Pitääkö sanoa lapsen äidille, jos lapsi valehtelee koko ajan?

Turha sanoa, ei se äiti usko omasta kultamussukastaan mitään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Turha sanoa, ei se äiti usko omasta kultamussukastaan mitään tuollaista.

Miksei? Kyseessä on fiksu ja mukava ihminen. Mutta kyllä ainakin mulla on todella korkea kynnys sanoa tällaista.

Ap

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

lapsella on tosi huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

Ehkä sitten voisi vähentää yhteistä tekemistä. Toisaalta, voisihan se olla reilua jutella lapsen vanhemman kanssa näistä. En minä sanoisi kenellekään, että lapsesi valehtelee (kun ei sitä niin tarkkaan voi tietää) etkä varmaan sinäkään silleen suoraan töksäyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

lapsella on tosi huono itsetunto.

Niin, tuleehaan tuo mieleen, mutta en tiedä, onko se ihan koko totuus. Tunnen perheen, ovat mukavia ja fiksuja ihmisiä. Tällä lapsella on todella kova kilpailuvietti, ja voi olla, että hän on nuorimpana saanut ehkä osittain katteetonta ylistystä kyvyistään ja esim. saanut aina voittaa (mutta, kuten sanottu, hän on siis monessa asiassa erittäin näppärä ja muutenkin ihan fiksu lapsi, joten kyllä hän saa kehuja ihan aiheestakin). En tiedä, voisiko tämä olla osasyynä tuohon käytökseen. Luulen myös, että tuota hänen satuiluaan ja kaikilla asioilla pullisteluaan (vähän semmoista "mun isä on vahvempi kuin sun isä" -tyyppistä) on pidetty hauskana ja huvittavana juttuna, mutta ehkei se tässä iässä alkaa olla enemmän ärsyttävää kuin söpöä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

Ehkä sitten voisi vähentää yhteistä tekemistä. Toisaalta, voisihan se olla reilua jutella lapsen vanhemman kanssa näistä. En minä sanoisi kenellekään, että lapsesi valehtelee (kun ei sitä niin tarkkaan voi tietää) etkä varmaan sinäkään silleen suoraan töksäyttäisi.

Eivät nämä kaverukset ole enää niin paljon tekemisissä keskenään kuin aiemmin. Mä kyllä aika monista jutuista tiedän, mitkä ovat valhetta ja mitkä eivät, ja monista voin arvata, että ovat. Tunnen lapsen vanhemmat ja sisarukset, joten tiedän jonkin verran, missä paikoissa he ovat esim. tänä kesänä käyneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

Ehkä sitten voisi vähentää yhteistä tekemistä. Toisaalta, voisihan se olla reilua jutella lapsen vanhemman kanssa näistä. En minä sanoisi kenellekään, että lapsesi valehtelee (kun ei sitä niin tarkkaan voi tietää) etkä varmaan sinäkään silleen suoraan töksäyttäisi.

Eivät nämä kaverukset ole enää niin paljon tekemisissä keskenään kuin aiemmin. Mä kyllä aika monista jutuista tiedän, mitkä ovat valhetta ja mitkä eivät, ja monista voin arvata, että ovat. Tunnen lapsen vanhemmat ja sisarukset, joten tiedän jonkin verran, missä paikoissa he ovat esim. tänä kesänä käyneet.

Ap

  Okei, mutten siltikään aloittaisi keskustelua siten, että se teidän Pekka valehtelee niin paljon. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

Ehkä sitten voisi vähentää yhteistä tekemistä. Toisaalta, voisihan se olla reilua jutella lapsen vanhemman kanssa näistä. En minä sanoisi kenellekään, että lapsesi valehtelee (kun ei sitä niin tarkkaan voi tietää) etkä varmaan sinäkään silleen suoraan töksäyttäisi.

Eivät nämä kaverukset ole enää niin paljon tekemisissä keskenään kuin aiemmin. Mä kyllä aika monista jutuista tiedän, mitkä ovat valhetta ja mitkä eivät, ja monista voin arvata, että ovat. Tunnen lapsen vanhemmat ja sisarukset, joten tiedän jonkin verran, missä paikoissa he ovat esim. tänä kesänä käyneet.

