Jos ette ole aviossa lapsen syntyessä, niin kumman sukunimen lapsenne ottaa?

Isän sukunimihän se perinteisesti annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Isän sukunimihän se perinteisesti annetaan.

Olisitte lain silmissä ns. sinkkuja, mutta silti isän sukunimi? Eikö sinua häiritsisi, jos olisit Möttönen, miehesi Sinkkonen ja lapsenne Sinkkonen?

AP

Isän sukunimi on kummallakin lapsella. Ei tuota meillä edes mietitty.

Vierailija kirjoitti:

Isän sukunimi on kummallakin lapsella. Ei tuota meillä edes mietitty.

Jos asuisitte erillään, olisiko hölmöä että samassa osoitteessa asuisitte sinä ja lapsi, mutta eri sukunimillä?

AP

Äidin sukunimi tulee lapselle automaattisesti sairaalassa. Me vaihdettiin se myöhemmin isän nimeen, koska onhan se lapsi yhtäpaljon isän kuin äidinkin.

Kun uusi nimilaki tulee voimaan, ei tätä tarvitse enää miettiä.

Me ollaan naimisissa. Molemmilla omat sukunimet. Lapsella minun sukunimeni. Perusteluna se, että minun on harvinaisempi ja nätimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän sukunimi on kummallakin lapsella. Ei tuota meillä edes mietitty.

Jos asuisitte erillään, olisiko hölmöä että samassa osoitteessa asuisitte sinä ja lapsi, mutta eri sukunimillä?

AP

Mitäs hölmöä siinä olisi? Lapset ovat isänsä lapsia. Äidit on yleensä hyvin tiedossa, mutta kiva, että isäkin.

Sehän automaattisesti menee äidin nimen mukaan. Meillä se oli myös itsestäänselvyys että lapset on mun nimellä, koska miehen sukunimi on pitkä ja ruma (jopa miehen mielestä).

Muutenkin vanhanaikainen tuollainen ajattelu, lapset ja nainen ottaa miehen sukunimen.

Me ei oltu naimisissa kun lapset saatiin ja saivat isänsä sukunimen. Nykyään ovat mun sukunimellä.

Meillä lapset saivat isänsä sukunimen. Se on nätimpi, lyhyt ja ytimekäs sekä helppo ulkomailla. Hyvin ollaan pärjätty vaikka olen eri niminen lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kun uusi nimilaki tulee voimaan, ei tätä tarvitse enää miettiä.

Hyvä huomio! Tullaankohan Suomessa näkemään paljon Möttönen Sinkkonen -pareja ja lapsia? Ilman väliviivaa siis. Paremmalta se omaan silmääni näyttää kuin Möttönen-Sinkkonen.

Käsitinköhän ihan oikein, että vaikka emme olisi aviossa, voisimme uuden lain myötä lapsen isän kanssa ottaa jomman kumman sukunimen?

Siten tietysti lapsikin olisi yhtenäinen sukunimeltään vanhempiensa kanssa.

AP

Isänsä sukunimen on ensimmäinen lapsi saanut. Toinen tuloillaan ja saa myös isänsä sukunimen. (Eri isät).

Jotenkin vain itseni mielestä se vaan menee niin :D toki ei kaikilla. 

Harvinaisemman nimen ovat saaneet, tässä tapauksessa se oli äidin sukunimi. Myös isä harkisti äidin sukunimen ottamista, mutta ei ottanut ja nyt ei enää ota, kun olemme eronneet.

Minun. Ihan joka tapauksessa.

Mies halusi lapselle oman nimensä. Minustakin se jotenkin kuuluu mennä niin, että lapsella on isänsä nimi.

Äidin nimellä, en muuhun suostunut. Alkuun oli vaikea pala, ja isän suvulle kai mahdotonta ymmärtää vieläkin.

Isän nimi on sellainen että postissakin on naureskeltu joskus paketteja hakiessa joten en suostunut antamaan sitä lapsille.

Omastanikin on keksitty jotain huumoria, ja lapsellekin jopa opettaja jotain sanaillut, mutta isän olisi pahempi.

Olemme naimisissa ja meillä molemmilla on omat sukunimet. Lapselle tulee minun (eli äidin) sukunimi. Halusimme molemmat oman sukunimemme lapsellemme, kiistan ratkaisi lopulta se että minun sukunimeni on harvinaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan naimisissa. Molemmilla omat sukunimet. Lapsella minun sukunimeni. Perusteluna se, että minun on harvinaisempi ja nätimpi.

Meillä sama juttu, molempien kyllä yhtä nätit. Mutta minun on huomattavasti harvinaisempi kuin miehen sukunimi. Ja kerroin tämän miehelle, jo ennen kuin edes yritettiin lasta. Joten hän oli tietoinen, että lapset eivät tule "saamaan" hänen sukunimeä. Nykyään ollaan myös naimissa. Mies edelleen yksin omalla sukunimellään ja muilla siis minun nimeni.