin myyjänä kaupan kassalla, vaikka opiskelin talousalan ihmiseksi eli merkonomiksi. Romahduksen jälkeen olen ollut mm laitossiivoojana, katonhuovuttajana, lähihoitajana ja viheralueidenhoitaja, mutta tuntuu siltä että auttamisen ja parantamisen sijaan nämä ovat vain pahentaneet oloani. Ilma saikuttamista, olisin varmaan ollut jo kolme kertaa uudelleen burnoutissa. Nyt olen kouluttautumassa suurkeittiökokiksi koska työkkäristä käskettiin. Valitettavasti kokkaaminen ei ole koskaan pahemmin kiinnostanut minua.