Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aina ulkopuolinen, ikuisesti yksinäinen
17.07.2018 |
Olen kolmekymppinen nainen ja minun on aina ollut vaikea muodostaa ihmissuhteita. 9 vuotta koulukiusattuna varmasti vaikuttaa asiaan. Olen aina ollut kaveripiireissä se ulkopuolinen ja vähiten pidetty. Se, jonka seura kelpaa kun parempaa ei ole tarjolla mutta joka jätetään kun kivempi kaveri sattuu paikalle.
Aina on sellainen olo, että olen vääränlainen ja että minusta ei pidetä omana itsenäni. Joitakin ystävyyssuhteita on, mutta olen teini-iästä asti tuntenut, etten oikeasti kuulu siihen porukkaan ja olen jollain erikoislaatuisella tavalla erilainen kuin kaikki muut. Tunnen myös eläväni jonkun muun elämää ja että minä en ole oikeasti minä, ei mun tällainen kuuluisi olla mutta oikeastaan en tiedä kuka olen...Sen vaan tiedän ettei elämän ja ihmissuhteiden kuuluisi olla tällaisia, että on ainainen tyytymättömuus kaikkeen.
Olen käynyt vuosien terapian, mutta se ei auttanut. Ulkopuolisuuden tunne on ja pysyy.
Kohtalotovereita?
Kommentit (3)
En tiedä olenko kohtalotoveri mutta itse viihdyn aina yksin. Työpaikallakin muut välituntivalvojat juttelee ringissä ja minä yksin kattelen lasten touhuja. Jos joskus ringissä seison niin olen yleensä hiljaa tai jos jotain sanon ei sitä oikeestaan noteerata. Lapset kyllä juttelee minulle ja minä niille.
Minulle jutellaan jos olen jonkun kanssa kahden mutta jos kolmas henkilö saapuu nämä kaksi alkaa juttelemaan keskenään.
Olen tosi hymyileväinen enkä ikinä loukkaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kyllä samanlaista oloa ja kokemusta. Hetkittäin aikuiselämässä on tuntunut siltä että on löytänyt hyvän porukan mutta jotenkin olen onnistunut näistä porukoista eroamaan ihan itse. Ehkä pitkän yksinäisyyden jälkeen on jotenkin noussut esiin unelma siitä että jokin ihmissuhde tai ihmisryhmä olisi jotenkin täydellinen, en tiedä.
Useita vuosia sitten kävin hatha-joogan peruskurssin ja niiden harjoitusten jälkeen omaa itseä vähättelevät ja soimaavat ajatukset pysyivät jonkin aikaa hiljaa. Ehkä pitäisi aloittaa uudestaan.
Alue: Aihe vapaa
Ap jatkaa
Eräs kaveri laittoi viestiä että oli juuri matkalla erään toisen ystävänsä kanssa ja kävivät myös kotipaikkakunnallani mutta minua hän ei ilmeisesti halunnut nähdä kun ei ilmoittanut etukäteen mitään. Tämä kiteyttää kaiken: mun kanssani ei koskaan haluta minnekään, aina se on joku parempi kaveri jonka kanssa reissataan, jaetaan kokemuksia jne. Minun kanssa kahvitellaan vain velvollisuudesta (tai näin olen sen itse kokenut) Mutta ne on ne toiset kaverit, joiden kanssa elämä jaetaan syvemmin. Olen se, joka on pelkkä hätävara/velvollisuus
Olen vakavasti harkinnut erakoksi ryhtymistä, kun en koskaan saa aitoa ystävyyttä. Tai ehkä olen vaan epämiellyttävä ihminen josta ei yleisesti pidetä...