Sosiaalisen luokkaretken tehneet?

Kiinnostava aihe, itsellä ei paljon sanottavaa tosin

Lukaisepa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.

Sun pitää solahtaa vaan rohkeasti, vaikka lapsuudenkotiin se kasvattaakin välimatkaa. Varmasti ei ole helppoa, mutta jos on siirtynyt alempaa ylemmäs niin on se sen arvoista.

Täällä yksi nelikymppinen luokkaretkeläinen. Näen asiassa enemmän hyviä puolia kuin huonoja - koen, että minä sovin ja sopeudun monenlaiseen joukkoon ja voin keskustella mistä ja kenen kanssa vaan. Maaseudun ukkojen, lähiön pubiruusujen, tutkijatohtoreiden tai Etelä-Helsingin katumaasturirouvien kanssa. 

Avain lienee oman taustan hyväksyminen. Älä häpeä mistä tulet. Itse tunnen oman sukuni vaatimattoman historian hyvin, ja siitä riittää myös kiinnostavaa kerrottavaa. Porvarisperheillä ja paremmilla piireillä on omat ristinsä kannettavana, esimerkiksi naisen rooli on ollut paljon kapeampi. Koen, että oma taustani on antanut minulle hyvät eväät ymmärtää maailmaa. 

Tunnen usein myös ulkopuolisuuden tunnetta, jonka hyväksyminen on elämänmittainen prosessi. 

Koen samoin kuin edellinen;maailmassa on helppo liikkua kun on vähän joka paikassa ikäänkuin kotonaan. Pärjää kaikenlaisten ihmisten kanssa, ymmärtää ihmisten valintoja ja taustoja. Voi ottaa kustakin "luokasta"parhaat piirteet ja innostua uudesta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi nelikymppinen luokkaretkeläinen. Näen asiassa enemmän hyviä puolia kuin huonoja - koen, että minä sovin ja sopeudun monenlaiseen joukkoon ja voin keskustella mistä ja kenen kanssa vaan. Maaseudun ukkojen, lähiön pubiruusujen, tutkijatohtoreiden tai Etelä-Helsingin katumaasturirouvien kanssa. 

Avain lienee oman taustan hyväksyminen. Älä häpeä mistä tulet. Itse tunnen oman sukuni vaatimattoman historian hyvin, ja siitä riittää myös kiinnostavaa kerrottavaa. Porvarisperheillä ja paremmilla piireillä on omat ristinsä kannettavana, esimerkiksi naisen rooli on ollut paljon kapeampi. Koen, että oma taustani on antanut minulle hyvät eväät ymmärtää maailmaa. 

Tunnen usein myös ulkopuolisuuden tunnetta, jonka hyväksyminen on elämänmittainen prosessi. 

Täsmälleen näin. Eikö se ole hienoa jos on onnistunut nousemaan ylemmäs? Moni ei edes muuta koskaan vieraalle paikkakunnalle, jos on sattunut syntymään jo Stadiin.

Up

Joo mukaan vaan ja unohda lapsuutesi....yksi kommunisti vähemmän on aina voitto koko Suomen kansalle. Nauti elämästä nyt kun olet vapautunut orjuuden ikeestä. Ja jos myöhemmin tuntuu siltä niin ainahan voit laittaa omaisuutesi jakoo ja palata entiseen. Toisin päin se on vaikeampaa, mutta nyt kun olet onnistunut niin todellakin nauti tilanteesta.

25 vuotta sosiaalialan ammattilaisena antaa kivat eväät solahtaa vapaillakin mihin vaan seuraan mukaan.

Ihmisten käytöstä ja motiiveja on loppujen lopuksi aivan hel vetin helppoa lukea.

Etenkin kun ovat pikku huppelissa.

Onneksi Suomessa ei ole tuollaisia vahvoja sosiaalisten luokkien kerrostusmia. Ei tarvitse välittää tuollaisista asioista. Ainakin minun kaveripiiristä löytyy ihmisiä ihan kautta linjan.

Suosittelisin sinulle luettavaksi yllämainitun Katriina Järvisrnen ja Laura Kolben lisäksi myös Mari Käyhkön tekstejä sukupuolesta ja yhteiskuntaluokasta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin sinulle luettavaksi yllämainitun Katriina Järvisrnen ja Laura Kolben lisäksi myös Mari Käyhkön tekstejä sukupuolesta ja yhteiskuntaluokasta.

Tämä onkin hyvä vinkki, kiitos! :)

https://www.hs.fi/elama/art-2000002928441.html

Hyvä ja osuva juttu aiheesta. Tuo, ettei sosluokkia enää olisi on toki yksi keino ummistaa silmänsä totuudelta

Missä luokassa on, jos vanhemmat on korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä mutta kotona ei siivota, ollaan monta päivää viikosta kännissä, jokapäiväisiä riitoja, lapsilla ei ole harrastuksia?

"Sosiaalinen luokkaretki" on minulle täysin uusi termi, joten kesti jonkin aikaa ymmärtää, mistä tässä ketjussa on oikein kyse...

Hetken jo kuvittelin, että koululaiset vietiin bussilla tutustumaan johonkin pahamaineiseen lähiöön. :D

Olen työväenluokkaisesta taustasta ponnistanut vanhan rahan kulttuurisukuun. Ihan on hyvin otettu vastaan eikä omanikaan hyljeksi. Ei kannata stressata asiaa.

Jos uudet piirisi ovat hyväkäytöksisiä, kukaan ei tee numeroa erilaisesta taustastasi. Minulla anoppi on varsinainen nousukas, esittää niin hienoa rouvaa ja usein mainitsee miten miniät on niin tavallisesta perheestä(= duunariperheestä). Juhlissa kyttää kaikkien tavat ja asut ilkeästi. Hänen sukupolvestaan monille nousi luokkaretki hattuun ja palvovat titteleitä.

Itse olen ajatellut että riittää jos olen kohtelias ja positiivinen. Vaikka garderoobissa ja kulttuurisivistyksessä olisi puutteita, se kliseinen sydämen sivistys saa luvan riittää.