Miehen raivoamiset

Vierailija kirjoitti:

Mieheni saa aika ajoin mittasuhteet ylittäviä raivostumisia, jolloin huutaa, kiroilee ja esim. lähtee kauppakeskusreissulla yllättäen autolla yksin kotiin jättäen lapset ja minut ihmettelemään suuttumista.

Muutaman päivän jälkeen leppyy ja ei suostu puhumaan tapahtuneesta. Jos asiasta yrittää puhua, niin saa taatusti uuden riidan aikaiseksi. Parempi on siis vain antaa asian olla.

Koen tilanteen tosi epäreiluksi.

Anne

Ja sinä tyynen rauhallisena odottelet lasten kanssa muutaman päivän ostoskeskuksessa, kunnes mies leppyy? Ei tule ollenkaan mieleesi, että et taida olla terve sinäkään.

Puolustelet tuon sietämistä = omaa saamattomuuttasi ja laiskuuttasi sillä, että ero ei ole helppo kun on lapsia. Mutta ajattelisit lapsiasi etkä  olisi niin itsekäs! Mieti sitä, kuinka pahalta ja pelottavalta miehen raivoaminen lapsista tuntuu. Hyvinäkin hetkinä he ovat stressaantuneita ja varuillaan, kun eivät tiedä, milloin isä räjähtää.

Ajattele sitä päivää, kun lapsesi kohtelevat sinua ja aikanaan lapsenlapsiasi samalla tavalla kuin isäsi. Tai ehkä sinä et sitä näe, sillä lapsesi tulevan muuttamaan pois kotoaan jo 16-vuotiaina. Niin on tapana tehdä sellaisilla lapsilla, joilla on paha olla kotona. Pienestä pitäen he uneksivat siitä päivästä, kun ei enää tarvitse pelätä ketään.

Olipa miehellä ikäkriisi, hormonijuttu tai vaikka aivokasvain, se ei oikeuta raivoamiseen eikä vaadi sinua eikä varsinkaan lapsia sietämään sitä.

Sairas kuvio, lapsille mielenterveys ongelmia tiedossa jos huonosti käy ja ap vaan hymistelee kaupassa lapsilleen: "Joo isi taas vähän räjähti ja lähti menemään, odotellaan kun rauhoittuu ja tulee meidät hakemaan, kyllä isi on ihan normaali..."

Sitä vaan ohiksena mietin, miten erota miehestä, joka ei hallitse tunteitaan. Ero ja jo sen uhkahan voi saada miehen reagoimaan vaikka miten vaarallisesti. Poliisiahan ei tosta vaan tilata muuttoa turvaamaan vai mitä? Miten menetellään?

Aina syyllistetään vetoamalla lapsiin. Miten ero tekee asiat helpommiksi lapsille? Sama menohan jatkuu vaan eri osoitteessa eikä toinen vanhempi ole lapsia puolustamassa. Ai valvotut tapaamiset? Mitä ennen sitä ja jo eroprosessi itsessään. Kaikki eivät ole elä turvallisissa ja terveissä parisuhteissa, joista tuosta noin vaan ilmoitusasiana lähdetään täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Lapset eivät pysty hahmottamaan traumaa tai keskustelemaan siitä.

Minun isäni oli kuvailemasi kaltainen, aikuisena vasta aloin oireilla ahdistuksella ja paniikkikohtauksilla. Psykiatrini jäljitti ahdistukseni alun lapsuudesta isän käytöksestä.

Koti oli täysin turvaton paikka. Aikuisenakaan en tunne olevani turvassa enkä luota tulevaisuuteen. Riitatilanteissa menen hysteeriseksi ja saan paniikkikohtauksia.

En toivoisi tällaista kenellekään, vaikka yritän muuttua joudun työskentelemään vielä vuosia.

Älä altista lapsiasi samalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei se parisuhteen päättäminen niin yksinkertaista ole, jos perheessä on lapsia. Mies on kaksi ääripäätä. Tosi mukava j turvallinen ollessaan hyvällä päällä ja huonolle päälle sattuessaan uhkaava huutaja.

Ap

Juuri lasten takia sinun pitää jättää uhkaava huutaja, vaikka mies olisikin sitä vain silloin tällöin. Olet vastuussa siitä, että he saavat turvallisen lapsuuden, ja nyt se on heiltä jo viety.

Täytän kohta neljäkymmentä ja kärsin vieläkin raivoavan isän aiheuttamista traumoista, eikä kyseessä ollut fyysinen väkivalta, vaan jotain hyvin samantapaista mitä ap kuvaa. Että onnea vaan sinun lapsillesi, ap, edessä vaikea taival rakentaa itsetuntoa ja muodostaa tasapainoisia ihmissuhteita kun perusturvallisuus on viety.

