Mies sanoi, ettei koe olevansa "vastuussa" nyt kasvattajana siitä, millaisia lapsemme esim. aikanaan vanhempina ovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissalla jankkausvaihde taas päällä.Sairaalloista tuo huomiontarve.

En ole mikään kivikissa!

ap

Aivan taatusti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko minun vanhemmat vastuussa, kun olen kasvattanut omat lapseni paljon tiukemmin, kuin mitä minut on kasvatettu? Entä sellainen vanhempi, jonka kodissa on ollut kova kuri ja nyt on lepsut vanhemmat?

Jos sinuun on jäänyt virheitä, esim. epäoikeudenmukaisuutta tms. niin ovat kyllä.

ap

Usein lapset eivät toimi niin kuin vanhemmat ovat opettaneet. Meillä kun on omakin tahto.

Nykyoppien mukaan ihmisessä ei ole virheitä, mutta he tekevät virheitä. Ja niitä tekee kaikki.

Ei ol kyse opettamisesta vaaan vahingoittamisesta, kpää!

ap

Sä taisitkin olla palstan sekopää. Juuri siitä vahingoittamisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta normaali ihminen oppii ja ei tee samoja virheitä. Pitää olla tosiaankin kpää jos sitä jatkaa.

Jos et pysty tajuamaan, että vahingollisuus todella vahingoittaa, niin älä lisäänny, pliis.

ap

Olen pahoillani, jos tunnet, että suhun on jäänyt paljon virheitä. Mutta oletko varma, että ne johtuu äitisuhteestasi vai voisitko oikeasti olla sairas?

"Jäänyt paljon virheitä" onko se siis sinun omaama virheesi, jos joku vahingoittaa sinua? Eipä taida olla. Jos ei nyt puhuttaisi ihmisten virheistä tässä ketjussa, joita he osaavat pyytää anteeksi ja joista ei ole mitään haittaa kellekään, vaan siitä, miten sairas sinä kommentoija esim. oletkaan.et edes tajua ketjun aihetta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissalla jankkausvaihde taas päällä.Sairaalloista tuo huomiontarve.

En ole mikään kivikissa!

ap

Aivan taatusti olet.

No kun en ole.

ap

Jos mies on esim. hyysännyt lapset piloille ja sitten nämä menevät perustamaan perheen, eivätkä hoida sitä hommaa kunnialla loppuun kun ei ollutkaan niin kiva, niin mies on vastuussa huonosta vanhemmuudestaan. Itse tietenkin myös.

ap

Tai jos vanhempi vain feikkaa, että lapsi on tärkeä ja oikeasti ei ole ja lapselle syntyy tästä haavoja, jotka vaikuttavat hänen ihmissuhteisiinsa, niin vanhempi on vastuussa siitäkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä miehesi kanssa. Vanhempien tehtävä on antaa lapsille parhaat mahdolliset eväät tasapainoiseen, onnelliseen ja vastuulliseen elämään. Aikuisuuden kynnyksellä lapsi itse päättää, miten näitä eväitä käyttää. Kun on parhaansa tehnyt niin se riittää. Loppu vastuu on sillä aikuiseksi kasvaneella lapsella itsellään.

Kysymys olikin vanhemman vastuusta NYT.

Jokainen vanhempi kasvattaa eniten omalla esimerkillä. Suurin osa kaikesta oppimisesta on tiedostamatonta MALLIOPPIMISTA.

Isän vastuuton asenne imeytyy pojan kalloon. Samasta syystä pojat eivät opi mitään koulussa, eihän iskäkään oppinut. Samasta syystä tupakoijan lapset ryhtyvät polttamaan, juopon juomaan, varkaan varastamaan ja kaaharin kaahaamaan. Vanhempi on antanut siihen mallin.

Niiih, ettäs tiedätte, opetelkaa tää asia ennen kuin lisäännytte!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä miehesi kanssa. Vanhempien tehtävä on antaa lapsille parhaat mahdolliset eväät tasapainoiseen, onnelliseen ja vastuulliseen elämään. Aikuisuuden kynnyksellä lapsi itse päättää, miten näitä eväitä käyttää. Kun on parhaansa tehnyt niin se riittää. Loppu vastuu on sillä aikuiseksi kasvaneella lapsella itsellään.

Kysymys olikin vanhemman vastuusta NYT.

Jokainen vanhempi kasvattaa eniten omalla esimerkillä. Suurin osa kaikesta oppimisesta on tiedostamatonta MALLIOPPIMISTA.

