Miksi miehen exä suhtautuu minuun vihaisesti,

Vierailija kirjoitti:

Yheltä eksältä terkkuja. Erottiin miehen aloitteesta, en itse olisi halunnut erota. Vihaan uutta naista, koska tuo nainen elää mun elämääni. Lisäksi epäilen myös, että ilman tuon naisen nopeaa väliintuloa meidän asiat oltaisiin saatu vielä korjattua. 

Ja kyllä, tiedän olevani pikkusieluinen, katkera ja kateellinen. Just nyt en vaan voi tunteilleni mitään.

Alussa voi varmaan tuntua tuolta. Myöhemmin ymmärrät, että ei se suhde ollut miehen puolelta sitä mitä sinun puolelta oli. Mies on vaan esittänyt sille naiselle, että on eronnut tai ero vireillä, vaikka totuus olisi ollut mikä. Haluat kieltää edelleen, että ei se sinun rakastama mies tee niin, vaan se nainen on hänet pakottanut uhkailu/kiristys/lahjonta menetelmillä? Ajattele, jos se oikeasti olisi näin, niin sellaisenko miehen tahdot itsellesi? Lähtee seuraavan mukaan kun suhde tasaantuu arkiseksi? Nainen ryhdistäydy!

Vierailija kirjoitti:

Onko mies luistanut lastensa tapaamissopimuksesta sinut tavattuansa eli jättääkö tapaamisia väliin viettääkseen aikaa kanssasi? Exä jää silloin pahaan välikäteen, kun isä tuottaa pettymyksiä lapsille.

Hyvä pointti. Exää ottaa päähän se, että sinäkään et tee mitään sen eteen, että mies huolehtisi vastuustaan, vaan sen sijaan olet tyytyväinen, kun saat pitää miehen ihan vaan itselläsi ilman häiriötekijöitä.

Olen itse eroperheestä, ja vanhemmat (isä) sellainen että ei välejä äitiin. Isä oli kuitenkin se pettäjä ja jättäjä.

Noi teidän asenteet vaikuttaa lapsiin. Miettikää hetki sitä.

Olkaa vaan katkeria, sehän on ihan oma valinta jäädä siihen exään roikkumaan. Mut toivottavasti tajuatte mitä teette omille lapsillenne. Ja omalle elämälle ne. Mun käy niin sääliksi mieheni lapsia, kun se katkera ex syytää vielä vuosienkin jälkeen vihaansa mieheen. Ei tajua et lapset saa sen kaiken pakan myös. Ovat jo tottuneet siihen et vaihtotilanteet on katkeraa paskaa ja jokainen lähiäitinsä yhteydenotto aiheuttaa jonkinlaisen kurjuuden. Isälle tullessaan lapsilla on mukanaan korkeintaan pari kulahtanutta vaatetta, muttei koskaan mitään sää mukaista, siistiä tms. Siinä sitä on kiva kasvaa äitinsä vihan ja katkeruuden varjossa. Ja vaikuttaa se niinkin että heidän äitinsä tekoset ovat aiheuttaneet paljon murhetta ja negatiivisia tunteita myös meidän perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa vaan katkeria, sehän on ihan oma valinta jäädä siihen exään roikkumaan. Mut toivottavasti tajuatte mitä teette omille lapsillenne. Ja omalle elämälle ne. Mun käy niin sääliksi mieheni lapsia, kun se katkera ex syytää vielä vuosienkin jälkeen vihaansa mieheen. Ei tajua et lapset saa sen kaiken pakan myös. Ovat jo tottuneet siihen et vaihtotilanteet on katkeraa paskaa ja jokainen lähiäitinsä yhteydenotto aiheuttaa jonkinlaisen kurjuuden. Isälle tullessaan lapsilla on mukanaan korkeintaan pari kulahtanutta vaatetta, muttei koskaan mitään sää mukaista, siistiä tms. Siinä sitä on kiva kasvaa äitinsä vihan ja katkeruuden varjossa. Ja vaikuttaa se niinkin että heidän äitinsä tekoset ovat aiheuttaneet paljon murhetta ja negatiivisia tunteita myös meidän perheessä.

Minulla sama kokemus, vieläpä niin että lapsi kulki tiedon välittäjänä. Tsemppiä sinulle. Ei ole mukava tilanne.

