Ero agressiivisesta ja väkivaltaisesta miehestä

Kirjoitan tämän nyt, koska jätin rakastamani miehen, joka kuitenkin käytti minuun henkistä väkivaltaa ja uhkasi myös fyysisellä. Päätös on silti vaikea mutta kestän sen ja pidättäydyn siinä. Olemme seurustelleet vasta vuoden.

Miehellä väkivalta taustaa, ollut vankilassa puukotuksista. Olisi alussa pitänyt tämä tietenkin ymmärtää, mutta mies puhui niin pyörryksiin.. voi luoja... Kuinka hän on nyt parantunut ja vankila herätti, ei ole enää sellainen, on kasvanut ja kehittynyt. Blaablaablaa. Miehellä myös vahva päihdetausta, on käyttänyt paljon amfetamiinia.

Alku olikin ihanaa... Tunsin oloni niin rakastetuksi. Hän huomioi minua jatkuvasti, osti lahjoja, otti tarpeeni huomioon. Keskusteltiin kaikesta.

Mutta sitten jotakin muuttui. Kerran hän soitti mulle humalassa ja huusi ja raivosi, haukkui mua idiootiksi. Järkytyin todella paljon. Mies myöhemmin pyysi anteeksi ja selitteli käytöstään mitä oudoimmilla selityksillä. Annoin anteeksi.

Ja niin se alkoi.. hän muuttui yhä agressiivisemmaksi ja suuttui mitä vähäpätöisimmistä asioista. Jos minulta loppui akku kun olin tulossa hänen luokseen, hän raivostui silmittömästi. Sain kuulla olevani huora ja lehmä. Raivosi monta tuntia. Jossain vaiheessa alkoi itkemään ja pyysi anteeksi. Yritin jatkuvasti ymmärtää koska hänellä on adhd.

Sitten otin ongelman tosissaan esille, että mulle ei voi huutaa noin eikä mua saa haukkua. Että miehen täytyisi hakea apua ongelmiinsa ja vihanhallintaansa. Ja tästä alkoi todellinen alamäki. Mies muuttui mua kohtaan kylmäksi. Sanoi että syyttelen häntä ja valitan. Että häntä ei voi muuttaa. Hän ei enää välittänyt tarpeistani pätkääkään. Ei minusta ollenkaan. En ollutkaan enää mitään. Silti roikkui kanssani ja ajoittain halusi seksiä ja ihan tavallisia koti-iltoja, silitteli ja oli hellä... Silti huusi, heitteli mun tavaroita kotonaan, heilui veitsen kanssa ja rikkoi sillä yhden taulun. Pelkäsin ekaa kertaa tosissani... Sain myös itse jatkuvasti kuulla olevani narsisti, sekopää, hullu, sekaisin. Jne. Jos yritin kuinka kauniisti tahansa keskustella ongelmista vastaus oli automaattinen raivostuminen.

Olen itse yrittänyt kaikkeni. Olin yhteydessä adhd-liittoon, lainasin kirjallisuutta, luin kymmeniä ellen satoja tekstejä ja artikkeleita netistä, tein kaiken miehen eteen. Aina sinne minne hän pyysi. Olin aina täällä häntä varten ja usein tunsin, että hän ei ollut siellä minua varten. Joi mielummin kavereidensa kanssa. Ei vastannut puhelimeen. Suuttui kyllä jos itse lähdin ystävieni kanssa ulos ja oli mustasukkainen. Tuota en ikinä ymmärtänyt.

Oon ollut suuri idiootti kun oon antanut hänen kohdella mua noin. Mutta uskotteko kun sanon, että rakastin häntä aidosti. Sitä ihmistä joka oli hellä ja huomioi, mutta sitä ihmistä en ole nähnyt kuukausiin.. ehkä pienen hetken ja sitten taas sama kylmä kohtelu.

Kuinka paljon kannattaa kärsiä rakkauden eteen? En tiedä. Mutta tätä en enää jaksa. Olen masentunut ja tunnen itseni arvottomaksi. Luulin tosissani että tässä on elämäni mies. Ostin meille yhteisen matkankin, miestä ei paljoa kiinnostanut. Olen rikki ja kaikki ne unelmat ja haaveet joita oli on rikottu.

Kiitos kun jaksoit lukea.