Mitä mieltä olette tästä (parisuhde-asiaa) ??

Se että vaadit mielessäsi miestäsi vapaaehtoisesti uhrautumaan ja jäämään kotiin on vain sinun pääsi sisällä oleva ongelma. Jos mies oikeasti tulisi kotiin kun olisit oikeasti sairas tai muuten avun tarpeessa, niin silloinhan sinulla on hyvä mies. Oikeasti sinua vain ja ainoastaan harmittaa se, että sinun täytyy jäädä hoitamaan sairasta vauvaa ja sinua väsyttää.

Ryyppäämistä emme harrasta kumpikaan, mutta molemmilla on melko usein menoja urheiluharrastuksen vuoksi. Itse olen viimeisillä raskaana ja olen illasta asti ollut kipeänä. Ilman mitään pyytämistä mies jätti automaattisesti tänään väliin omat harrastuksensa ja viettää päivän 1,5 vuotiaan kanssa. Harrastukset ovat sentään vain harrastuksia vaikka lajin kärkijoukoissa mukana onkin... Sama toimii myös toisinpäin :)

tosi kurjaa tälle kaverille, jonka kanssa on jo yli viikko sitten sopinut lähtemisestä...



meillä mies on ammatiltaan urheilija ja sen takia tietyllä tavallajoutuu olemaan itsensä takia itsekäs esim menoistaan treeneihin yms, mutta toi ryyppäämään lähteminen on kyllä eri juttu, kun treeni jutut, eli työjutut meille... mieheni kun ei juo, niin en sillain osaa tähän vastata.



onko sulla mahd tosiaan nukkua nyt vähän yöllistä velkaa pois ja mies saisi sitten mennä ihan rauhassa, etkä soittele perään, paitsi jos oikeesti tulee hätä hätä hätä, eli oksennat täysillä sekä sinä että vauva...



huomisen annat sitten miehesi toipua, ja sitten nukut ja nukut ja nukut vaan koko maanantain, mies hoitaa vauvaa.



jaksamista.



meillä 3v ja 1v ja tosiaan usein olen heidän kanssaan yksin, kun miehellä urheilu, mutta toisaalta, sehän ei ole vain harrastus, vaan ammatti ja sillä maksetaan asuntolainaa ja eletään ;)



onhan nämä tämmösiä kinkkisiä juttuja aina...

kun aikaa ensimmäisen viestin kirjoittamisesta on muutama tunti.



mies on yhä kotona, ja voi olla ettei minnekään enää edes lähde. lapsen kuume on nousussa ja kun meillä ei ole paljon sairasteltu, tämä huolestuttaa minua ihan kamalasti, vaikka todnäk se on vain normy oksennustauti. pelottaa silti että jos kuume nousee vielä korkeammalle, lapsi alkaa rajusti oksentaa ja itkeä ja olen yksin kotona. en ole mikään avuton ja sairaalaan on vain 10km, mutta tämänkään takia en vain tahtoisi olla yksin. väsymys ja huoli, molemmat painavat.



on niin helppoa arvostella toisia ja toisten tekemisiä kun ei tiedä taustoja, mutta miten voisittekaan muutamien rivien perusteella. meillä kuitenkin on ollut sellaista, että mies on mennyt aika paljon, ei mitenkään vain nelisen kertaa vuodessa (jos edes sitäkään) kuten täällä varmaan täydellisten av-mammojen miehet tuppaa tekemään.



ap

mun mielestä. Kyseessä on kuitenkin TEIDÄN lapsi, ei sun lapsi. Jouduthan varmasti myös sinä tinkimään omista menoistasi lapsen kanssa, miksi ei sitten mies, vaikka olisikin tottunut menemään ja tulemaan niinkuin huvittaa, ennen kuin oli perheellinen?

Eri asia, jos olisi vaikka työmatka, ristiäiset, häät tai muu vastaava. Mutta ei todellakaan mihinkään ryyppäjäisiin aikuinen mies lähde tuossa tilanteessa. Kannattaa vähän valistaa, miten rankkaa valvominen on. Se tekee elämästä jo sinällään ihan epäinhimillistä. Monet miehet ei sitä tajua jos niille ei kuvaile asiaa eikä tajua nekään, joiden vauvat nukkuu hyvin. Kidutuskeinonahan väsymys on julmimpia.

Vai oletko hänen lähtemistään vastaan OIKEASTI jostain muusta syystä?

Eli jos sinä olisit sopinut tyttöjen ryyppyillan. Haluisit lähteä, mutta lapsi sairastuu äkisti.

Olisitko mieluummin ryyppäämässä vai lapsesi kanssa kotona?



Sitähän minäkin. (oletan täysin, että vastaat olevasi kotona)



Eli sinuna olettaisin samaa mieheltäkin. Onhan hän lapsen isä. Jos mies ei tajua vapaaehtoisesti, omasta halustaa jäädä kotiin tuossa tilanteessa, se osoittaa hyvin miehen arvomaailman.

