Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä, valehtelusta ja erosta selviäminen
21.07.2018 |
Meillä on miehen kanssa takana noin kolmen vuoden suhde ja sain pari viikkoa sitten hyvin ikävällä tavalla tietää hänen pettäneen minua ja valehdelleen isoista asioista kauan aikaa. Kyseenalaistan tällä hetkellä olenko koskaan edes tuntenut koko ihmistä. Tuntuu, että suhteemme on ollut pelkkää valhetta, vaikka mies sanookin minua rakastavansa. Olen ollut aivan tolaltani siitä lähtien, kun asiat tulivat tietooni. Ero on käsillä, mikä on järjellä ajateltuna ainoa oikea ratkaisu. Siitä huolimatta ikävöin ja rakastan miestä edelleen, vaikka hän on loukannut minua todella pahasti. En ole tapahtumien ja eron jälkeen pystynyt syömään enkä nukkumaan ja pakolliset asiat saan vain jotenkuten hoidettua. En kykene jostain syystä tuntemaan edes vihaa miestä kohtaan. Vain järjetöntä tuskaa. Ystäville olen toki oloani purkanut, mutta en halua heitä liikaa kuormittaa. Miten tällaisesta voi selvitä kun tuntuu, että ahdistus vie järjen?
Kommentit (18)
Kyllä siitä vaan selviää, vie vain aikaa. Itseäni auttoi pahimman yli se kun ei ollut aikaa jäädä suremaan kotiin vaan työt ja muut vastuut oli hoidettava. Luin erokirjoja, itkin ja yritin ymmärtää tapahtunutta. Rakkautta toiseen on mahdoton lopettaa kuin seinään mutta on parasta pitää etäisyyttä ja ymmärtää ettei pettäjä ole hyväksi sinulle ja suhteella ei ole tulevaisuutta. Jos kerran pettää, pettää usein toisenkin kerran. En kokemuksesta siis suosittele että jäisit suhteeseen pettäjän kanssa vaikka irti repiminen sattuukin pirusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaan voi mennä yksinkin. Jos mies on osoittautunut tyystin toiseksi ei kai auta kuin ajatella että mies johon rakastuit on kuollut tai häntä ei koskasn ollutkaan. Älä jää kynnysmatoksi
No onneksi vain kolmen vuoden suhde eli ei mitään.
Pieniä on sun murheet jos ei ole lapsia. Itse samassa tilanteessa, paitsi että löytyy kaksi lasta joista pienempi ei ole edes 6kk vanha. Kiitos vaimo
Pääset kyllä yli ajan kanssa. Ja tapaat vielä parempiakin miehiä. Rakastut uudelleen. Olen siitä varma. Kun syvästi rakastamani aviomies kuoli 10 vuotta sitten, en uskonut, että pääsisin koskaan yli. Tahdoin itsekin kuolla. En nähnyt mitään tulevaisuutta. Mutta kuin kumman kautta elämä alkoikin ihan itsestään rakentua taas. Ihan yrittämättä. Elämänvoima on mahtava ja ihana. Luota siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma, 4,5 vuoden suhde, pari lasta joista toinen yhteinen. Erosta puoli vuotta ja vieläkin vituttaa mutta ihan hyvin jo menee. Valehteli monesta asiasta ja pettämisestä sain tietää itse, en hänen suustaan. Nainen olikin loppujen lopuksi aivan jotain muuta. Sekaantui varattuun jonka kanssa nyt on joten rikkoi kaksi perhettä. Laatuyksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä, että asiat voisivat paljon pahemminkin olla koska suhteessa ei ole lapsia, ja olemme olleet yhdessä melko vähän aikaa. Tämä ei kuitenkaan yhtään vähemmä sitä tuskaa mikä aiheutuu siitä, kun ihminen johon on todella uskonut ja luottanut, paljastuu joskiksin aivan muuksi. Tunteet eivät tosiaan kuuntele järkeä ja ikävä on todella suuri, vaikka kyseinen ihminen on minua jo suhteemme aikana useasti satuttanut. Kiitos kaikille tähän mennessä kannustavista viesteistä! Ap
Ei se helppoa ole. Itsellä takana 15v suhdetta, josta 10 vuotta aviossa. Mies jäi kiinni totaalisen kaksoiselämän viettämisestä - eli työnsä luonteen puolesta ’sinkkuelämää’ ja lukuisia vieraita naisia. Ensimmäiset 6kk meni itselläni täysin sumussa, laihduin, itkeskelin ruokakaupan hyllyjen välissäkin... Nyt tapahtuneesta 2,5v ja elämä alkaa voittamaan. Edelleen tapahtunut on ajatuksissa - jos ei ihan päivittäin, mutta viikottain. Mutta aurinkokin paistaa jo, paljon enemmän. Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastetun ja luotetun puolison taholta tuleva valehtelu ja pettäminen on kyllä pahimpia asioita mitä toiselle voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Pieniä on sun murheet jos ei ole lapsia. Itse samassa tilanteessa, paitsi että löytyy kaksi lasta joista pienempi ei ole edes 6kk vanha. Kiitos vaimo
En ole vastaavaa kokenut, mutta pienten lasten äitinä sanoisin, että lasten kanssa voi olla helpompaa löytää voimaa itsestään hoitaa tilanteen käytännön asiat ja jatkaa eteenpäin. Lapset pitävät arjessa tavallaan. Mutta toki surua ja pettymystä on kauheaa käsitellä, kun on pienet lapset hoidettava, ja heidän tarve pitää molemmat vanhemmat edelleen tärkeinä ja rakkaina on tärkeämpi kuin oma tarve haukkua puolisoa.
