Te joilla ollu PALJON harjoitus supistuksia..
Missä vaiheessa kävitte näytillä ja monestiko alkovat tutkia?
Mulla ollut nyt 3 viikkoa, nyt mielestäni reilun viikon sisällä selkeästi enemmän (onko liene helle syyllinen?) Ei oo väliä enää onko yö, aamu, päivä, ilta. Ei auta lepo, ei juominen ei mikään.
Osa kipeitä, osa vain tukalia.
Lääkärissä kävin vajaa viikko sitten, ultrasi ja sanoi että ei oo tehneet mitään, ei huolta tuskin syntyy ennenaikaisena koska muutkaan ei ole syntyneet ja tulla takaisin vasta jos alkaa olla kipeitä. (Säännöllisyys ei hänen mielestään haittaa, osa supistuksista heijastuu kipuna selkään, osa vain erittäin tukalia) jos puoliunessa oon havahdun supistukseen mutta en kunnolla unessa ollessa.
Mutta pelottaa, olen ollut edellisiltä ilman kipeitä suppareita (lähinnä tukalia olleet) auki käynnistyksessä sen 4 cm, sitte vasta alkaa kivuliaat supparit. Kaikki käynnistetty, ei kokemista itsekseen alkavasta synnytyksestä.
Mamma Rv 29
Kommentit (17)
Minulla oli esikoisesta rv 20 lähtien tosi tosi paljon harjoitussupistuksia, mutta ne oli täysin kivuttomia, sellaisia ettei tarvinnut kävellessä hidastaa vauhtia, huomasin vain että jaa maha kiristyy taas. Neuvolassa eivät olleet huolissaan (enkä ollut itsekään, olin äitiysneuvolassa töissä), mutta rv 27 äitipolikäynniltä (joka oli oman leikkaushistorian vuoksi) jäinkin yllättäen vuodelepoon ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi. Makasin pari viikkoa kotona, seuraava kontrolli oli muistaakseni rv 29 --> vuodelepo purettiin, sitten ehkä 31 --> lupa "elää normaalisti", ja rv 35-36 --> perätila, tulokseton ulkokäännösyritys. Samalla seurasivat vauvan vähän nihkeää kasvua. Vauva syntyi 38+5, ja en tunnistanut synnytyssupistuksia "oikeiksi" supistuksiksi (lähdettiin suunniteltuun sektioon vesien mentyä kiireellisesti tilanteesta "hups rouva onkin jo 8 cm auki").
Kun synnytys käynnistyy supistuksilla ne on aaltomaisia ja aika tarkkaan voi sanoa millon alkaa ja millon loppuu. Aluksi ei välttämättä edes kovin kipeitä. Kehon valmistautuminen synnytykseen voi kestää kauankin.
Kannattaa käydä uudelleen näytillä, kerro että on todella kipeitäkin
Ekasta oli paljon harjoitussuppareita. Synnytyksen alun huomasi selkeästi, ihan ekatkin, pienet supistukset tuntuivat täysin erilaisilta kuin harjoitussupistukset. Esikoinen syntyi melko helposti, n. 2 vko ennen laskettua aikaa.
Tokasta oli yhtä lailla harjoitussuppareita. Yhtenä iltana (n. 10 pvä ennen la), huomiotaherättävän paljon. Aloin kellottaa niitä ja ne tihenivät kuten oikeatkin supistukset. Väli lyheni nopeasti neljään minuuttiin. Soitinkin synnärille, että voiko sittenkin olla niin, että synnytyssupistukset voivat olla kivuttomia tai että harjoitussupparit johtavat synnytykseen? Ei kuulemma voi. Tervetuloa sitten, kun on tosi kyseessä... Epäilytti silti tosissaan.
Pistin maate ja vedet menivät. Tilanne jatkui välittömästi "oikeilla" eli tuntuvilla supistuksilla, samalla 4 min välillä. Synnärille on matkaa tunti, niukin naukin ehdittiin.
Kannattaa käydä tarkistuttamassa kohdunsuun tilanne
Ekassa raskaudessa harjoitussuppareita oli paljon. Normaaleina pidettiin, en ollut saikulla. Laitettiin kuitenkin keskussairaalalle ultraan, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Eivät suostuneet katsomaan kohdunsuun tilannetta, koska se oli turhaa. Seuraavana yönä tyttö syntyi. Synnytys alkoi vesien menolla rv 35. Hyvin meni kaikki, juuri ja juuri ehdittiin sairaalaan, johon 15 min matka.