Tuo ei vaan pilla teidän parisuhdettanne vaan todellakin vaikuttaa lapsiinkin. Sun pitää ehdottomasti puuttua tilanteeseen.

Kirjoita miehelle kirje, anna se silloin, kun lähdet vaikka lasten kanssa ulos kotoa ilman häntä. Että hän voi rauhassa lukea sen ja miettiä mitä sanot.

Kirjoita että lupaat tukea miestä, jos hän lähtee hoitamaan asiaa.

Jos ei suostu hoitoon, sitten rupeatte neuvottelemaan erosta. Miehen pitää nähdä että olet tosissasi ja ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää. Nythän se menee sulla läpi mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Aina syyllistetään vetoamalla lapsiin. Miten ero tekee asiat helpommiksi lapsille? Sama menohan jatkuu vaan eri osoitteessa eikä toinen vanhempi ole lapsia puolustamassa. Ai valvotut tapaamiset? Mitä ennen sitä ja jo eroprosessi itsessään. Kaikki eivät ole elä turvallisissa ja terveissä parisuhteissa, joista tuosta noin vaan ilmoitusasiana lähdetään täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Tätä alapeukuttaneet ja muut samanmieliset, antakaa sitten vinkkejä kyseisenlaiseen tilanteeseen. Helppo se on alapekutella kun on itsellä asiat niin hyvin, ettei tällaista edes tule ajatelleeksi ymmärtämisestä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se parisuhteen päättäminen niin yksinkertaista ole, jos perheessä on lapsia. Mies on kaksi ääripäätä. Tosi mukava j turvallinen ollessaan hyvällä päällä ja huonolle päälle sattuessaan uhkaava huutaja.

Ap

Kyllä  se on hyvin yksinkertaista, turhaan selittelet. Siinä vaan ilmoittaa miehelle ettei  tuollaista käytöstä  jätä  ja seuraavasta se on palo ja ulos kentältä. Sitten kun se seuraava kerta tulee niin se on palo ja pois kentältä eli  ero koska olet asiasta jo varoittanut. Lapset eivät tee siitä yhtään hankalampaa, päinvastoin helpompaa koska  noin epävakaa ihminen kuin tuo  mies ei  sovellu huoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se parisuhteen päättäminen niin yksinkertaista ole, jos perheessä on lapsia. Mies on kaksi ääripäätä. Tosi mukava j turvallinen ollessaan hyvällä päällä ja huonolle päälle sattuessaan uhkaava huutaja.

Ap

Kyllä  se on hyvin yksinkertaista, turhaan selittelet. Siinä vaan ilmoittaa miehelle ettei  tuollaista käytöstä  jätä  ja seuraavasta se on palo ja ulos kentältä. Sitten kun se seuraava kerta tulee niin se on palo ja pois kentältä eli  ero koska olet asiasta jo varoittanut. Lapset eivät tee siitä yhtään hankalampaa, päinvastoin helpompaa koska  noin epävakaa ihminen kuin tuo  mies ei  sovellu huoltajaksi.

Ja mies hymyssäsuin nyökytellen suostuu tähän ja samaan hengenvetoon lupaa ettei tapaa jatkossa enää lapsia? Ja ellei yllätykseksesi suostu, niin mitäs sitten?

Videoit miehen raivokohtauksia ainakin kolmesti ja sitten eroat. Saat miehelle valvotut tapaamiset lapsiensa kanssa.

Onko niitä oikeesti hyviäkään hetkiä jos koko ajan pitää pelätä ja jännittää millon ja mistä raivostuu? En usko että on, ei puolisolla eikä lapsilla.

Tuo videointi on tosi helppo ja tarpeellinen nyt kännykkä ja taplettiaikoina. Näitä raivoavia " hulluja" miehiä kun tuntuu riittävän hirveän paljon.

Valmistelkaa eroa taloudellisesti ,älkää ainakaa lisää lapsia tehkö raivopään kanssa.

Jos ei suostu terapiaan eikä muuksi muutu,näytä videot ja eroa ."mihin koira karvoistaan pääsee"

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä oikeesti hyviäkään hetkiä jos koko ajan pitää pelätä ja jännittää millon ja mistä raivostuu? En usko että on, ei puolisolla eikä lapsilla.

Lapset eivät osaa käsitellä asioita, joten joko oireilevat tai sitten jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapsi ei kykene kertomaan ettei tunne oloaan turvalliseksi. Luontainen keino selviytyä on kieltää että mitään pahaa on tapahtunut.

Yleisimmin oireilu alkaa vasta aikuisiällä, lapset muistavat enemmän kuin aikuiset. Siksi moni ei tajua millaista tuhoa aiheuttaa lapsensa psyykkeelle, vaikka lapsi ei heti oirehtisikaan.

Niin, ja ap.n kannattaa muistaa, että lapset saattavat sinulle olla aikuisina katkeria, kun et raivo isukista voinut erota "heidän vuokseen. "