Ap

  Okei, mutten siltikään aloittaisi keskustelua siten, että se teidän Pekka valehtelee niin paljon. :)

No en tietenkään aloittaisi sillä tavalla. Johan tuolla ylempänä sanoin, että aika korkea kynnys ottaa tällainen asia puheeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

Ehkä sitten voisi vähentää yhteistä tekemistä. Toisaalta, voisihan se olla reilua jutella lapsen vanhemman kanssa näistä. En minä sanoisi kenellekään, että lapsesi valehtelee (kun ei sitä niin tarkkaan voi tietää) etkä varmaan sinäkään silleen suoraan töksäyttäisi.

Eivät nämä kaverukset ole enää niin paljon tekemisissä keskenään kuin aiemmin. Mä kyllä aika monista jutuista tiedän, mitkä ovat valhetta ja mitkä eivät, ja monista voin arvata, että ovat. Tunnen lapsen vanhemmat ja sisarukset, joten tiedän jonkin verran, missä paikoissa he ovat esim. tänä kesänä käyneet.

Ap

  Okei, mutten siltikään aloittaisi keskustelua siten, että se teidän Pekka valehtelee niin paljon. :)

No en tietenkään aloittaisi sillä tavalla. Johan tuolla ylempänä sanoin, että aika korkea kynnys ottaa tällainen asia puheeksi.

Ap

Ymmärrän. Omat lapseni ovat jo aikuisia enkä enää niin muista, miten tuollaisia hoidettiin. En tainnut olla kovin taitava. Ajettelin melko pitkälti niin, että aina parempi, jos lapset pystyvät keskenään käymään läpi asioita ja vasta kun se on välttämätöntä, vanhemmat puuttuu asiaan. Ja sitten tosiaankin puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että lapsi on tehnyt kaiken ihan saman kuin lapsesi. 

Jos olemme vaikka käyneet jossain paikassa, niin totta kai tämä lapsikin on ollut juuri samassa paikassa tekemässä samaa asiaa. Ei kestä sitä, että "jäisi toiseksi", vaikkei mitään kilpailuasetelmaa olisikaan.

Ap

Ok, nyt ymmärrän. Onhan tuo vähän ärsyttävää, mutta en minä kiinnittäisi sellaiseen kovin paljon huomiota. 

Kyllä se pitemmän päälle vain on aika ärsyttävää, ja etenkin sillä tavalla, että jos minunkin lapseni on jo melko kyllästynyt tuohon jatkuvaan kilpailuun ja satuiluun, kyllästyy siihen varmasti joku muukin. Lapseni sanoi vierailun jälkeen, että ei ole kivaa, kun kaveriin ei voi luottaa, kun ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Tuon ikäinen lapsi ei tietenkään pysty itse analysoimaan, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin lapsiin.

Ap

Ehkä sitten voisi vähentää yhteistä tekemistä. Toisaalta, voisihan se olla reilua jutella lapsen vanhemman kanssa näistä. En minä sanoisi kenellekään, että lapsesi valehtelee (kun ei sitä niin tarkkaan voi tietää) etkä varmaan sinäkään silleen suoraan töksäyttäisi.

Eivät nämä kaverukset ole enää niin paljon tekemisissä keskenään kuin aiemmin. Mä kyllä aika monista jutuista tiedän, mitkä ovat valhetta ja mitkä eivät, ja monista voin arvata, että ovat. Tunnen lapsen vanhemmat ja sisarukset, joten tiedän jonkin verran, missä paikoissa he ovat esim. tänä kesänä käyneet.

Ap

  Okei, mutten siltikään aloittaisi keskustelua siten, että se teidän Pekka valehtelee niin paljon. :)

No en tietenkään aloittaisi sillä tavalla. Johan tuolla ylempänä sanoin, että aika korkea kynnys ottaa tällainen asia puheeksi.

Ap

Ymmärrän. Omat lapseni ovat jo aikuisia enkä enää niin muista, miten tuollaisia hoidettiin. En tainnut olla kovin taitava. Ajettelin melko pitkälti niin, että aina parempi, jos lapset pystyvät keskenään käymään läpi asioita ja vasta kun se on välttämätöntä, vanhemmat puuttuu asiaan. Ja sitten tosiaankin puuttuu. 

