Älä milloinkaan osta omakotitaloa

Omassa talossa on vaan sellainen juttu, ettei tämän markkinahinnalla ole minulle merkitystä. En ole tästä mihinkään muuttamassa. Sitten kun aikanaan perikunta asiaa joutuu miettimään on pelkän tontin arvo moninkertainen siihen verrattuna mitä talosta aikoinaan maksoin.

"Arvo ei nouse," mutta silti niistä maksetaan "ylihintaa?"

Kunhan on katto pään päällä, se riittää. Kaikissa asumismuodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Minä tykkään omakotitalosta ja olen siitä valmis maksamaan.

Talon arvo ei nouse, mutta tontin kyllä nousee. Ainakin täällä pk-seudulla.

Kyllä me ainakin tämä talo otettiin kodiksi eikä sijoitukseksi. Tässä ollaan sillä asenteella, että seuraava osoite onkin sitten hautausmaan aidan sisäpuolella. Perilliset - mikäli sellaisia ylipäänsä edes meille jää - saavat sitten vaikka tilata puskutraktorit jyräämään talon maan tasalle ja myydä tontin sillä hinnalla minkä sattuvat saamaan.

Miesystävällä muuttotappiopaikkakunnalla 2004 valmistunut omakotitalo noin 170m2, ei mene kaupaksi, ei varmana edes ilmaiseksikaan houkuttelisi.

Isolla tontilla, erillinen autotalli- ja varastorakennus.

Ylläpitokulut syövät satoja euroja vuodessa, lainaakin miesystävällä on asunnostaan. Asuu luonani pk seudulla ilmaiseksi, koska sai töitä täältä. Palkka menee tuon omakotitalon ylläpitoon ja huoltoon.

Asunnosta ei miehelle ole mitään iloa, valtava loppuikäinen rasite vain.

Eka omakotitalo ostettiin, makso 750t markkaa (noin 125t €), myytiin 300t eurolla. Ostettiin toka talo, makso 340t €, myytiin 380t eurolla. Nyt asutaan kolmatta taloa, joka ostettiin 380t eurolla ja täältä tuskin lähdetään kuin vanhainkotiin.

Ei ne omakotitalot aina niin huonoja kauppoja ole!

Mulla on kolme energistä ja musikaalista poikaa, enkä ole vielä keksinyt parempaa asumismuotoa, jossa säilyisi välit naapureihin.

Mitään en odota tästä rotiskosta saavani, siksi yritän sijoittaa muilla tavoilla. Mutta osakesalkussa ei mahdu asumaan.

Hmm. Kun minä hankin itselleni kodin en ensi-sijaisesti   mieti, että sen arvon pitäisi nousta. Sen sijaan toivon löytäväni tilan, jossa minun on hyvä ja viihtyisä olla ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ainakin tämä talo otettiin kodiksi eikä sijoitukseksi. Tässä ollaan sillä asenteella, että seuraava osoite onkin sitten hautausmaan aidan sisäpuolella. Perilliset - mikäli sellaisia ylipäänsä edes meille jää - saavat sitten vaikka tilata puskutraktorit jyräämään talon maan tasalle ja myydä tontin sillä hinnalla minkä sattuvat saamaan.

Ja tuotakaan asennetta en ymmärrä. pitkälle vietynä tuo ajaa velkahelvettiin ja menee koko omaisuus samalla kun liian kalliissa "kodissa" väkisin kituutetaan. Minä olen myös ottanut kodin, en ajattele investointina tätä, mutta jos esim työttömyys ja tulojen romahdus tapahtuu, niin tästä lähdetää kuin kuppa töölöstä ja asuntolaina kuitataan pois vaikka "tappiolla".

Vierailija kirjoitti:

Talon arvo ei nouse, mutta tontin kyllä nousee. Ainakin täällä pk-seudulla.

Tämä on ihan totta. Ja vaikkei talon todellinen arvo nousisi, niin inflaation myötä talon arvo suhteessa alkuperäisen velan määrään kyllä nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ainakin tämä talo otettiin kodiksi eikä sijoitukseksi. Tässä ollaan sillä asenteella, että seuraava osoite onkin sitten hautausmaan aidan sisäpuolella. Perilliset - mikäli sellaisia ylipäänsä edes meille jää - saavat sitten vaikka tilata puskutraktorit jyräämään talon maan tasalle ja myydä tontin sillä hinnalla minkä sattuvat saamaan.

Ja tuotakaan asennetta en ymmärrä. pitkälle vietynä tuo ajaa velkahelvettiin ja menee koko omaisuus samalla kun liian kalliissa "kodissa" väkisin kituutetaan. Minä olen myös ottanut kodin, en ajattele investointina tätä, mutta jos esim työttömyys ja tulojen romahdus tapahtuu, niin tästä lähdetää kuin kuppa töölöstä ja asuntolaina kuitataan pois vaikka "tappiolla".