Isän vastuuton asenne imeytyy pojan kalloon. Samasta syystä pojat eivät opi mitään koulussa, eihän iskäkään oppinut. Samasta syystä tupakoijan lapset ryhtyvät polttamaan, juopon juomaan, varkaan varastamaan ja kaaharin kaahaamaan. Vanhempi on antanut siihen mallin.

Myös vanhemman omat TIEDOSTAMATTOMAT traumat haavoittavat ja niitä on erittäin vaikeaa parantaa, koska niitä ei vanhempikaan tiedosta. Esim. äiti saattaa asennoitua lapseensa siten, että viesti lapselle on: "näen, etten ole sinulle tärkeä", mikä on siis vanhemman päässä olevaa paskaaaa, irti realismista ja se on lapselle erittäin vahingollista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä miehesi kanssa. Vanhempien tehtävä on antaa lapsille parhaat mahdolliset eväät tasapainoiseen, onnelliseen ja vastuulliseen elämään. Aikuisuuden kynnyksellä lapsi itse päättää, miten näitä eväitä käyttää. Kun on parhaansa tehnyt niin se riittää. Loppu vastuu on sillä aikuiseksi kasvaneella lapsella itsellään.

Kysymys olikin vanhemman vastuusta NYT.

Jokainen vanhempi kasvattaa eniten omalla esimerkillä. Suurin osa kaikesta oppimisesta on tiedostamatonta MALLIOPPIMISTA.

Isän vastuuton asenne imeytyy pojan kalloon. Samasta syystä pojat eivät opi mitään koulussa, eihän iskäkään oppinut. Samasta syystä tupakoijan lapset ryhtyvät polttamaan, juopon juomaan, varkaan varastamaan ja kaaharin kaahaamaan. Vanhempi on antanut siihen mallin.

Myös vanhemman omat TIEDOSTAMATTOMAT traumat haavoittavat ja niitä on erittäin vaikeaa parantaa, koska niitä ei vanhempikaan tiedosta. Esim. äiti saattaa asennoitua lapseensa siten, että viesti lapselle on: "näen, etten ole sinulle tärkeä", mikä on siis vanhemman päässä olevaa paskaaaa, irti realismista ja se on lapselle erittäin vahingollista.

ap

Siinä lapsen tärkeys toisista välittäjänä mitätöidään täysin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miehenikin kannattaisi pikkuisen miettiä virheitä joita nyt tekee, jaolosuhteita, joissa lapsia kasvattaa, että lapsille ei ole sitten toista lapsuutta, jos hän nyt mokaa.

ap

Me kaikki vanhemmat teemme virheitä kasvatuksessa. Vasta lasten kasvettua näemme, miten olemme onnistuneet. Jokainen varmasti pyrkii kasvattamaan lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla sillä tietotaidolla ja resursseilla, mitä hänellä silloin on.

Me kaikki toimimme alitajuisesti tai tietoisesti myös oman kotimme arvomaailman ja saamamme kasvatuksen mukaan. Vaikkapa niin, että päätämme toimia aivan toisin kuin omat vanhempamme.

Lapset kokevat ja kestävät eri lailla antamamme kasvatuksen ja kodin ilmapiirin, koska he ovat yksilöitä. Sen vuoksi lapset aikuisena ovat usein eri mieltä siitä, minkälaista kotona oli. Ja siksi perinnönjaossa usein riidellään. Lapsuuden tunnetilat ja koettu mahdollinen epäoikeudenmukaisuus nousevat esiin. Taannutaan vahvasti siihen lapsuuden kokemusmaailmaan, niihin tunteisiin, joita ei silloin käsitelty.

Telkkarista tuli joskus mainio elokuva Sisarukset, joka kertoi ko. aiheesta riemastuttavalla tavalla. Aivan kuin sisarukset olisivat kasvaneet eri perheessä, niin eri lailla he muistivat ja tulkitsivat äidin sanomiset.

Nykyisin koulussakin opetetaan erilaisia tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Omien tunteiden tunnistaminen on varmaan avainasemassa lasten kasvatuksessakin. Se auttaa hallitsemaan ja tiedostamaan omia reaktioita, kun tulee erimielisyyksiä muiden ihmisten kanssa. Mitä tasapainoisempi, eheämpi ihminen itse on, ja mitä paremmin hän itsensä tuntee, sitä parempi hän on kasvattajana.

Siinä meille kaikille iso haaste.