Olen samaa mieltä. Sanoinkin lapselleni, että sanoisi kaverilleen jotain tyyliin "musta tuntuu pahalta, kun sä keksit kaikkia juttuja enkä voi luottaa siihen, että puhut totta". Sanoin, ettei kannattaa sanaa valehtelu ja että paremmin yleensä menee perille, jos sanoo, että "musta tuntuu". Olin hetken samassa huoneessa, kun he leikkivät, ja sanoin muutaman kerran leikillisesti lapselle, että taitaa olla vähän Lapin lisää noissa sun jutuissa, mutta en nyt kuitenkaan viitsinyt sitten sen enempää ottaa asiaa puheeksi.

Muistan omasta lapsuudesta pari tuollaista tyyppiä, ja itse asiassa mulla on aikuiseltakin iältä yksi vastaava kokemus. Rasittavaahan se on.

Ap

Yksi pointti kai on, että tämä kaveri tavallaan halveksii omaa lastasi valehtemalla aina itsensä paremmaksi. Se vaikuttaa myös oman lapsesi ajatteluun ja itsetuntoon. Selvästikin lapsesi kärsii tästä käytöksestä. Ehkä kannattaa rohkaista lastasi useammin leikkimään toisten kavereiden kanssa. Sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen. Puhuako lapsen äidille tästä, en osaa sanoa. Luulisi, että äiti on tämän käytöksen itsekkin huomannut.

lastensuojelu kirjoitti:

Yksi pointti kai on, että tämä kaveri tavallaan halveksii omaa lastasi valehtemalla aina itsensä paremmaksi. Se vaikuttaa myös oman lapsesi ajatteluun ja itsetuntoon. Selvästikin lapsesi kärsii tästä käytöksestä. Ehkä kannattaa rohkaista lastasi useammin leikkimään toisten kavereiden kanssa. Sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen. Puhuako lapsen äidille tästä, en osaa sanoa. Luulisi, että äiti on tämän käytöksen itsekkin huomannut.

Sanotaan näin, että aiemmin tuo käytös vaikutti enemmän oman lapseni itsetuntoon enemmän. Nyttemmin ollaan puhuttu tästä valehtelusta ja itsensä kehumisesta (ja muistakin tämän kaverin käytöksestä) lapselle aika suoraan ja hän on alkanut itsekin tehdä näitä huomioita. 

Voisin kuvitella, että lapsen vanhemmat ovat huomanneet tämän tavan, mutta sitä on vaikea tietää, mitä he ajattelevat siitä. Tämä lapsi on ollut aina kova uhoamaan, mikä tietenkin on hauskaa ja söpöä, kun lapsi on pieni. Mutta kun kyseessä on nuorin lapsi, saattaa vanhempien näkemys lapsen tekemisistä tapahtua hieman vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Voin tunnustaa, että saan itseni usein kiinni siitä, että pidän nuorempaa lastani vähän "vauvana", vaikka hän on selvästi kyllä sen iän jo ohittanut...

Ap

Vierailija kirjoitti:

lastensuojelu kirjoitti:

Yksi pointti kai on, että tämä kaveri tavallaan halveksii omaa lastasi valehtemalla aina itsensä paremmaksi. Se vaikuttaa myös oman lapsesi ajatteluun ja itsetuntoon. Selvästikin lapsesi kärsii tästä käytöksestä. Ehkä kannattaa rohkaista lastasi useammin leikkimään toisten kavereiden kanssa. Sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen. Puhuako lapsen äidille tästä, en osaa sanoa. Luulisi, että äiti on tämän käytöksen itsekkin huomannut.

Sanotaan näin, että aiemmin tuo käytös vaikutti enemmän oman lapseni itsetuntoon enemmän. Nyttemmin ollaan puhuttu tästä valehtelusta ja itsensä kehumisesta (ja muistakin tämän kaverin käytöksestä) lapselle aika suoraan ja hän on alkanut itsekin tehdä näitä huomioita. 

Voisin kuvitella, että lapsen vanhemmat ovat huomanneet tämän tavan, mutta sitä on vaikea tietää, mitä he ajattelevat siitä. Tämä lapsi on ollut aina kova uhoamaan, mikä tietenkin on hauskaa ja söpöä, kun lapsi on pieni. Mutta kun kyseessä on nuorin lapsi, saattaa vanhempien näkemys lapsen tekemisistä tapahtua hieman vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Voin tunnustaa, että saan itseni usein kiinni siitä, että pidän nuorempaa lastani vähän "vauvana", vaikka hän on selvästi kyllä sen iän jo ohittanut...

