Jotka aloittaa seksielämän nuorena, on huono itsetunto

Mulla oli nuorena tosi huono itsetunto, enkä tästä syystä kehdannut harrastaa seksiä kenenkään kanssa vaikka olisin halunnutkin. Lopulta hirveässä suojakännissä luovutin neitsyyteni ruotsinlaivapanolle 26-vuotiaana.

Että imepä sitä yleistystäs.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena tosi huono itsetunto, enkä tästä syystä kehdannut harrastaa seksiä kenenkään kanssa vaikka olisin halunnutkin. Lopulta hirveässä suojakännissä luovutin neitsyyteni ruotsinlaivapanolle 26-vuotiaana.

Että imepä sitä yleistystäs.

Aika nuorena sinäkin olet sen kuitenkin aloittanut.

Minä aloitin seksin harrastamisen myöhään, koska olin ahdistunut ja estoinen nuori, joka ei löytänyt kumppania. Nyt olen keski-ikäinen, jolla on huono itsetunto.

Avioero, iskä jättänyt tai 26 vuotias läski, kahta lajia heikkoa itsetuntoa.

Otsikko XDDDDDDDDD miten vaikeaa on kirjoittaminen?

Aivan. Pitää todistella itselle ja muille että kelpaa jollekin.

Huono isäsuhde ajaa tytöt varhaisiin kokemuksiin seksin saralla.

Jotka pihtaa keski-ikään, pysyy peräkämmarin asukkeina koko ikänsä jodlaten virsiä suruunsa.

Ei pidä paikkaansa. Myöskin se että (naisten) neitsyyttä jotenkin säästellään jollekin prinssille on ihan potaskaa, kuin neitsyys olisi joku helvetin jalokivi.

Seksielämän aloittaminen varhain voi kertoa huonosta itsetunnosta tai sitten ihan vain siitä, että seksin aloittaminen sattuu kiinnostamaan toisia nuorempana kuin toisia. Vastaavasti aloittaminen myöhemmin voi viitata haluun odottaa henkilöä, jonka kanssa ensimmäinen kerta on erityinen, tai sitten itsetunto-ongelmista, kuten siitä, että häpeää itseään ja pelkää, ettei kelpaa kenellekään. Seksi merkitsee eri ihmisille eri asioita. Joillekin seksi on osa rakastavaa parisuhdetta, joillekin vähemmän vakavaa hauskanpitoa. Turha tehdä yleistyksiä, jonka mukaan suhtautuminen seksiin liittyisi jotenkin siihen, kuinka paljon itseään kunnioittaa tai arvostaa.

No jaa. Aloitin itse nuorena, mutta mulla oli tosi hyvä itsetunto. Pidin itseäni kauniina ja haluttavana, ja siksi kehtasinkin tehdä aloitteita. Ne huonoitsetuntoiset useimmat pysyivät kotonaan tai torjuivat lähestyneitä poikia/miehiä epävarmuuttaan. Yhden poikkeuksen muistan: tämä oli hyvin kaunis tyttö, jota oli kuitenkin kiusattu paljon koulussa, ja hän alkoi yläasteiässä kohottaa itsetuntoaan sillä, että sai "pillurallimiehiä" ihastumaan itseensä. Tavallaan ei terveellistä, koska ne miehet tykkäsi hänestä siksi että hän ns. antoi, koska halusi ihailua. Mutta eipä sillekään ole huonosti käynyt, menestynyt it-alan ammattilainen nykyisin.

Muutamalla kommentoijalla näyttäisi olevan tarpeettoman mutkaton suhtautuminen seksin harrastamiseen.

Ne joilla on hyvä itsetunto, aloittavat varmaankin sitten kun itse haluavat, eivät kenenkään muun mieliksi, oli se sitten nuorena tai vähän vanhempana.

Minulla on huono itsetunto, enkä ole vielä aloittanut... Ikä 27 v.

Vierailija kirjoitti:

Muutamalla kommentoijalla näyttäisi olevan tarpeettoman mutkaton suhtautuminen seksin harrastamiseen.

Lässynlässyn. Ei järvi kulu soutamalla.

Lisään vielä että tuo huono itsetunto -selitys tuntuu monesti käyvän aivan päinvastaisiin asioihin: esim. ilkeyteen mutta myös ylikiltteyteen, itserakkauteen mutta myös itseinhoon ym.

- 12

Sellaiset luulevat, että kaikilla on huono ensimmäinen kerta. Teini-iän ohittaneilla kypsempi suhtautuminen ja paremmat kokemukset tutkimustenkin mukaan.

Keski-ikäisinä aloittavilla on sit varmaan tosi hyvä

Nuorena lapset tehneet ovat kauniita äitejä. Näin tänään kaupassa prismaperheen. Vanhemmat ovat rumia ja vanhoja, lapset ovat pieniä. Surullista.

Olen aloittanut seksielämän 15-vuotiaana ja nyt 40-vuotiaana minulla on ollut 25-30 kumppania. Viimeiset kuusi vuotta olen elänyt vakituisessa, yksiavioisessa parisuhteessa. Toisin kuin ap olettaa, itsetuntoni on ja on aina ollut erinomainen, rakastan ja kunnioitan itseäni. En näe seksin harrastamisen mitenkään "likaavan" itseäni tai ketään muutakaan.

Kasvoin hyvin vapaamielisessä kodissa, jossa minulle ei koskaan pidetty mitään saarnoja siitä, kuinka "pojat haluavat vain sitä yhtä" tai kuinka minun pitäisi jotenkin säästellä itseäni. Korostan, että ei seksiasioita myöskään mitenkään tyrkytetty, niistä ei tehty sen kummempaa numeroa suuntaan tai toiseen. Kun minulla oli ensimmäinen poikaystävä yökylässä, kysyttiin, haluammeko nukkua samassa vai eri sängyissä. Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen äiti kysyi, tarvitsenko pillereitä ja jos kyllä, apua niiden hankkimisessa.

Uskoisin kasvatukseni myötä suhteeni seksiin olevan hyvin luonteva. Minulla ei ole koskaan ollut erityisiä estoja, orgasmiongelmia eikä pitkäaikaista haluttomuutta. Nämä ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä, ja luulen, että estojen taustalla on ainakin osittain seksikielteinen kasvatus ja yhteiskunnan asenteet.

Uskon että paras itsetunto on niillä ketkä eivät koskaan aloita. Heitä on vain harmillisen harvassa. Nykyinen maailma on tehnyt seksistä jonkin kulutushyödykkeen ja alentanut sen arvon, on tapahtunut inflaatio. Suuret massat liikkuvat markkinamiesten ja -naisten ohjastelemina haluttuun suuntaan - keppinä ja porkkanana seksi ja sen harrastamisen "välttämättömyys" osana hyväksyttyä laumaa.

Jos ei harjoita aktiivista seksielämää, on jotenkin viallinen tai estynyt, mieluiten molempia. Näin halutaan ajateltavan. Suurelle osalle on täysin vieras ajatus että ehkä sitä seksiä ei tarvitse harrastaa. Toki jos haluaa niin mikäs siinä, kunhan vain tunnistaisi todelliset halunsa ja osaisi erottaa ne manipulaatiosta.

No eikös se itsetunto ole nimenomaan silloin huono, kun se omanarvontunto on pelkän alapään varassa ja sen seurauksena joutuu valitsemaan tyydyttävän seksi- ja rakkauselämän ja itsensä kunnioittamisen välillä.