Missä menee epäsosiaalisuuden ns. normaali ja epänormaalin raja?
Siinähän se kysymys oli?
Ihan nyt niin kuin maalaisjärjellisiä mielipiteitä tai sitten ihan ammattimaisia, jos täältä sellaisia löytyy.
Minkälainen eristäytyneisyys ihmiselle on vielä ok, jos ei ole kauhean sosiaalinen? Sanotaan, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, eli kuitenkin on 'normaalia' kaivata oikeita sosiaalisia kontakteja muiden ihmisten kanssa.
Onko 'normaali', jos on työtön, eikä siis käy töissäkään, niin ettei sit ole muitakaan kavereita. Ei perhettä. Kaikkiin on mennyt välit poikki, syystä tai toisesta. Onko ok, jos tällaisella henkilöllä on lapsi joka toinen viikko kotonaan ja ovat vain kahdestaan, kun eikö kuitenkin lapsi kaipaisi virikehoitoa ja sosiaalisia kontakteja.
Kommentit (4)
Tottakai voi. Nyt kysyinkin, että jos ei edes työssä käy ja nyhvää päivät kotona tietokoneella - mitä ikinä tehdenkään - niin onko se nyt ihan 'normaalia'. Juttelee kaiketi internetin välityksellä ihmisille, muttei tapaa kasvotusten ketään, kuin ehkä kerran vuodessa.
Mun mielestä, jos ko. henkilö on aidosti tyytyväinen vähäisiin tai olemattomiin sosiaalisiin suhteisiinsa, se on normaalia. Sillä "normaali" on eri asia eri ihmisille. Mutta, jos asia vähääkään kalvaa ja häiritsee, niin sitten tilanteessa olisi varmasti parannettavaa.
Normaalia kai on, että on edes jotain ihmiskontakteja. Jos ei ole mitään, on erakko ja se ei kai täytä normaalin ihmisen kriteerejä. Jos kuitenkin on tyytyväinen elämäänsä, niin hitot normaaliudesta. Ei kukaan sua kuoltuasi kiitä, että olet elänyt sellaista elämää, mitä toiset ihmiset ovat määrittäneet normaaliksi. Jokainen tavallaan.
Ei kovin selkeä vastaus mutta vaikea on kysymyksin :)
Jos ei se "mitä ikinä tehdenkään" tarkoita vaikka hakkerointia, stalkkausta tai sairailla sivustoilla asustelemista, niin hyvin vielä menee.
Myös työtön voi olla kovin sosiaalinen.Taas toinen voi olla työssä metsissä ja nevoilla viikonkin vain lähimmät työkaverit seuranaan.