Kumpi on tärkeämpi? Ryyppääminen vai oma vauva?

yksipiippuinen. Miehesi paikka on kotona hoitamassa ja auttamassa perhettään, ryyppyreissut eivät ole tärkeysjärjestyksessä ykkösijalla aikuisen ihmisen listalla.

menoista, niin ei kannata lapsia edes ajatellakaan. Lasten kanssa kun vain ei yleensä kaikki suju niin kuin suunnittelee. Ja lapsihan kuitenkin on se tärkein...



Harmittaahan se, jos joutuu perumaan jotain, mitä on odottanut ja suunnitellut, mutta aikuisen ihmisen pitäisi kyllä pettymys kestää.

sanoi että voin soittaa jos tulee hätä...jaa mitäs mä kännisellä miehellä teen hädän hetkellä???

Lapsen kuume kuitenkin nousi yöllä ja soitin hänelle että tulis kotiin, auto oli hänellä (kaveri kuskina). Tulihan se sitten ja lähdin yöllä lapsen kanssa sairaalaan hengittelemään " taikahöyryä" .

Seuraavana päivänä miehellä oli ONNEKS ees morkkis kun oli lähtenyt.

sanoin miehelle, että senkus menee, kyllä minä pärjään itsekseni, varsinkin kun lapsi näyttää jo vähän paremmalta (ja osmosalit yms käytössä). sanoin noin siksi, koska en jaksa katsella miehen kiukuttelua kotona. ja kyllä, kyseessä 31-vuotias mies, todellakin. ja toisaalta, siinä hetkessä oikeasti tuntuikin, että kyllä minä jaksan tämän päivän ja pärjään itsekseni.



silti kyllä oon samaa mieltä, että aika itsekästä touhua edes harkita lähtevänsä. varsinkin kun hyvin tietää että olen valvonut koko viime yön. en mä ainakaan voisi ryypätä ja pitää hauskaa jos tietäisin ett toinen kotona kantaa huoneesta toiseen itkevää ja ripuloivaa lasta.



sanoi kans, että jos tulee lähtö lääkäriin, niin on kyllä puhelimen päässä, mutta en kai minä nyt helvetti kännistä ukkoa johonkin sairaalaan mukaan halua! mitä helvetin hyötyä siitä olisi, päinvastoin haittaa ja saisi vielä hävetä silmätkin päästään. niin kuin ei olisi stressiä jo muutenkin.



mieheni on kyllä muuten ihana tapaus, mutta tällaisina päivinä tulee väkisinkin mieleen että miksi tuo lapsi piti tehdä juuri tämän miehen kanssa. masentaa.. ja paha olo lapsen puolesta.

Tiukan paikan tullen ryyppäjäiset meni aina lapsen edelle. Minä sain pärjätä ja pärjäsinkin kun ei ollut vaihtoehtoja.



Enää en halua miestä joka edes harkitsee vapun viettoa minusta erossa. Oltiin sitten sairaana tai ei.

raivo senkun kasvaa täällä neljän seinän sisällä sairastavan ressukan kanssa. pelkään että en tajua lähteä lääkäriin ajoissa, vaikka lapsi on kyllä jo parempi, kuume laskenut lääkkeillä..



vitun mies. tämä on taas yksi niistä päivistä joita EN UNOHDA!!!



kiitos, pakko oli purkautua. miehelle purkaudun sitten kun vaivautuu kotiin saakka.



ap

Eikö hän voisi lähteä vasta illalla, niin, että saat nukkua nyt päivällä?

Mut kokeiles sanoa hänelle suoraan, että et halua hänen lähtevän. Vasta silloin mun mies tajuaa. Ei lähde, tai ainakin alkaa soitella apua.

Nii... kakkonen jo vastasikin puolestani.

että nyt et lähde, tiedän että hän jäisi kotiin, mutta millä mielellä! istuisi tuolla sohvannurkassa ja murjottaisi koko päivän. en minä sellaista kyrpänaamaakaan kestäisi. jos mies kantaisi vastuunsa, musta sen pitäisi sanoa että " en tietenkään lähde, vaan jään sinua auttamaan koska olethan valvonutkin koko viime yön" . pah, toiveajattelua.



mies tossa sanoi, että voithan aina soittaa jos tulee hätä tai väsyttää liikaa, niin hän kyllä tulee sitten. mutta varmaan kaipaan tänne jotain ympäripäissään olevaa sähläämään, eihän sellainen voi ottaa edes vauvaa syliin.



kyllä ketuttaa tämä epätasa-arvoisuus ja itsekkyys.



ap

Kyllä muakin usein ärsyttää, mut yritän " katsoa sormien läpi" . Muuten saan vaan päänsäryn tilanteesta minkä muuttumattomuuden tiedän. Koita jaksaa! ...vaadi mieheltä hyvittelyä myöhemmin:)

Meillä sama juttu, jää jos pyytää.... Mutta olis kiva jos joskus ihan oma-alotteisesti tajuais, tarkoitan siis yleisesti asioita.



Jaksamista sun päivään Ap ja toivottavasti ett ala oksentaa!

(Jospa se sun miehes sais sen taudin siellä juhliessaan!!)