Kukaan ei ole täydellinen eikä pysty olemaan.  Jos kaikki pitäisi etukäteen varmistaa ja opetella viimeisen päälle, sittenkään ei voi tietää mitä maailma eteen tuo.  Ihmisten luonteenpiirteet voi periytyä kaukaakin ja muukin ympäristö vaikuttaa kuin vain lapsuudenperhe.  Myös muilla kasvattajilla on vaikutuksensa, esim. koulussa.

Kaikkeen ei voi siis vaikuttaa.  On vain tehtävä parhaansa ja se, mitä voi.  Eihän kukaan uskaltaisi tehdä lapsia, jos kokee olevansa vastuussa tulevien sukupolvien käyttäytymisistä.  On kuitenkin asioita, jotka saattaa vaikuttaa paljon enemmän, esim. sotakokemukset tai katastrofit.   Nythän on julkaistu kirjojakin siitä, millaisia on olleet sodasta palanneiden miesten lasten lapsuudenkokemukset ja mitä ne on vaikuttaneet heidän elämäänsä aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenikin kannattaisi pikkuisen miettiä virheitä joita nyt tekee, jaolosuhteita, joissa lapsia kasvattaa, että lapsille ei ole sitten toista lapsuutta, jos hän nyt mokaa.

ap

Me kaikki vanhemmat teemme virheitä kasvatuksessa. Vasta lasten kasvettua näemme, miten olemme onnistuneet. Jokainen varmasti pyrkii kasvattamaan lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla sillä tietotaidolla ja resursseilla, mitä hänellä silloin on.

Me kaikki toimimme alitajuisesti tai tietoisesti myös oman kotimme arvomaailman ja saamamme kasvatuksen mukaan. Vaikkapa niin, että päätämme toimia aivan toisin kuin omat vanhempamme.

Lapset kokevat ja kestävät eri lailla antamamme kasvatuksen ja kodin ilmapiirin, koska he ovat yksilöitä. Sen vuoksi lapset aikuisena ovat usein eri mieltä siitä, minkälaista kotona oli. Ja siksi perinnönjaossa usein riidellään. Lapsuuden tunnetilat ja koettu mahdollinen epäoikeudenmukaisuus nousevat esiin. Taannutaan vahvasti siihen lapsuuden kokemusmaailmaan, niihin tunteisiin, joita ei silloin käsitelty.

Telkkarista tuli joskus mainio elokuva Sisarukset, joka kertoi ko. aiheesta riemastuttavalla tavalla. Aivan kuin sisarukset olisivat kasvaneet eri perheessä, niin eri lailla he muistivat ja tulkitsivat äidin sanomiset.

Nykyisin koulussakin opetetaan erilaisia tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Omien tunteiden tunnistaminen on varmaan avainasemassa lasten kasvatuksessakin. Se auttaa hallitsemaan ja tiedostamaan omia reaktioita, kun tulee erimielisyyksiä muiden ihmisten kanssa. Mitä tasapainoisempi, eheämpi ihminen itse on, ja mitä paremmin hän itsensä tuntee, sitä parempi hän on kasvattajana.

Siinä meille kaikille iso haaste.

Säkään et tajua yhtään mitään, nuija.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenikin kannattaisi pikkuisen miettiä virheitä joita nyt tekee, jaolosuhteita, joissa lapsia kasvattaa, että lapsille ei ole sitten toista lapsuutta, jos hän nyt mokaa.

ap

Me kaikki vanhemmat teemme virheitä kasvatuksessa. Vasta lasten kasvettua näemme, miten olemme onnistuneet. Jokainen varmasti pyrkii kasvattamaan lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla sillä tietotaidolla ja resursseilla, mitä hänellä silloin on.

Me kaikki toimimme alitajuisesti tai tietoisesti myös oman kotimme arvomaailman ja saamamme kasvatuksen mukaan. Vaikkapa niin, että päätämme toimia aivan toisin kuin omat vanhempamme.

Lapset kokevat ja kestävät eri lailla antamamme kasvatuksen ja kodin ilmapiirin, koska he ovat yksilöitä. Sen vuoksi lapset aikuisena ovat usein eri mieltä siitä, minkälaista kotona oli. Ja siksi perinnönjaossa usein riidellään. Lapsuuden tunnetilat ja koettu mahdollinen epäoikeudenmukaisuus nousevat esiin. Taannutaan vahvasti siihen lapsuuden kokemusmaailmaan, niihin tunteisiin, joita ei silloin käsitelty.