Ap

On todella hyvä ja lapsesi parhaaksi, että olet puhunut asiasta suoraan hänen kanssaan. Silti rohkaisisin häntä myös muihin kaverisuhteisiin. Vaikka usein kuopus tuntuukin vauvemmalta, kuin vanhemmat sisaruksensa siinä iässä tuntuivat, niin, ei kouluun menevä-ikäisen tuollainen käytös enää ole suloista ja herttaista. Siihen pitäisi hänen vanhempiensa kiinnittää vakavasti huomiota ja heidän itsensä ymmärtää se.

Vähän vaikeita tällaiset. Parasta, jos voisit itse puhua lapselle nätisti, ei mitenkään nolaamalla. Kun tilanne kuotenkin on jo päässyt näin pahaksi, että lapsesi ei sen vuoksi enää näytä niin viihtyvän tämän ihmisen seurassa, nii luulisin, että lapsen vanhempiakin kiinnostaisi, mistä kaverin/kavereiden katoaminen johtuu. Vanhemmat ovat joskus niin sokeita omille lapsilleen, että kertominen voisi olla hyväksi. Tosin sitä, miten asian hoitaa kohteliaasti, en osaa sanoa. Helpostihan sitä vanhemmat menevät puolustuskannalle, eivätkä "tahdo" nähdä tilannetta oikein.

Jospa se tuskastui oman lapsesi ainaiseen kertomiseen mitä on tehnyt ja missä?

lastensuojelu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastensuojelu kirjoitti:

Yksi pointti kai on, että tämä kaveri tavallaan halveksii omaa lastasi valehtemalla aina itsensä paremmaksi. Se vaikuttaa myös oman lapsesi ajatteluun ja itsetuntoon. Selvästikin lapsesi kärsii tästä käytöksestä. Ehkä kannattaa rohkaista lastasi useammin leikkimään toisten kavereiden kanssa. Sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen. Puhuako lapsen äidille tästä, en osaa sanoa. Luulisi, että äiti on tämän käytöksen itsekkin huomannut.

Sanotaan näin, että aiemmin tuo käytös vaikutti enemmän oman lapseni itsetuntoon enemmän. Nyttemmin ollaan puhuttu tästä valehtelusta ja itsensä kehumisesta (ja muistakin tämän kaverin käytöksestä) lapselle aika suoraan ja hän on alkanut itsekin tehdä näitä huomioita. 

Voisin kuvitella, että lapsen vanhemmat ovat huomanneet tämän tavan, mutta sitä on vaikea tietää, mitä he ajattelevat siitä. Tämä lapsi on ollut aina kova uhoamaan, mikä tietenkin on hauskaa ja söpöä, kun lapsi on pieni. Mutta kun kyseessä on nuorin lapsi, saattaa vanhempien näkemys lapsen tekemisistä tapahtua hieman vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Voin tunnustaa, että saan itseni usein kiinni siitä, että pidän nuorempaa lastani vähän "vauvana", vaikka hän on selvästi kyllä sen iän jo ohittanut...

Ap

On todella hyvä ja lapsesi parhaaksi, että olet puhunut asiasta suoraan hänen kanssaan. Silti rohkaisisin häntä myös muihin kaverisuhteisiin. Vaikka usein kuopus tuntuukin vauvemmalta, kuin vanhemmat sisaruksensa siinä iässä tuntuivat, niin, ei kouluun menevä-ikäisen tuollainen käytös enää ole suloista ja herttaista. Siihen pitäisi hänen vanhempiensa kiinnittää vakavasti huomiota ja heidän itsensä ymmärtää se.

Tämä mun lapseni ei ole niin superinnostunut kavereista, siis sillä tavalla, että pitäis jatkuvasti olla joku, mutta on hänellä muitakin kavereita kuin tämä yksi. Tämä vain on se lähin kaveri ja samalla luokalla myös.

Mun arveluni vanhempien suhtautumisesta kaverin käytökseen ovat todella vain arvailuja!

Ap