Ahdistaa, koska en löydä ulospääsyä tilanteesta

Mies lähti salaa (kertaakaan edes puhumatta että jonkin asian pitäisi muuttua) , se on nyt ollut 5kk Thaimaassa, ja yrittää salaa sen kaikin keinoin, no en ole tyhmä, jos se olis suomessa se olisi muuttanu osoitteen heti pois täältä.

No joka tapauksessa
- en halua viettää elämääni yksin
-ikävöin miestäni/rakastan edelleen
-en kuitenkaan voisi ottaa miestä takas koska sehän voi koska vaan taas tehdä saman tempun.
-en luota tämän takia yhteenkään mieheen
=en pysty enkä halua elää yksin, mutta en myöskään pysty/halua luottaa keneenkään mieheen (paitsi veljiini tietty). Eli ratkaisua ei ole olemassa, mä en tuu enää koskaan päästää ketään niin lähelle että pystyis mua satuttaa ja se tuntuu surulliselta.

Hädin tuskin selvisin tästä hengissä (mikä on täysin veljeni ansiota, hän piti mut väkisin kasassa niinä hetkinä jolloin olisin yksin ollessani kävellyt lähimmän junan alle)

Ikinä en enää halua niitä tunteita kokea, ikinä en halua antaa mitään valtaa kenellekkään mun tunteisiin. Aika surullista elää loppuelämä yksin varsinkin kun oon sosiaalinen ja kaipaan seuraa. Mutta ei auta en halua takaisin niihin tummiin tunteisiin :,(