Lue keskustelun säännöt.
Onko tähän olemassa diagnoosia? Kohtalotovereita?
21.07.2018 |
Olen 24v nainen, ja koko ikäni ollut erikoisen hajamielinen ja VARSINKIN sotkuinen. En siis puhu mistään "ai niin, tänään on keskiviikko eikä torstai"-tyyppisestä unohtelusta tai parista vaatepinosta sohvan nurkassa vaan täydellosestä kaaoksesta, jota elämäni on ollut niin pitkään kuin muistan!
En pysty pitämään kotiani järjestyksessä. Jo lapsena kotona asuessani huoneeni sotkuisuus kävi niin isoissa sfääreissä, ettette uskokaan. Lähes kirjaimellisesti uin paskassa siellä, kun lattiaa ei edes näkynyt kaikkien vaatteiden, lehtien ja koulukamojen alta. Sotku ahdisti ja välttelin ongelmieni kohtaamista, vanhemmat luovuttivat asian suhteen. Pienenä mulle tosin huudettiin siivouksen yhteydessä naama punaisena, haukuttiin ja annettiin luunappeja niin, että aloin kai alitajuisesti pitää siivoamista maailman vastenmielisinpänä asiana ja elin mielummin sotkuisena.
Asioiden järjestyksessä pitäminen ja sotkun siivoaminen heti kun sitä syntyy tuntuu todella vaikealta, tuntuu kuin joutuisin oikeasti taistelemaan sotkua vastaan, ettei sitä syntyisi. Aivoni yksinkertaisesti ignooraavat sotkun: minulla on kiire, vaihdan vaatteet ja vasta kotiin tullessa tajuan, että päälläni olleet housut jäi lojumaan keskelle lattiaa. Ahdistaa, kun tuntuu että joka asia, mitä teen, tuottaa sotkua ja pelkään kuollakseni, että tilanne suistuu samanlaiseen katastrofiin kuin silloin lapsena.
Ja sitten se hajamielisyys. En PYSTY pitämään tavaroita paikoillaan. Mulla menee lähes joka päivä hermot siihen, että puhelin, avaimet tai lompakko on kädessäni ja seuraavassa hetkessä olen laskenut sen _tiedostamattani_ johonkin ja sitten sitä ei löydy enää mistään. Ja sitten kun se lopulta löytyy, olen jo myöhässä ja päädyn taas aiheuttamaan lisää sotkua kun vaihdan vaikkapa just kiireessä niitä housuja, ja ne vanhat jää lattialle.
Kaikki tämä kaaos on johtanut hirveään neuroosiin siitä, että hukkaan jotain oikeasti tärkeää ja joudun joka kerta bussiin tms. noustessani tarkistamaan, että ne lompakot ja kännykät nyt varmasti on mukana. Koko homma ahdistaa tosi usein ja koen, että elämänhallinta on pelkkä haave. Lisäksi olen koko elämäni joutunut häpeämään tätä ja tiedän, että tähänkin ketjuun tulee ties mitä haukkuja ja syyllistämistä, mutta otan sen riskin jos jollain olisi vaikka neuvoa tai apua!
Onko kukaan muu samanlainen sottapytty tai yhtä hajamielinen? Oletteko saaneet apua tai selvinneet ongelmista jotenkin? Olen kokeillut listojen tekoa, mutta en ikinä saa pidettyä niitä ajan tasalla ja hukkaan listat. Olen koittanut pitää asioita omilla paikoillaan, mutta ne päätyvät aina olemaan valtaosan ajasta jossain muualla. En tied mitä muuta tehdä.
Kommentit (14)
Kuulostaa ADD:ltä. Lääkäriä minäkin suosittelen. Siihen on olemassa apua, ei hätää :) Tsemppiä!
T. Yks ADHD:n kanssa elävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni tosta tekstisä todella hyvin. Lapsena huoneeni oli myös aivan järkytävä ja siivoamisesta riideltiin koko ajan. Nykyäänkin hukkaan mm. kännykkääni ja avaimiani koko ajan, koska lasken ne aina "johonkin" ja vaatteeni jäävät lojumaan. Minua on kuitenkin auttanut se, että olen alkanut siivota vieraita varten. Poikaystäväni ja ystäväni käyvät luonani jonkun kerran viikossa ja siivoan aina juuri ennen heidän tuloaan; kerään lojuvat tavarat, imuroin, petaan sängyn jne. Itseäni varten siivoaminen tuntuu niin jotenkin ylitsepääsemättömältä... Voimia sulle!
Ehkä tosiaan jokin neurologinen ongelma kuten autismi tai asperger jne. Tosin itselläni on myös ollut samaa ongelmaa ja osoitan sormella ihan vanhempiakin. Jo ala-astelaisena minulla oli huone niin huonossa kunnossa että siellä kuljettiin polkua pitkin ja kun sitä raivasi niin siellä vilisteli sokeritoukkia ym. Näin aikuisena olen työkyvytön, masentunut ja sairastan sekä pers. häiriöitä että kaksisuuntaista. Onneksi parempi hetkinä pystyn siivoamaan jonkun verran mutta koskaan ei asunto ole ollut 100% siivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni. Täysin saman lainen. Ihan normaali ihminen mutta tuskastuttavan epäkäytännöllinen ja hajamielinen! Kymmenen peukaloa sormien paikalla.