Mistä ihmeestä sait tuosta viestistä sen käsityksen, että tuo perhe kituuttaa jotenkin erityisen tiukilla?

A) mulla ei olisi varaa asua asunto-osakkeessa

B) koti ei ole sijoituskohde

Maksakaa vaan kuplahintoja homepommeista jos haluatte, ei ole meikäläisen ongelma. Ehkä se on juuri Sinä joka taas ensiviikolla itkee lööpeissä miten huijattiin hometalolla.

Ihanaa asua koko elämänsä kanikopin kokoisessa yksiössä kantakaupungissa, arvo kyllä ehkä nousee, mutta pää leviää jossain vaiheessa. Siis minulta.

Olen asunut lapsuuteni omakotitalossa, opiskeluajat kerrostalossa, kuten myös töiden alkuajan. Noin 30 v. muutin taas omakotitaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ainakin tämä talo otettiin kodiksi eikä sijoitukseksi. Tässä ollaan sillä asenteella, että seuraava osoite onkin sitten hautausmaan aidan sisäpuolella. Perilliset - mikäli sellaisia ylipäänsä edes meille jää - saavat sitten vaikka tilata puskutraktorit jyräämään talon maan tasalle ja myydä tontin sillä hinnalla minkä sattuvat saamaan.

Ja tuotakaan asennetta en ymmärrä. pitkälle vietynä tuo ajaa velkahelvettiin ja menee koko omaisuus samalla kun liian kalliissa "kodissa" väkisin kituutetaan. Minä olen myös ottanut kodin, en ajattele investointina tätä, mutta jos esim työttömyys ja tulojen romahdus tapahtuu, niin tästä lähdetää kuin kuppa töölöstä ja asuntolaina kuitataan pois vaikka "tappiolla".

Tällä hetkellä meillä on talosta velkaa n. 50 000. Sanoisin, että melko vähän. Emmekä mitenkään "kituuta". Kaikki tarpeellinen pystytään ostamaan ja säästöönkin jää.

Meillä on omakotitalo isolla tontilla lähellä keskustaa ja pitää sanoa että elämme unelmaa :)Oma kuntosali,uima-allas ym.Joo tottakai haluaisin asumaan rottien lailla kerrostalo luukkuun siis aivan karmea vaihtoehto ja vain köyhät jotuvat elämään noin.

Eikö muka kerrostalo tai joku muu kulu? Vai mikä tässä oli se hieno oivallus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ainakin tämä talo otettiin kodiksi eikä sijoitukseksi. Tässä ollaan sillä asenteella, että seuraava osoite onkin sitten hautausmaan aidan sisäpuolella. Perilliset - mikäli sellaisia ylipäänsä edes meille jää - saavat sitten vaikka tilata puskutraktorit jyräämään talon maan tasalle ja myydä tontin sillä hinnalla minkä sattuvat saamaan.

Ja tuotakaan asennetta en ymmärrä. pitkälle vietynä tuo ajaa velkahelvettiin ja menee koko omaisuus samalla kun liian kalliissa "kodissa" väkisin kituutetaan. Minä olen myös ottanut kodin, en ajattele investointina tätä, mutta jos esim työttömyys ja tulojen romahdus tapahtuu, niin tästä lähdetää kuin kuppa töölöstä ja asuntolaina kuitataan pois vaikka "tappiolla".

Mistä ihmeestä sait tuosta viestistä sen käsityksen, että tuo perhe kituuttaa jotenkin erityisen tiukilla?

En tarkoittanutkaan että nyt, vaan tuo asenne että "tästä lähdetään vasta hautaan". Ei ole ihan yksi perhe joka on tuolla asenteella esimerkiksi työttömyyden kohdatessa koittanut viimeiseen asti kituutella ja maksella UUDESSA TILANTEESSA kohtuuttomia kuluja ja ajautunut näin konkurssiin.

Ostin 10 vuotta sitten ihanan rintamamiestalon maalta omalla tontilla. Keskustaan on noin 5 km, mutta ollaan ihanasti metsien ja peltojen keskellä, rantaan noin kilometrin verran (ja siellä on venepaikka, mutta venettä ei just nyt ole).  Maksoin 59 000. Tällä hetkellä laina on melkein maksettu. Vuosien aikana ollaan maksettu siis itsellemme, ts. pankille, mutta omaa.

Jos perikunta ei tulevaisuudessa halua tässä enää asua, niin myyköön, tai jos ei mene kaupaksi, pitäköön kesäpaikkanaan jos haluavat. Tai laittakoot puskutraktorin alle, miten vaan. Kokonaisuutena ei kukaan jää häviölle. Perheeni elämä on ollut mukavaa tässä. On tilaa olla ja harrastaa, on oma rauha ja kaunis suomalainen maaseutu ympärillä. Hyvä on perheiden asua muillakin tavoilla, mutta meille tämä on ollut just sitä mitä ollaan haluttu.