Kertokaa hetkiä jossa tunsitte välittämistä ja rakkautta?

Up

Enpä ole elämässäni sellaisia hetkiä kokenut, johtuen siitäkin etten osaa ottaa niitä vastaan.

Olen kasvanut varsin kylmässä ja kovassa perheessä missä tunteita ei kerta kaikkiaan osoitettu. Tuskin tunnettiinkaan muuta kuin vihaa ja halveksuntaa.

Yksi pieni hetki kuitenkin on kerran murtanut minua ympäröivän jään, ja se lämmittää vieläkin vaikka siitä on jo toista kymmentä vuotta aikaa. Olin sairaalassa ja minulta otettiin usein aamulla aikaisin verikoe ennen aamiaista. Sen otti yleensä eräs vanhempi labrahoitaja, joka aina jäi juttelemaan hetkeksi kanssani. Ihana lämmin ihminen. Vähitellen sai minua hieman avautumaan, ja viimeisen kerran kun koe otettiin ja juteltuamme taas hetken, hän tarttui ihan kevyesti käteeni ja vain katsoi silmiin. Se hetki oli ainutlaatuinen! Ensimmäisen kerran kukaan osoitti vilpitöntä välittämistä. Sen vaistosi, siinä ei ollut mitään falskia. Tämä ihminen vaistosi ja näki miten haavoittunut olin.

Tämä hetki antoi pikkuruisen uskonsäteen että hyviäkin ihmisiä on olemassa! Ihan oikeasti hyviä. Jotka tahtovat toisille hyvää. En unohda tätä ihmistä koskaan.

Tunsin erityisen miehen kohdalla. Koitin kertoa mutta taisi mennä kuuroille korville tai emme ymmärtäneetkään toisiamme. Oli kuitenkin muutakin tehtävää keskeneräisenä ainakin minun puolella. Edelleen välitän ja tulen välittämään vaikka ei kuitenkaan ollut minulle se mies. Hän saa aina sukat pyörimään jaloissa ja olon tuntumaan rauhalliselta. Ikävä.