Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos elämä kiinnostaisi edes hetkeäkään
Interr
22.07.2018 |
Mitä ajatuksia teihin herää jos kertoo että on pienestä lähtien inhonnut elämän ja miltä se tuntuu? Sairaudet tutkittu, 5 vuoden terapia takana, kukaan ei näe elämässäni vikaa, ei diagnooseja. Hämmästyttävä kyllä mutta kukaan lääkäri ei löytänyt mitään vikaa, sanoivat vain että minun pitää löytää kivaa tekemistä.
Olen pohjattoman katkera ja vihanen että olen olemassa tällä planeetalla. Olen iloinen ja minusta kukaan ei uskoisi että minulla on tällasia ajatuksia.
Uskotteko siihen että jotkut eivät vain pidä elämisestä? Olen kohta 30 ja sinnittelen.
Kommentit (5)
Oletko nähnyt riittävästi läheltä ihmistä,jonka elämä om sairaudesta tai vammasta johtuen aivan hirveää.Ehkä se avis sinun silmäsi näkemään,kun asiasi ovat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua inhottaa kuinka 99% ihmisistä jaksavat olla ajattelemattomia, typeriä, sivistymättömiä, ilkeitä. Nauran tälle illuusiolle mitä kaikki ottavat vakavasti. Raha on tärkein ja kilpailua. Ihmisiltä menee ohi kaikki sen tärkeimmän. Aamulla katson mitrn ihmisiä ovat kuin lampaat kun astuvat busseihin töihin. Tosi tärkeetä...
Milloin olette viimeksi nähnyt kunnollisen inhimillisen teon?
Tuntui että aidosti viisaita ja vilpittömiä ei enään ole maailmassa.
Teen työtä sairaiden ihmisten kanssa ja kadehdin heitä siitä että kohta kuolevat pois.
Olen niin surkea että olen jopa katellinen sairaille. Itse valitettavasti terve.
Vierailija kirjoitti:
Oletko nähnyt riittävästi läheltä ihmistä,jonka elämä om sairaudesta tai vammasta johtuen aivan hirveää.Ehkä se avis sinun silmäsi näkemään,kun asiasi ovat hyvin.
Minä ainakin olen, ja se on entistä enemmän vakuuttanut minut siitä, että tämä maailma ja elämä yleensä on paskaa. Ei sillä ole mitään väliä, ettei se paska ole minuun osunut erityisen rankasti, en ole niin itsekäs että voisin ajatella vain omaa oloani, katsoa vaikka hirvittävän sairauden kanssa vuodesta toiseen taistelevaa ja vaan iloisesti todeta että ai onnea kun mun asiat on hyvin. Päinvastoin, siinä tilanteessa ajattelin, että haluaisin tästä kamalasta kivun, vaivan ja kuoleman maailmasta pois jo.
- 1
Alue: Aihe vapaa
Uskon, olen samanlainen. Ikää 43 v. Olen tuntenut lapsesta asti samoin. En siis ole sillä lailla masentunut, että henkilökohtaisesti kärsisin kauheasti mistään, en fyysisestä enkä psyykkisestä pahasta olosta. Pettymykseni elämään on enemmän filosofista laatua. Elämä tuntuu niin merkityksettömältä, ja myöskin kamalan julmalta. Luontokin on lähinnä ahdistava, täynnä jatkuvaa taistelua ja kamppailua ja kuolemaa. En halua osallistua olemassaolon taisteluun itse. Luonnollisesti en ole tehnyt lapsia maailmaan, jota pidän sellaisena jossa eläminen ei ole elämisen arvoista.
Usein epäilen, että onkohan tämä koko maailma jonkun avaruusolentojen/jumalolentojen julma simulaatio, niistä on kiva katsella miten otukset tappelee päästäkseen parittelemaan, valtaan, asemaan, ja siinä sivussa pettävät, tappavat, juonittelevat, pahoinpitelevät jne.