Nämä äidit eivät ymmärrä mitä lapsilleen tekevät, kun ei saa perheensä jäsenestä pitää toisen perheenjäsenen luona. Lapsille he ovat nimittäin perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa vaan katkeria, sehän on ihan oma valinta jäädä siihen exään roikkumaan. Mut toivottavasti tajuatte mitä teette omille lapsillenne. Ja omalle elämälle ne. Mun käy niin sääliksi mieheni lapsia, kun se katkera ex syytää vielä vuosienkin jälkeen vihaansa mieheen. Ei tajua et lapset saa sen kaiken pakan myös. Ovat jo tottuneet siihen et vaihtotilanteet on katkeraa paskaa ja jokainen lähiäitinsä yhteydenotto aiheuttaa jonkinlaisen kurjuuden. Isälle tullessaan lapsilla on mukanaan korkeintaan pari kulahtanutta vaatetta, muttei koskaan mitään sää mukaista, siistiä tms. Siinä sitä on kiva kasvaa äitinsä vihan ja katkeruuden varjossa. Ja vaikuttaa se niinkin että heidän äitinsä tekoset ovat aiheuttaneet paljon murhetta ja negatiivisia tunteita myös meidän perheessä.

Minulla sama kokemus, vieläpä niin että lapsi kulki tiedon välittäjänä. Tsemppiä sinulle. Ei ole mukava tilanne.

Nämä äidit eivät ymmärrä mitä lapsilleen tekevät, kun ei saa perheensä jäsenestä pitää toisen perheenjäsenen luona. Lapsille he ovat nimittäin perhettä.

Niin, meidän tapauksessa äiti vielä kuvittelee olevansa hyvä ja lastensa puolta pitävä äiti ja kaikki vika on meissä. Viranomaisilla uhkailu-niin naurettavaa kuin se onkin-arkipäivää. Eikä taida paremmaksi muuttua.

Miksi sotkeudut kenenkään entiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin aikanani seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa vaiheessa jossa hän oli ollut erossa eksästään jo 2.5 vuotta. heillä oli yhteinen koira joka oli suurimman osan aikaa sillä eksällä ja sitten joskus harvoin miehellä ja mies joutui myös maksamaan kaikki kustannukset. Tämä eksä ei sitten enää halunnut antaa koiraa koska "ei sitä koskaan tiedä josko se sun uus nainen pahoinpitelee sitä" Se oli tosi harmi miehelleni jolle koira oli rakas mutta hän sitten totesi että jos ei koira voi tulla enää niin hän ei myöskään maksele siihen liittyviä maksuja. Tuostahan sitten tuli jonkunmoinen sota . Mun mies totesi tuossa vaiheessa että ei halua olla tämän naisen kanssa enää missään tekemisissua ja leikkasi kokonaan pois elämästään. Mä en sanonut juuta enkä jaata koko hommaan. ihmettelin vaan kovasti. Että sellaisia ne eksät ovat. kun uus vakavasti otettava nainen tulee kuvioihin niin eikun tehdään asioista hankalia.

Tähän pakko sanoa, että ei ole mikään ihmekään, että lopputulos oli tuo. Vaikka yhdessä joku lemmikki otetaan ei minun mielestäni ole mitään järkeä jäädä pallottelemaan sitä puolelta toiselle eron jälkeen. Sehän pitää parin yhdessä kuitenkin jollain tasolla ja ymmärrettävästi katkeruutta voi syntyä, kun uudet kumppanit tulevat kuvioihin, ihmisistä kun tässä kyse. Kaikista fiksuinta olisi päättää jo lemmikkiä ottaessa, että kumman se on "enemmän", eli kenelle se jää jos ja kun ero tulee.

No se oli jo heidän eronsa aikana päätetty että koira jää sille entiselle tyttöystävälle vaikka mies oli koiran ostanut ja koiran asiat hoitanut. Koira oli miehelle tullut lähinnä hoitoon silloin kun tällä eksällä oli menoa mutta sitten yhtäkkiä se ei toiminutkaan kun me muutimme yhteen. Eksä kuitenkin kuvitteli että mies edelleen maksaa koirasta johtuvat kulut ja suuttui kun mies sanoi ettei onnistu enää. Mies oli hyvin kiintynyt koiraan mutta tajusi itsekin tuossa vaiheessa että eksällä oli luulo että menevät yhteen vielä ja oli häntä manipuloinut suhteen jälkeen koiran avulla.

Jos olisin ollut nuorempi ja mustasukkainen niin olisin varmaan kihissyt suhteemme alkuaikoina kun sillä eksällä oli avaimet miehen kotiin jotta sai tuotua ja haettua koiraa. Mutta mä en silloin ajatellut mitään tosisuhdetta meidän välille ja salaa mietin mielessäni että ne varmaan välillä pan..lee myös keskenään:D Itselläni oli myös muita suhteita silloin aluksi ennenkuin muutettiin yhteen. 