Onneksi miehensä on käytännöllinen ja aikaansaava.
Lapsena oli kamalaa kun jouduin jakamaan huoneen hänen kanssaan! Meitä oli 7 lasta eikä kaikille omaa huonetta, omakotitalossa asuttiin. Minä olen luonnostaan siisti ja haluan järjestystä. Jatkuvia yhteentörmäyksiä oli siskon kanssa.
Hän työskentelee kotoa käsin, on free-lance toimittaja. Eniten tekee töitä öisin. Mies tavallisessa päivätyössä autokorjaamon pomona. Hyvin heillä menee ja ovat kuin paita ja peppu.
Ei kaikkeen kannata diagnoosia alkaa hakea! Ihmisiä on valtavasti erilaisia ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni. Täysin saman lainen. Ihan normaali ihminen mutta tuskastuttavan epäkäytännöllinen ja hajamielinen! Kymmenen peukaloa sormien paikalla.
Onneksi miehensä on käytännöllinen ja aikaansaava.
Lapsena oli kamalaa kun jouduin jakamaan huoneen hänen kanssaan! Meitä oli 7 lasta eikä kaikille omaa huonetta, omakotitalossa asuttiin. Minä olen luonnostaan siisti ja haluan järjestystä. Jatkuvia yhteentörmäyksiä oli siskon kanssa.
Hän työskentelee kotoa käsin, on free-lance toimittaja. Eniten tekee töitä öisin. Mies tavallisessa päivätyössä autokorjaamon pomona. Hyvin heillä menee ja ovat kuin paita ja peppu.
Ei kaikkeen kannata diagnoosia alkaa hakea! Ihmisiä on valtavasti erilaisia ja sillä hyvä.
Sinä olet mukava sisko, kirjoitat suoraan, mutta myös hyväksyen ja arvostaen sisarestasi. Kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ennen sama juttu, ja se johtui juuri siitä että siivoamisesta oli kotona tehty epämiellyttävä asia ja riitelyn aihe. Ja siitäkin, että tottumus puuttui eikä kukaan ollut opettanut minulle tiettyjä siivoamiseen liittyviä juttuja. Kun minä olen oppinut siivoamaan, niin kyllä sinäkin voit oppia.
"Asioiden järjestyksessä pitäminen ja sotkun siivoaminen heti kun sitä syntyy tuntuu todella vaikealta, tuntuu kuin joutuisin oikeasti taistelemaan sotkua vastaan, ettei sitä syntyisi."
Jos yhtään lohduttaa, niin tätähän se arki nimenomaan on myös meille "terveemmillekin" ihmisille. Jatkuvaa työtä ja metatyötä.
Kuulostaa adhd:ltä minunkin korvaan, vaikka en asiantuntija olekaan. Mutta kannattaa varmaan käydä niiden asiantuntijoiden juttusilla. Apua on varmasti saatavilla monenlaista, keskittymistä helpottamaan on lääkkeitä vaikka sulla ei adhd:ta olisikaan. Tsempit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei auttaisko näin hätäapuna yhtään sellainen, että otat vaikka paperin tai pahvin mihin piirrät tärkeimpien tavaroidesi ääriviivat, siis lompakko, kännykkä ja avaimet. Ja keskityt tsemppaamaan aina, että tämä paperi on aina samassa paikassa ja lasket nämä tavarat aina näille määrätyille paikoille. Laita paperi vaikka heti eteiseen ja kun tulet kotiin, niin keskityt siihen että lasket nämä tärkeimmät niille paikoille. Saisit ainakin näiden tärkeimpien tavaroiden sijainnin vakioitua ja vähän pienennettyä sitä stressin määrää, että niitä ei tarvitsisi aina haeskella eri paikoista.Oisko kokeilemisen arvoinen idea?
Kiitos vastauksista! Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa, vaikka kyllä täaässä pitää varmaan johonkin terapiaan etsiytyä t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan, että jätät avaimet jne. AINA tietylle paikalle. Silloin on toivoa, että löydät ne.
Tuollainen elämä on varmasti raskasta.
Minä pelkäisin, että huoneessani on hyönteisiä, jyrsijöitä jne. ja varmaan siivouttaisin asuntoni säännöllisesti ammattisiivoojilla.
Mullakin on aina ollut taipumuksena pitää huonettani/asuntoani epäsiistinä. Kyllä mä sen siistiksi saan, jos otan itseäni niskasta kiinni, mutta useimmiten sotkuisuus ei juurikaan häiritse itseäni ja aina tuntuisi olevan jotain parempaa tekemistä kuin siivota.
t. mies, 25v
Mene lääkäriin.