Sanonpa kyllä senkin, että pääsääntöisesti pikkulasten vanhemmilla on tunteet enemmän muutenkin jäähyllä, verrattuna lapsettomaan pariskuntaa. Toinen saatetaan nähdä negatiivisemmassa valossa ennestään, ja siten on helpompaa päästää irti.
Joka tapauksessa, ei tunteita voi sinänsä verrata, että kummalla on pahempi olla. Kun tuntuu pahalta, niin tuntuu pahalta. Olette molemmat kokeneet syvän pettymyksen ihmissuhteessa, jonka pitäisi olla yksilön suurin tuki ja turva. Se jättää aina jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkujärkytyksessä voi olla kaikenlaisia outoja tunteita. Eikä se rakkaus ole semmoinen juttu, että sen vousi heti napsauttaa pois päältä, kun saa tietää tousen petollisuudesta. Mutta ajan kanssa helpottaa ja se pöhkö rakkauskin kaikkoaa.
t. puoli vuotta sitten samassa tilanteessa ja vasta nyt voin sanoa, etten ottaisi exää takaisin
Vierailija kirjoitti:
Porvooooo
Eikä oo, vaan joko Hamina tai Loviisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samassa tilanteessa kuin aloittaja 3 vuotta sitten. Kun kaikki ryskyi päälle, ajattelin etten selviä koskaan. Sitten selvisinkin. Nämä auttoivat:
Puhu ammattiauttajalle (psykologille).
Kerro avoimesti ystäville ja lähiperheelle miten rikki olet ja mitä on tapahtunut.
Kuuntele itseäsi. Loppupeleissä sinä olet itsesi paras asiantuntija.
Anna itsellesi ihan helvetisti aikaa. Lue kirjoja. Tutki itseäsi - kuka olet ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Tee niitä asioita.
Urheile. Nautiskele.
Sitten kun siltä tuntuu, suosittelen myös irtosuhteita ja fuckbuddy ihmissuhteita. Ainakin kokeilemaan. Joko se auttaa tai ymmärrät vielä paremmin mitä arvostat parisuhteessa.
Tsemppiä. Oon tosi pahoillani että kohdallesi osui mätämuna. Hän tai asiat joita hän teki eivät määrittele sinua millään tavalla, vain häntä itseään. Toivottavasti ei ollut eksäni, hän on riippa.
15 jatkaa:
Ystäville puhuminen on tärkeää, koska he pitävät sut kaidalla polulla. Aina kun tekee mieli soittaa/tekstata miehelle, soita sun ystävälle sen sijaan.
saman kokenut, ex porskuttaa eteenpäin uudessa suhteessa ollut jo monta kuukautta.... tekopyhänä laittoi meidän vuosipäivänä toivotuksen että kaikkea hyvää ja rakkauta sinulle....... se sattui .....
Ammattilaisen kanssa asioiden purkaminen on kyllä ollut mielessä. On kova tarve käydä asioita läpi, mutta ystäviä ei tahtoisi liikaa kuormittaa. Ihan kamala olo on kyllä tästä kaikesta. Ja myös ihan hirveän kova ikävä ja rakkaus sitä ihmistä kohtaan, joka pahimmalla tavalla on satuttanut. Kunpa tuntisin edes vihaa, mutta kun en tunne. Ap
tsemppiä.
Anna aika suremiseen, on ok masentua. Työntämällä sen eteenpäin pahennat asioita.
Älä kumminkin jää loukkuun, joskus sun on mentävä ulos kohtaamaan maailma.
Silloin näet kaiken uusin silmiin