Telkkarista tuli joskus mainio elokuva Sisarukset, joka kertoi ko. aiheesta riemastuttavalla tavalla. Aivan kuin sisarukset olisivat kasvaneet eri perheessä, niin eri lailla he muistivat ja tulkitsivat äidin sanomiset.

Nykyisin koulussakin opetetaan erilaisia tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Omien tunteiden tunnistaminen on varmaan avainasemassa lasten kasvatuksessakin. Se auttaa hallitsemaan ja tiedostamaan omia reaktioita, kun tulee erimielisyyksiä muiden ihmisten kanssa. Mitä tasapainoisempi, eheämpi ihminen itse on, ja mitä paremmin hän itsensä tuntee, sitä parempi hän on kasvattajana.

Siinä meille kaikille iso haaste.

Säkään et tajua yhtään mitään, nuija.

ap

Jos kommunikoimme tällä tasolla, emme pääse eteenpäin pohdinnassa ja keskustelussa. Nimitellä ja äyskiä meistä osaa jokainen. Se ei paljon vaadi, mutta kertoo jo paljon meistä itsestämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenikin kannattaisi pikkuisen miettiä virheitä joita nyt tekee, jaolosuhteita, joissa lapsia kasvattaa, että lapsille ei ole sitten toista lapsuutta, jos hän nyt mokaa.

ap

Me kaikki vanhemmat teemme virheitä kasvatuksessa. Vasta lasten kasvettua näemme, miten olemme onnistuneet. Jokainen varmasti pyrkii kasvattamaan lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla sillä tietotaidolla ja resursseilla, mitä hänellä silloin on.

Me kaikki toimimme alitajuisesti tai tietoisesti myös oman kotimme arvomaailman ja saamamme kasvatuksen mukaan. Vaikkapa niin, että päätämme toimia aivan toisin kuin omat vanhempamme.

Lapset kokevat ja kestävät eri lailla antamamme kasvatuksen ja kodin ilmapiirin, koska he ovat yksilöitä. Sen vuoksi lapset aikuisena ovat usein eri mieltä siitä, minkälaista kotona oli. Ja siksi perinnönjaossa usein riidellään. Lapsuuden tunnetilat ja koettu mahdollinen epäoikeudenmukaisuus nousevat esiin. Taannutaan vahvasti siihen lapsuuden kokemusmaailmaan, niihin tunteisiin, joita ei silloin käsitelty.

Telkkarista tuli joskus mainio elokuva Sisarukset, joka kertoi ko. aiheesta riemastuttavalla tavalla. Aivan kuin sisarukset olisivat kasvaneet eri perheessä, niin eri lailla he muistivat ja tulkitsivat äidin sanomiset.

Nykyisin koulussakin opetetaan erilaisia tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Omien tunteiden tunnistaminen on varmaan avainasemassa lasten kasvatuksessakin. Se auttaa hallitsemaan ja tiedostamaan omia reaktioita, kun tulee erimielisyyksiä muiden ihmisten kanssa. Mitä tasapainoisempi, eheämpi ihminen itse on, ja mitä paremmin hän itsensä tuntee, sitä parempi hän on kasvattajana.

Siinä meille kaikille iso haaste.

Säkään et tajua yhtään mitään, nuija.

ap

Jos kommunikoimme tällä tasolla, emme pääse eteenpäin pohdinnassa ja keskustelussa. Nimitellä ja äyskiä meistä osaa jokainen. Se ei paljon vaadi, mutta kertoo jo paljon meistä itsestämme.

Kannattaisi kommentoida jotain suoraan asioihin, joita minä sanoin, eikä puhua tilanteista, joissa ei ole mitään vahingoittavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä miehesi kanssa. Vanhempien tehtävä on antaa lapsille parhaat mahdolliset eväät tasapainoiseen, onnelliseen ja vastuulliseen elämään. Aikuisuuden kynnyksellä lapsi itse päättää, miten näitä eväitä käyttää. Kun on parhaansa tehnyt niin se riittää. Loppu vastuu on sillä aikuiseksi kasvaneella lapsella itsellään.

Tässä varmaan puhutaan ihan samasta perusajatuksesta vähän eri sanoin. Vanhempi on vastuussa siitä, miten kasvattaa lasta ja millaisen kasvuympäristön luo (ja ei, ei riitä että mä tein parhaani mutta voimat ei riittäneet kuin kaljan kiskomiseen). Niistä lähtökohdista lapsi kasvaa ja aikuisena, saamansa kyvyn ja arvomaailman mukaisesti, tekee omat päätöksensä ja vastaa niistä.