Lue keskustelun säännöt.
Katuuko ketään muu tatuointiaan?
16.07.2018 |
Itselläni tatuointeja on viisi, ja näistä sitä ensimmäistä kadun. Otin sen heti kun täytin 18 ihan vain koska voin. Silloin kaikki aasialaiset merkit olivat muotia, ja otin jonkun symbolin jonka tarkoitusta en edes enää muista, mutta sen ikäiselle se oli joku todella syvällinen yksilöllisyyteen liittyvä.
Tatska kaduttaa koska otin sen luonnollisesti halvimmasta mahdollisesta paikasta, joten sen laatu on mitä on.
Muita tatuointejani en kadu koska ne ovat todella laadukkaita ja merkityksellisiä kuvia.
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden katuvien tarinoita miksi ja mikä kaduttaa.
Kommentit (35)
Veljentyttö otti ison tatuoinnin noin 6 vuotta sitten samana päivänä kun täytti 18v. Kuva esittää heidän perheensä koiraa, mutta siitä on tehty ikäänkuin yksisarvinen (joo, kuullostaa oudolta, mutta näin on). Tatuointi on ns. miehustassa ja ellei ole aivan ylös asti tuleva paidan kaulus niin ainakin osa kuvasta näkyy.
Minusta ihan järkyttävä tatuointi ja huono paikka! Mutta aattelin silloin vuosia sitten, että jos tyttö tykkää itse niin se kai on tärkeintä...
Nyt on sitten tultu tilanteeseen, että tyttö kerää rahaa tatuoinnin poistoon.... Tekee kahta kesätyötä ja yrittää saada joitain tavaroitaan myytyä.
Kyllä 18v on tosi nuori päättämään tollasista isoista tatskoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 2000-luvun puolivälissä tv:ssä pyöri coca-colan mainos, jossa nuorilla ihmisillä oli juurikin niitä aasialaisia kirjoitusmerkkejä tatuointeina ja niillä oli jotain yleviä merkityksiä (todellisuudessa taisivat tarkoittaa nuudeleita tms.). Ja itse typeränä teininä haaveilin sellaisesta tatuoinnista johonkin lantion alueelle. Olis aika karua, jos nyt tuollainen komeilisi omassa ihossa. Äiti aina vastusti kaikkia tatuointi- ja lävistyshaaveitani ja hyvä niin. Kiitti äiti.
Kun katsoo instagramissa näitä 19v tyttösiä isoine kaulatatuointeen/tatuoinihihoineen, tulee mieleen että mitä jos eivät tykkääkään kuvistaan enää kolmekymppisinä? Millainen operaatio on niiden poistaminen? Mielestäni kukaan teini ei ole kypsä peittämään koko kroppaa isoilla kuvilla...
Hmm. Minä otin ensimmäisen kuvani 18-vuotiaana, tulesta nousevan Fenixlinnun kuvaamaan miten aloin pääsin yli koulukisaamisen sävyttämästä nuoruudesta, laihdutin 20 kg ja muutin toiseen kaupunkiin. Synnyin uudelleen, Ja päivääkään en ole tatuointiani katunut!
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo instagramissa näitä 19v tyttösiä isoine kaulatatuointeen/tatuoinihihoineen, tulee mieleen että mitä jos eivät tykkääkään kuvistaan enää kolmekymppisinä? Millainen operaatio on niiden poistaminen? Mielestäni kukaan teini ei ole kypsä peittämään koko kroppaa isoilla kuvilla...
Samaa mietin. Olen opettaja ja kerran mulla oli yksi opiskelija, joka oli aina pitkähihaisissa paidoissa, joissa oli poolokaulukset. Kerran oli niin järkyttävän kuuma päivä, että opiskelija oli t-paidalla. Voi luoja millaiset sen kävivarret ja kaula oli! Sellaisia itsetehdyn näköisiä tatuointeja ja pahinta oli, että osa oli selkeesti rasistisia. Esim kaulassa oli hakaristi ja käsivarressa iso HH ym.
Myöhemmin selvis, että tää opiskelija oli seurustellut uusnatsin kanssa alle parikymppisenä ja olivat yhdessä ottaneet tatuointeja ja myös tehneet niitä toisilleen. Suhde oli kariutunut ja nyt opiskelija häpesi kuviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä otin ensimmäisen kuvani 18-vuotiaana, tulesta nousevan Fenixlinnun kuvaamaan miten aloin pääsin yli koulukisaamisen sävyttämästä nuoruudesta, laihdutin 20 kg ja muutin toiseen kaupunkiin. Synnyin uudelleen, Ja päivääkään en ole tatuointiani katunut!
Minkä kokoinen tatska ja mihin kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan. KUKAAN.
Niinpä. Muutenkin aloitus on epäilemättä laadultaan sen ensimmäisen tatuoinnin luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilin itse 90-luvun nuorena tietysti tribaalista käsivarteen. Luojalle kiitos ei ollut koskaan siihen varaa. Häpeäisin kuollakseni, jos jonkun kesämekon kanssa joutuisin sitä vielä katselemaan.
