Tämä voi olla jo väärä foorumi, mutta kirjoitan kuitenkin.

Nyt liittoa takana 12.v ja 4 lasta. Ei ole vapaudenhuumaa iskenyt.

Tänä iltana täällä on varmaan niitä poikkeuksia, ne vapaudenhaluiset liian aikaisin vakiintuneet ovat nyt kaupungilla etsimässä sitä kadonnutta nuoruuttaan...=(

mutta käy sitä vanhemmillekin. Itse oon mennyt 19vuotiaana naimisiin, no en vieläkään ole kuin 23vuotias mutta päivääkään en ole katunut, on kaksi lasta. Jos ihmisestä tuntuu, että haluaa lapsia ja naimisiin niin en mä ketään kiellä, kyllä sekin voi onnistua! Ei se kuulkaa iästä ole kiinni!

eipä oo tehnyt miele kaupungille tänään lähteä, se vähän harmitti kun mies on töissä niin en päässyt combattiin tänään, kun piti olla lasten kanssa kotona, mutta keskiviikkona sitten pääsen :) Siinä mun vapauden ja " nuoruuden" kaipuuni kun haluan, että mulla on hyvä kroppa :p :D

jompi kumpi kaipaa vapautta.

Kyllä varmaankin elämä on erilaista, jos parikymppisenä elää vielä sitä itsekästä elämää vailla velvollisuuksia, kuin jos perustaa silloin perheen, mutta valitettavasti biologia on biologiaa, ja sitä voi jäädä kokonaan ilman haluamaansa, jos liian myöhään rupeaa tavoittelemaan.

Mielestäni heillä vasta vaikeaa onkin, koska ovat tottuneet vapaaseen elämään.



Itse menin naimisiin 17-vuotiaana, 19 vuotta on onnellista aikaa takana.

Siis niitä, joissa sanotaan että nimenomaan nuorena solmitut avioliitot päätyvät eroon?

Miten uskontoryhmä vaikuttaa naimisiinmenoon????

Ja itse uskon vääriin ja oikeisiin kumppaneihin, en niinkään syyttäisi nuorta ikää . Toki ikä voi vaikuttaa siihen, että ei osaa vielä arvioida puolison oikeita ominaisuuksia, vaan kiinnittää huomion epäolennaisuuksiin. Vanhempana jo esim. tietää, että jos miehen kanssa ei löydy myös ystävyyttä, tulee elo myöhemmin olemaan vaikeaa.



Itse en enää pelkää sitoutumista, ja syynä on se, että löysin elämääni muutama vuosi sitten miehen, jonka seurassa minulla on aina hyvä olla (ja hänen hyvä minun seurassaan). Vielä ei 30v ole mittarissa lähelläkään, mutta ei tässä enää auta arpoa ja pelätä, kun kaikki on sujunut näin kivasti.



Hauska kevättä ap:lle, ja ikävää, että sinä et löytänyt itsellesi vielä hyvää kumppania.

Eikö saa kysyä?

Onko kaikki pitkään aviossa olleet tai nuorena avioituneet jossain uskossa???

Mutta tunnen monta tällaista pariskuntaa. Sekä lestadioilaisia, adventisteja ja muslimeja. Siksi kysyn, mutta vastata et ilmeisesti halua, eikä luonnollisesti ole pakko;).

Mä en tiedä mistä vapaudesta puhutaan tai huumasta, mutta kun elää 20 vuotta fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa niin perhe tuntuu vapaudelta. Onnellisia siis ollaan miehen kanssa näidenkin vuosien jälkeen ja kolmas tulossa : )

Itse tapasin mieheni 18-vuotiaana, eka lapsi 23-vuotiaana. Yhteistä taivalta kesti kymmenen vuotta, sitten miehellä rupesi kaivelemaan elämätön nuoruus. Tai pikemminkin se, että olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä ja seksikumppani. Liki 30-kymppinen ja ei mitään kokemusta kuin minusta. Alkoi siinä vaiheessa kiinnostamaan ruoho aidan toisella puolella... :(

Itseasiassa kaikissa ikaryhmissa kyllastytaan tasaiseen parisuhde-elamaan ja halutaan jotain vaihtelua. Se on ihmisen luonteesta ja tahdosta kiinni, etta panostaa siihen olemassaolevaan suhteeseen, eika etsi virikkeita suhteensa ulkopuolelta. (tarkoittaen syrjahyppyja jne)



Itse olin 20 kun menin naimisiin, mieheni 21. Olin hanelle eka kumppani, ja han oli ja on vielakin sitoutunut suhteeseen kanssani. Itse en olisi voinut kyllastyneempi olla vapaaseen hillumiseen ja erilaisten miestyyppien kohtaamiseen, kun mieheni tapasin, olimme kumpikin valmiita sitoutumaan, ei ainoastaan rakastuneita. Teemme kumpikin suhteemme eteen toita, ja aina valilla sen " tyon" ihana tulos tuntuu ja nakyy, ollaan kuin vastarakastuneita.. :-).



Niin ja liittoa on takana 15 vuotta.

olisinko enää edes elossa?

Ei kaduta, etten odottanut kolmikymppiseks asti. Ei todellakaan.

Eli mielestäni ei kannata odottaa liian pitkään avioitumista tai oikean kumppanin löytämistä koska parhaat viedään ensin päältä, niinsanotusti. Eli kolmekymppisenä naisena voi olla jo melkoisen vaikeaa löytää kunnollista miestä itselleen, koska he ovat kaikki jo naimisissa! Tätä ovat monet kolmekymppiset naispuoliset ystäväni päivitelleet.