Aivan. Tuohon nyt on paha mennä sanomaan kumpi hoiti hommat asiallisemmin ja manipuloiko toinen enemmän kuin toinen, mutta joo ei oikein hyvältä käytännöltä vaikuttanut. Käsittämätöntä kyllä olettaa, että toinen maksaisi vielä vaikkei ole muuten enää ollenkaan vastuussa :)

Nyyt on pakko kysyä että miten tässä jutussa mies manipuloi? Mielestäni hän näyttäytyy enemmän hyväuskoisena hölmönä. 

Pitäiskö sen vielä alkaa kaveerata sun kanssas?

Miten exän viha näkyy, ap?

Nää provot on kyllä hauskoja ja kukaan ei sitä huomaa. Ap katosi keskustelusta heti aloituksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miten exän viha näkyy, ap?

Ap:lla taitaa mennä aikaa keksiessä lisäjuonta.

Olenkohan minä vähemmistössä, kun minun mielestäni on täysin inhimillistä inhota exänsä nykyistä. Ei ne tunteet noin vaan eron hetkellä kuole. Jos eropäätös on yksipuolinen, niin toinen voi jäädä vuosikausiksi haikailemaan ja toivomaan. Joskus näin käy, vaikka päätös olisikin ollut yhteinen, ja toki jättäjääkin voi kaduttaa. Monesti pieni osa jää miettimään "entä jos..?" vaikkei todellista haavetta yhteenpaluusta edes olisi.

Se vaan on tavallista ja inhimillistä, että pitkän suhteen jälkeen tuntuu pahalta ajatella exää toisen kanssa. Ja siitä seuraa helposti muita epäkorrekteja tunteita kuten sen nykyisen inhoamista. Ei niissä tunteissa mitään pahaa tai epänormaalia ole, mutta käytöksen pitäisi tietysti olla asiallista silloin kun tuo nykyinen ei ollut eron syy. Silloin kun kyseessä on lennosta vaihto, niin minusta vihamielinen käytöskin on tiettyyn rajaan asti ymmärrettävää.

Täytyy sanoa, että enpä tiedä, miksi joku jaksaa pitää vihaa yllä jotain exän nyxää kohtaan. Oma ex lähti toisen naisen matkaan. Olen kuullut, että edelleen parin vuoden jälkeen pyörivät yhdessä, mutta ei heillä mitään varsinaista syvempää suhdetta ilmeisesti ole, koska eivät asu yhdessä eivätkä ole tavanneet toistensa sukua tai ystäviä, yms. Mutta eipä kuulu minulle.

Tosin, eipä kyllä olisi mitään intressiä tutustua johonkin miehen uuteen naisystävään. Koska hänen asiansa eivät enää kuulu minulle eikä minun hänelle. Ei todellakaan kiinnosta, keiden seurassa nykyisin liikkuu.

Voisiko suhtautuminen johtua siitä, että olet yrittänyt alkaa tehdä tuttavuutta? Ehkä on paras, että et ole miehen exän kanssa missään tekemisissä. Ei teidän tarvitse keskustella eikä edes nähdä toisianne. Ei siihen ole mitään syytä. Näin et ole kokemassa hänen asennettaan sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa vaan katkeria, sehän on ihan oma valinta jäädä siihen exään roikkumaan. Mut toivottavasti tajuatte mitä teette omille lapsillenne. Ja omalle elämälle ne. Mun käy niin sääliksi mieheni lapsia, kun se katkera ex syytää vielä vuosienkin jälkeen vihaansa mieheen. Ei tajua et lapset saa sen kaiken pakan myös. Ovat jo tottuneet siihen et vaihtotilanteet on katkeraa paskaa ja jokainen lähiäitinsä yhteydenotto aiheuttaa jonkinlaisen kurjuuden. Isälle tullessaan lapsilla on mukanaan korkeintaan pari kulahtanutta vaatetta, muttei koskaan mitään sää mukaista, siistiä tms. Siinä sitä on kiva kasvaa äitinsä vihan ja katkeruuden varjossa. Ja vaikuttaa se niinkin että heidän äitinsä tekoset ovat aiheuttaneet paljon murhetta ja negatiivisia tunteita myös meidän perheessä.

Lapsilla kuuluisi mielestäni olla myös isänsä luona vaatteita ja tavaroita. Ihan voitte siellä käytettäviksi hankkia juuri sellaisia, joista lapset pitävät. Silloin oikeasti ajattelisitte asioita lasten edun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Yheltä eksältä terkkuja. Erottiin miehen aloitteesta, en itse olisi halunnut erota. Vihaan uutta naista, koska tuo nainen elää mun elämääni. Lisäksi epäilen myös, että ilman tuon naisen nopeaa väliintuloa meidän asiat oltaisiin saatu vielä korjattua. 

Ja kyllä, tiedän olevani pikkusieluinen, katkera ja kateellinen. Just nyt en vaan voi tunteilleni mitään.

Näinpä, ja tämä viha kestänyt yli 20 vuotta.