Nyt olisi varaa, mutta en todellakaan ota ainuttakaan tatuointia. Yhtä tyhmältä sekin kohta näyttäisi kuin tuo tribaali. Ei joka trendijutttuun vaan kannata lähteä mukaan. Nimim. Täti 43 :))
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin itse 90-luvun nuorena tietysti tribaalista käsivarteen. Luojalle kiitos ei ollut koskaan siihen varaa. Häpeäisin kuollakseni, jos jonkun kesämekon kanssa joutuisin sitä vielä katselemaan.
Nyt olisi varaa, mutta en todellakaan ota ainuttakaan tatuointia. Yhtä tyhmältä sekin kohta näyttäisi kuin tuo tribaali. Ei joka trendijutttuun vaan kannata lähteä mukaan. Nimim. Täti 43 :))
Mut nykyajan parikymppisillä on varmaan hirveet paineet ottaa se tatuointi, koska niiiiin monella tatuointeja on. Siinä missä mun nuoruudessa "piti" jossain vaiheessa kaikilla tytöillä olla iso permistukka ja valkopestyt farkut niin nyt "pitää" kaikilla olla se just itelle suunniteltu, tosi henkilökohtainen ja tärkeä tatuointi.
Ero on vaan siinä, että ton kampauksen sai vaihdettua ja farkut myös, mutta nuorena otettu tatuointi ei lähde pois. (Ainakaan ilman melko suuria kustannuksia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Minä otin ensimmäisen kuvani 18-vuotiaana, tulesta nousevan Fenixlinnun kuvaamaan miten aloin pääsin yli koulukisaamisen sävyttämästä nuoruudesta, laihdutin 20 kg ja muutin toiseen kaupunkiin. Synnyin uudelleen, Ja päivääkään en ole tatuointiani katunut!
Minkä kokoinen tatska ja mihin kohtaan?
Aika iso ja sääressä, halusin saada tarvittaessa piiloon.
Mä olisin nuorena halunnut ottaa rauhanmerkin, ankhin, kyyhkysen ja muuta sellaista aika ympäripyöreetä. En nyt tiedä kaduttaisiko ne ihan hirveesti, mutta olen nyt 43v iloinen, ettei tatskoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli katusmisvaihe, mutta se meni ohi. Enää en kadu.
Jos olisin ottanut ne tatuoinnit, mistä nuorena haaveilin, mulla olisi "söpö" leppäkerttu jossain (miksi??), viivakoodi niskassa (miksi??????), tribaali käsivarressa (piti ottaa läheisen kanssa samanlaiset...), kissan tassu ja joku "kanaa schezuan"-aasialaismerkki jossain. Niin joo ja ranteessa joku valkoisella musteella tehty kukan (kenties lootuksen) kuva. Jumalille kiitos en ikinä ottanut mitään noista. Ymmärsin jo nuorena oman impulsiivisuuteni ja pidin jo silloin rajana sitä, että jos vuoden ajan hingun jotain tatuointia niin sitten voin sen ottaa. Vuosi on vieläpä hyvin lyhyt aika harkita jotain loppuelämän töherrystä, mutta en koskaan halunnut mitään noista kuvista sitäkään vähää. En usko että ihan pikku kummassa tulen koskaan tatuointia ottamaan. Ehkä tämä tatuointivillitys on saanut aikaan sen, että pidän omaa puhdasta ihoani suuressa arvossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilin itse 90-luvun nuorena tietysti tribaalista käsivarteen. Luojalle kiitos ei ollut koskaan siihen varaa. Häpeäisin kuollakseni, jos jonkun kesämekon kanssa joutuisin sitä vielä katselemaan.
Nyt olisi varaa, mutta en todellakaan ota ainuttakaan tatuointia. Yhtä tyhmältä sekin kohta näyttäisi kuin tuo tribaali. Ei joka trendijutttuun vaan kannata lähteä mukaan. Nimim. Täti 43 :))
Mut nykyajan parikymppisillä on varmaan hirveet paineet ottaa se tatuointi, koska niiiiin monella tatuointeja on. Siinä missä mun nuoruudessa "piti" jossain vaiheessa kaikilla tytöillä olla iso permistukka ja valkopestyt farkut niin nyt "pitää" kaikilla olla se just itelle suunniteltu, tosi henkilökohtainen ja tärkeä tatuointi.
Ero on vaan siinä, että ton kampauksen sai vaihdettua ja farkut myös, mutta nuorena otettu tatuointi ei lähde pois. (Ainakaan ilman melko suuria kustannuksia.)
No ei kyllä ole mitään trendipaineita 😂😂 Toki ovat normalisoituneet ja siten yleisempiä.
No en kadu, jotkut meistä osaa ajatella aikuisuuteen asti