Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheisriippuvuus - en pysty edes tapailemaan ketään, sillä olen jo seuraavana päivänä ahdistunut
18.07.2018 |
Olen käynyt terapiassa 2 vuotta aiheenkin tiimoilta. Tosin seurustelin, joten terapia ei ole käsitellyt 100 prosenttisesti tätä yksin jäämisen ongelmaani. Suoraan eron jälkeen tätä ongelmaa ei ollut, ja ei ollu ongelmaa jos jotain halusin tavata tai joku minua, ja osasin ns. Odottaa rauhassa seuraavaan päivään, tuleeko kysymystä uusista treffeistä. Mutta sitten eksyin epäluotettavan miehen tapailemiseen, ja sekosin tästä uudelleen.
Mulla on siis hylkäämisen tunne lukko vahvana, ja huomaan etten voi edes tapailla ketään, sillä on todella vaikea kysyä, haluaako tyyppi nähdä uudelleen, sillä mietin heti, ettei kuitenkaan halua. Tämä lähti siitä yhdestä epäluotettavasta miehestä uudelleen pahempana. Nyt ylianalysoin tilannetta, kun vanha ystäväni kysyi haluaisinko tavata kahdestaan porukkamme ulkopuolella. Näimme, ja minua pelotti kysyä nähdäänkö uudelleen, sillä halusin todella sitä ja halusin kysyä. Kun kysyin, halusi mies tavata. Silti alkoi masentamaan. Masentaa jo valmiiksi, kun se on niin epävarmaa tapailussa ja muissa vastaavissa, nähdäänkö vai eikö. Tiedän sen kyllä kuuluvan asiaan. Takana vaan paljon hylkäämiskokemuksia, jotka tätä buustanneet. Olen kuitenkin sosiaalinen, joten tämä on tasapainoilua tässä ihme ajatusmaailmassani, että pitäisikö jäädä ns. yksin hetkellisesti... Vinkkejä?
Kommentit (4)
Mulla on samaa. Tai siis ihastun tai siis kuvittelen, että toinen on kiinnostunut minusta, vaikka tiedän järjellä, että tuskinpa olisi. Ja kun ilmenee, ettei ole, jostain seikasta, niin masennun tosi vakavasti, vaikka mitään ei ole tapahtunut.
En haluaisi ihastua kehenkään, koska se ei ole koskaan johtanut mihinkään, mutta joskus joku vain on muuten niin ihana, että menen ihastumaan, koska niin hirveästi toivon, että se tarkottaisi sitä, että toinen jotenkin tarvitsee minua ihan hulluna.
Mua ei ainakaan yksinoleminen auta yhtään, pärjään yksin kyllä. Masennun vain, koska eihän minua kukaan rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun opit pärjäämään yksin, niin sen jälkeen kannataa vasta suhdetta harkita.
Ensin pitää pystyä luottamaan itseensä ja siihen että tulen toimeen omillani, jos suhde ei toimi, niin ei mitään hätää, sillä voin jatkaa elämääni siihen mihin se jäi.
Sinällään jännä ilmiö: kun suhteeni päättyi, osasin jotenkin käsitellä sen - terapiasta ollut hyötyä. Sinkkuelämä näiden miesten kanssa nyt kun tuo 1 olikin epäluotettava, onkin vaikeampaa.
Alue: Aihe vapaa
Kun opit pärjäämään yksin, niin sen jälkeen kannataa vasta suhdetta harkita.
Ensin pitää pystyä luottamaan itseensä ja siihen että tulen toimeen omillani, jos suhde ei toimi, niin ei mitään hätää, sillä voin jatkaa elämääni siihen mihin se jäi.