Ylipäätään kannattaa uskoa tuntemuksiinsa. Ekakertalainenkin äiti sekä tuntee, että vaistoaa asioita. Itse olin pari päivää ennen synnytystä tietyllä lailla levoton, ja aamulla ennen ekoja supistuksia varma, että nyt alkaa tapahtua. Muutamaa tuntia myöhemmin osoittautui, että olin oikeassa. Mitään fyysistä oiretta tai tuntemusta ei ollut, vain varmuus siitä, että nyt on aika.
Varsinkin, kun fyysisiä merkkejä on, antaisin niille enemmän painoarvoa kuin synnärihenkilöstön toppuutteluille. Tarkistuttamaan vaan.
Mulla oli kolmannen kanssa paljon. Kohduntilannetta seurattiin tarkasti ja sairaslomalle jouduin 9vk ennen laskettua kun kohdunsuu oli auennut (en enää muista kuinka paljon). Lopulta tämä kuopus syntyi kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Kaksi vanhempaa lasta, joiden kanssa harjoitussuppareita ei ollut, syntyivät kaksi viikkoa etuajassa.
Kiitos rohkaisuista ja kokemuksista. Täytyy hetki seurailla. Nyt maatessa näyttäs rauhottuvan..tällä kertaa.👍 20 min maannut, yksi vähän kipeä suppari tullut.
Ap
Mulla oli rv16 lähtien joka päivä. +30 viikoilla jäin pois töistä kun alkoivat poltella. Lapsi syntyi rv38 5h synnytyksessä, en tiedä oliko supistuksilla osuutensa asiaan :)
Näytillä käyty.. kanavaa oli 5 pv sitte jäljellä 5cm, nyt reilu 3cm mutta ei tarvitse kuulemma huolestua.🤔
Kohdunsuu ei ultrakuvan perusteella auki, eikä aukea kun kohtua varovasti painaa.
Ennenaikaisuuden riski hyvin pieni.
Näin tuumasi lääkäri.
Ap
Mulla oli heti ekan raskauden 14 vkolta asti kunnon suppareita. Kipeitä ja tukalia. Lepäilin iltaisin, muuten ihan normaalisti touhusin. Raskaus meni 2 viikkoa yli.
Tokassa sama homma ja raskaus meni 2 viikkoa yli.
Kolmannessa alkoivat jo viikolla 10...
Mulla on jotenkin supistusherkkä kohtu. En ottanut paniikkia :)
Rv 20 asti ollut harjoitussupistuksia 20-50 kpl päivässä. Ei muutoksia kohdunsuussa, tarkistettu muutamaan kertaan ja normaalisti olen saanut käydä töissä ym. Laskettu aika vasta lähiaikoina, mutta ennenaikaisuudelta selvittiin.
Minulla oli raskauden kolme viimeistä kuukautta supistuksia jatkuvasti. Eivät aiheuttaneet mitään. Raskaus meni 2 viikkoa yli ja synnytys käynnistettiin. Tuon viimeisen 2 viikon ajan supistuksia tuli 10 minuutin välein, välillä tiheämminkin. Ei mitään muutoksia kohdunsuussa siitäkään huolimatta.
Sitä vaan ihmettelen eikö kanavan lyheneminen ole muutos kohdunsuulla? 🤔
Ei sen puoleen, kanavaa oli edelliseltä jäljellä 3cm vielä pari minuuttia ennen muksun syntymää.
Ap
Tai siis ei muutos kohdunsuulla vaan ylipäätään muutos jonka nämät supistukset tehneet nyt..
Mulla on ollut nyt neljännessä raskaudessa aivan järjettömästi supistuksia. Eivät saaneet muutoksia aikaan, mutta silti olin 7 viikkoa ennen äitiysloman alkua sairaslomalla töistä, kun ei lääkärit sitten kuitenkaan halunneet riskiä ottaa. Ei ne rauhoittuneet missään vaiheessa, ei auttanut lepo eikä mikään. No nyt mennään rv 39+ eikä vauvaa näy. Supistelee edelleen tosi paljon ja luonteeltaan ovat muuttuneet enemmän kipeiksi, mutta ei vielä ole päästy tositoimiin.