Uskotko tosirakkauteen?

Egopohjainen rakkaus ihmisten välillä on aina puutteellista ja jonkintasoinen hyväksikäyttösuhde/vaihdon väline. Tätä sotkee vietit ja tunne-elämä. Sen sijaan uskon kyllä kehittyneemmän tason rakkauteen, mutta se on harvinaista.

Itserakkaus on rakkauden lajeista aidoin. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän ehdollista.

Pakko uskoa - lähelläni on muutamia vanhoja pariskuntia, joiden välillä on edelleen, monen kymmenen vuoden avioliiton jälkeen (aikana) todellista ja syvää rakkautta. Jotain muuta kuin "no tuon kanssa on elettävä, kun sen on ottanut". Ei se kaikkien kohdalle osu enkä omalleni edes kaipaa moista (tai no, mistä sen tietää, jos sellainen kolahtaa, niin kai sen sitten huolii :D), mutta sellaista aitoa, vilpitöntä rakkautta on ilo katsoa.

Uskon, ihan yhtä paljon kuin joulupukkiin ja pääsiäispupuun..

😂😂😂

Uskon, mutta en usko, että osuu omalle kohdalle.

Hmm, pitäisi määritellä mitä se tosirakkaus on. Jos se on jotain mikä kärsii kaiien, voittaa kaiken ja ylittää kaikki esteet, niin ehkä en. Sanoisin mieluummin että uskon rakkauteen. Jotkut suhteet perustuvat enemmän lapsuuden traumojen yhteensopivuuteen kuin rakkauteen, ja jotkut ihmiset eivät pysty rakastamaan. Jotkut suhteet sitten taas perustuvat rakkauteen, mutta en usko, että mikään rakkaus voittaa kaikkia vastoinkäymisiä, eikä sen pitäisikään. Esim. lasten ja oman henkisen hyvinvoinnin pitäisi mennä toisen ihmisen yläpuolelle. Parisuhde ei ole mielestäni elämän korkein tavoite, jolle kuuluu uhrata kaikki, jos rakastaa.